lenkki mobiliasta ja pienet harjoitukset

Tänään auto jäi parkkiin Mobilian parkkipaikalle ja siitä tasan tunnin reipas lenkki kiertäen Kaivannon sairaalan, yllättävän hyvin näki pimeässä metsässä, onneksi on lunta. Sen päälle parkkipaikalla päivän harjoitukset.

Aron aloitti paikalla makuulla, se yllättävää kyllä lähti perääni ja vielä toisellakin kertaa. Joten tätä pitänee nyt harjoitella lisää. Lopetin tietysti onnistuneeseen harjoitukseen, jossa koira pysyi maassa minun kävellessä kauempana. Yritin myöskin kehua kauempaa koiraa, että hyvä kun makaat siellä, ihan oikein. Sitten erilaisia seuraamisia lennosta seuraamaan ja perusasennoista.

Sitten Elviksen vuoro, joka oli päivän yllättäjä. Seuraamiset oikein hyviä, ei sellaisia sähellyksiä kuin eilen, kontakti pysyi ja seuraamisen mukana hyvin. Yksi liikkeestä seisominen, jossa pyshtyi hyvin, ainoastaan vähän tassut vipattaa, kun palaan ja kävelen koiran ohi. Ja tämän päälle niitä kaukoja, joissa Elvis nousee maasta istu-käskyllä istumaan, sitten olen vain hiljaa ja lasken viiteen, kunnes palaan palkkaamaan koiran. Näissä tuli myös hyvät onnistumiset.

Lopuksi Aron tuli vielä kerran autosta pois, vein sen paikallamakuuseen, kävelin kauemmaksi, seisoskelin jonkun aikaa ja palasin koiran sivulle, josta vapautin ja annoin kaikki loput makupalat taskusta. Tää oli sellainen ehkä itselleni rauhoittamisjuttu, että eihän meille jää mitään jännitettä tähän paikallamakuuseen, kun ollaan iloisia onnistuneesta makuusta.

tokoilua

Eiliselle oli sovittuna tokoreenit Hannan kanssa ja meille uuteen reenipaikkaan Tampereen ammattiopiston pihaan. Hyvä että tulee reenailtua erilaisissa paikoissa.

Aronin ohjelmaan kuului alokasluokan luoksepäästävyys, Hanna kävi Aronia koittamassa ja hyvin se istui siinä sivullani, ensimmäinen kerta kuitenkin oikeastaan nenä namissa kiinni. Sitten otin vähän pk-tottis ilmoittautumistyyliin, että seurautin koiraa ja pysyhdyin Hannan eteen. Tässäkin ihan ok. Sitten seuruuta, kontakti ja asenne olivat kivoja. Tämän jälkeen yksi nouto, joka oli oikein hyvä mielestäni, palautusvauhti on parempi kuin Elviksellä. Sitten siirryin vähän sivumpaan reenailemaan, sillä nyt pyysin Hannaa ottamaan Heimon kehään ja meidän oli tarkoitus pitää reeniä yllä niin että lähistöllä joku toinen tekee. Hanna puuhastelessa Heimon kanssa kävin läpi jääviä asentoja, kaukokäskyjä ja lopuksi perusasentoa ja kontaktia, vaikka näköetäisyydellä Heimo puuhasteli omia juttujaan. Kontakti ja asenne hyvät, mutta lopussa piippailua, kun Aron olisi halunnut ponkaista Heimon luo, pysyi kuitenkin paikallaan.

Elviksellä oli teemana avoimen luokan liikkeet, nämä käytiin läpi ja kyllä siinä vaan reeniä riittää vaikka itse ajattelin liikkeiden olevan varmalla pohjalla. Elviksellä on vähän liian kivaa reenata ja tämä näkyy vallattomuutena. Voi ne kaukokäskyt...niiden piti olla hyvässä mallissa, mutta kun Elvis nousee hienosti istumaan käskystä, ennakoi se samantien perään jo sen tulevan maahan-käskyn. Joten nyt reenataan vaan sitä, että koira pitää asennon. Avoliikkeiden jälkeen onnistuneet ruudut ja tähän olinkin oikein tyytyväinen.

