reipas sunnuntai

Heti aamutuimaan lähdin isojen poikien kanssa sateeseen lenkille, kun satoi, piti mennä sitten äkkiä ja juostiin 6 km. Hyvä minä, jaksoin, jee!

Tämän jälkeen lähdettiin sitten Aronin ja Petterin kanssa tampereen rauniotreeni radalle, siellä oli jonkinlainen tamperepäivä menossa ja mentiin katselemaan raunionäytöstä Aronin kasvattajan Riikan hyvästä vinkistä. Ja hyvä olikin, sillä nähtiin paljon semmoisia koiria, joita ei Aron ollut vielä nähnyt kuten kultainen Labbis, tämä ihmetytti suuresti, että mikä se oikein on. Lisäksi oli ihmisiä, kuulutuksia jne. Lopuksi Aron sai tutustua vapaana raunioradan ihmeellisyyksiin . Rohkea poika, ei voi muuta sanoa. Vaikka paikanpäällä tilanne ei näyttänyt Aronia rasittavan, niin kotona uni oli tavallista sikeämpää. Ja nyt oli hyvä jättää koirat keskenään kotiin ja nokat kohti Hellevi-mummon 80 vee juhlia.

Iltaselle oli sovittu vielä treffit mobiliaan Riikan ja Jarin kanssa. Aron teki semmosen siksak-jäljen ja jäljesti hyvin, ehkä vähän ripeästi, mutta mikäs siinä kostealla ja märällä nurmella oli mennessä, hyvin näin itse omat jäljet ja koirakin pysyi koko ajan jäljellä, ehkä viimeisen metrin aikana alkoi loppunamit haista Aronin nokkaan ja siinä oli jotakin ihan pientä nenän nousua jäljeltä. Jäljestysten jälkeen otettiin yhdessä Aronille kisaluoksetuloa, Riikka piti kiinni ja näytti peukkua, kun sain luvan kutsua, pointti oli, että kutsutaan, kun Aron on hiljaa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, toisella kerralla Aron tais vähän äännellä, mutta kun se hiljentyi, kutsuin ja sieltä tultiinkin hyvin. Palkaksi narupallo, jee.

Ihan lopuksi oli vielä Elviksen vuoro, se sai tehdä ruutureeniä. Rakensin kaksi ruutua asfaltille ja lähettelin vuoronperään eri ruutuihin, tänään onnistui kaikki seisomiset ruudun keskelle, joten hyvä Elvis.

Ihan lopuksi Aron ja Elvis saivat vielä viilettää 10 minuuttia nurtsilla vapaana ja voi sitä juoksemisen ja painimisen iloa, mikä niillä kahdella oli.