Kangasalan keskustassa

Tänään tehtiin koulutuslenkki Kangasalan keskustassa Aronin kanssa. K-market kesäpäivän edessä vähän seuraamista ja kontaktia vieraiden ihmisten kulkiessa ohi, sitten kangasalan torin laidalla paikalla istuminen ja vähän kiertoja, sitten käveltiin r-kioskin ja kangasalan sanomien eteen. Siellä otin pätkän paikalla makuuta, tässä ensimmäisellä kerralla Aron lähti perääni, jatkossa pysyi paikallaan. Kävin aina välillä palkkaamassa koiran ja itse kävelin kauemmaksi, kiipesin vähän matkaa portaita tai seisoskelin hetken. Ihan hyvä tuli. Sitten vähän seuraamista, mutta tässä olisin toivonut iloisempaa ja intensiivisempää kontaktia. Lopetin hyvän kontaktin kohtaan.
Sitten lenkki jatkui kierrellen uimahallin edestä ja vähän matkaa Aron sai mennä vapaana. Hetken päästä kuljettiin taas ihan keskustassa ja tässä vaiheessa oltiin kunnan talon edessä, sieltä porhalsi herra kunnajohtaja mäkelä ja hänellä oli musta karvalakki päässä. Aron haukahti tätä kulkijaa, mistä kunnanjohtaja antoi Aronille palautetta, äläs kuule minua hauku. Eikä se Aron yleensä ole haukkunut ihmisiä, että voi plää....Kunnanjohtajan mentyä otin vielä vähän kaukokäskyjä, näistä Aron oli ensin vähän hämmentynyt, sillä niitä on harjoiteltu vaan sisällä. Mutta muutaman helpon maasta istumaan nousun jälkeen sain muutaman hyvän siirron noin 2 metrin etäisyydellä. Tässä vaiheessa oli pakko helpottaa, kun ympäristö oli uusi tähän liikkeeseen. Sitten lähdettiinkin kävelemään kohti autoa, joka oli kirkkoharjun koulun pihassa. Siellä otin Aronin iloksi vielä pari juttua, autoon menoa ja lumipenkan päälle kiipeämistä. Autoon menossa harjoittelin vain, että koira lähtee kaukaa kohti avonaista takaluukkua ja heti kun on autossa saa sinne palkkaa. Tehtiin muutama semmonen vauhdikas lähetys.

Ylipäätään kontakti olisi saanut olla tänään Aronilla parempi. Tosin makupalat ei olleet mitään suurinta herkkua, kuivamuonaa ja naksutin oli jäänyt kotiin, jolloin hyvä-sana seuraamisissa on vähän laimeampi. Ja ehkä ympäristö alkaa kilpailla huomioista, joten ensi kerralla vähän parempaa namia mukaan ja taisteluun, että minä veisin aina voiton ympäristön kanssa.

metsälenkkejä ja tokoharjoituksia

Kuluneiden päivien aikana me ollaan nautittu ihanista lumisista metsistä sydämen pohjasta. Vaikka pakkanen tänä aamuna paukkui -21 astetta, se ei tuntunut koiria haittaavan. Elvis ja Aron juoksevat paljon yhdessä, lumihangessa jahtaavat vuorotellen toisiaan. Ja miten ihanan leppoisia ne on lenkin jälkeen.
Aronin pikaisissa ulkoreeneissä on ollut teemana ruutu, luoksetuloa, kiertoja ja eilen lennosta seuraamista. Ruutuharjoituksissa olen tehnyt aina yhden motivaatioruudun eli juokse sataa ruutuun ja heti alustan kautta luokseni lelulle. Sitten seuraavassa lähetyksessä on tullut seis alustalle ja heitän narulelun ruutuun ja sitten taas leikitään. Tämä on oikein kivaa Aronista. Luoksetuloissa jätin eilen Aronin istumaan ja kävelin ihan kunnon matkan päähän, nyt Aron nousi ja lähti perään, otin saman uusiksi ja nyt se pysyi siellä nätisti. Siitä käsky tänne ja en ottanut sitä eteenistumaan, vaan vauhdin ollessa loistava heitin lelun ohitseni ja koira sai painaa lelun perään. Ja samoin noissa kiertoharjoituksissa lelu lentää ja me pidetään hauskaa, aina silloin tällöin hyvä stoppi ja lelu lentää koiran luo. Aron vaan tosi äkkiä alkaa ennakoida näitä.
Sisäharjoituksissa päätin saada maahan-istu-maahan kauko-ohjauksen jollekin tasolle. Ja kun Aron nousi oikealla tekniikalla edessäni maasta istumaan oikein, otin koiraan etäisyyttä, paransi palkan laatua ( eli makkaran pala lentää koiran jalkoihin, jos se tekee oikein) ja mihin me päästiin. No niin pitkälle, että 7 metrin etäisyydeltä Aron nousee istu-käskyllä maasta oikein istumaan, huippua! Piti eilen ihan mitata matka, missä Aron on olohuoneessa ja minä ohjaan sitä eteisen käytävän päässä.
Elvis kerää motivaatiotaan kevään kokeita varten. Täällä meidän nurkilla on 7.3 talvitokokoe, sieltä meillä on tavoitteena ykköstulos avoimesta. Joten nyt kun pakkanen lauhtuu, alan ottamaan selkeää kohti koetta reeniä, eli liikkeitä palkatta ja kokeenomaisesti. Ja heti kun kyötikkälän kenttää vaan aurataan, niin pääsee tekemään näitä ihan siihen koepaikalle.

sisäreenejä

Ulkona on kovasti pakkasta, joten suurin osa meidän reenailuista tapahtuu sisällä. Aron tarvitsisi jo kovasti reenejä, missä olisi vieraita koiria ja kentällä tapahtuvia häiriöitä ympärillä. Niitä odotellessa tehdään sitten pikkuharjoituksia sisällä. Eilen oli kuitenkin niin paljon energiaa havaittavissa, että ensin mentiin metsässä vajaa tunnin lenkki, jossa kaikki koirat juoksivat vapaana. Huomasin, että minulla ei ollut Jimmylle edes hihnaa mukana, onneksi ei ketään tullut vastaan. Sitten ennen autoon menoa Aronin kanssa otin pitkästä aikaa ruutua ja kiertoja ja vähän seuruuta niiden päälle. Ruutuun menossa asenne on kyllä kiva. Iltasella Aron harjoitteli vielä kanssani monenlaista sisällä, tein liike kerrallaan ja vaihdoin aina sitten liikettä nopeaan tahtiin. Tämä ihan Lentsun vinkistä, sillä hän muistutti joulukuun koulutuksessa, että siellä tokokokeessakin mennään liikkeestä toiseen. Joten ensin otin paikalla makuuta, Aron olohuoneessa ja minä poistuin paikalta eteiseen ja eteisen kellosta katsoin aina 15 sekuntia ja palasin koiran luokse palkkaamaan. Sitten kävin läpi jäävät asennot, käsky tuli aina peilin edessä, josta pystyin katsomaan koiraa tuijottamatta, että tuleeko asento heti ja nyt kaikki asennot löytyivät, ainoastaan maahanmenossa meni ensin istumaan ja siitä maahan. Nämä eri asennot sekalaisessa järjestyksessä on olleet Aronille vaikeat. Sitten vähän kaukokäskyjä, näitäkin on harjoiteltu vähän joka ilta, itse seison koiran edessä ja maasta istumaan menee suht mukavasti, Aronin lemppari on maasta seisomaan ja takaisin maahan. Istumisesesta seisomaan-asennossa tulee helposti askeleita eteenpäin, jos yhtään yritän ottaa välimatkaa. Sitten kokeilin kaukaa maahanmenoja ja nää on kivoja, jätän Aronin seisomaan tai istumaan ja kävelen eteisen toiseen päähän, sieltä maahan-vihje ja Aron tekee sen liikkumatta eteenpäin, jes.
Näiden jälkeen pieniä haasteellisia noutoja, kuten ruokalusikan noutoa, tässä Aronin on pidettä suu hyvin tiukasti supussa, sillä ruokalusikka tipahtaa äkkiä hampaiden välistä, jos aukoo suutaan. Aron siis huolehtii itse, että lusikka pysyy paikallaan. Sitten noudettiin isoa metalliesinettä, tässäkin asenne ihan kohdallaan. Sitten kokeilin avaamatonta rusinarasiaa, tämä meni pureskeluksia, liian haastavaa noutaa jotakin syötävää.
Lopuksi pienet hyppelyt, rakensin taas hyppyesteen lasten jakkaroiden tukemana ja siinä tehtiin hyppyä minua kohti, hyppynouto ja hyppy minusta poispäin. Kivaa oli.

Hyvää Uutta vuotta

Vuosi on vaihtunut ja tammikuuta mennään. Joulukuussa blogin kirjoittaminen oli heikkoa, tosin treenitkin olivat normaalia vähemmässä. Joulunvietot verottaa vaan kummasti, samoin talvinen sää.
Aronin kanssa tehtiin paljon sisäreeniä ja uutena asiana tuli hyppy. Tein ensin hyppyesteen eteiseen, kaksi lasten jakkaraa, joiden väliin rimaksi Petterin sählymäila. Sitten Petra, makupalat ja ruokakippo esteen toiselle puolen ja minä toiselle puolen. Aina kun Aron hyppäsi esteen yli, naksautin ja äänen kuullessaan Petra tiputti makupaloja kippoon. Aron kun oli syönyt makupalat, hihkaisin hyppy ja Aron lähti tulemaan luokseni hypäten esteen yli. Petran tärkeys oli siinä, että koira jatkoi hypyn jälkeen suoraan eteenpäin makupalakupille, eikä sen tarvinnut kääntyä heti hypättyään puoleeni, jolloin itse hypystäkin tuli huono. Ja tämä oli Aronista hirmu kivaa, eikä vaatinut montaakaan toistoa, että se tajus, mitä on hyppy. Koska meillä on aika pitkä eteinen, mahtui siihen toinen hyppykin perään, joten kohta otettiin sisä-agilityä, jossa Aron hyppeli jumppasarjaa eli kahta hyppyä peräkkäin. Sitten tokomaisena versiona jätin Aronin paikka-käskyllä istumaan esteen taakse ja vasta käskystä sai lähteä hyppäämään. Yhtenä iltana kokeilin myös hyppynoutoa ja tämäkin toimi ihan ihmeen hyvin, kapula oli esteen takana ja hyppy, hae käskyillä kapula ja Aron lensivät hypyn yli.

Elvis reenaili kaukokäskyjä kisakuntoon, nyt ainakin avon-siirtymiset pitkältäkin matkalta näyttävät oikeilta.

Aronin tokoreeneissä ääntely seuraamisessa on lisääntynyt :-( Mitä kiinteämmin se pitää kontaktia, sen paremmin voi kuulla piip piip. Jos ohi kävelee ihmisiä, joiden perään sen tekisi mieli sännätä, mutta palkaan sitä sivulla istumisesta, se kyllä pysyy paikallaan, mutta piip ääni kuuluu siitä, ettei se omasta mielestään halua jättää paikkaa ja silti vieraat ohikulkijat houkuttaa sitä. Se pitää kontaktin, mutta kai se sivusilmällä seuraa myös niitä ihmisiä. Ääntely lisääntyi katastrofimaisesti samalla viikolla kun tein vauhtitreenejä, eli alustaa, ruutua ja vauhtinoutoa. Ei kivaa. Onneksi meillä on tässä kuussa luvassa hyviä ihmisiä ja apua koulutukseen,tarkoitan Riitta Jantunen-Korria ja Lentsua, sekä 23.päivä alkavaa Frosty-fields-tapaamista turussa Outin luona :-)

Ulkoreeneinä Aronilla on ollut tänään sekä eilen tehostettu kontakti tien päällä. Huomasin kolmen koiran kanssa remmilenkeillä, että tästä ei tule nyt yhtään mitään. Jos kaksi partista vielä asettuu sivulle vastaan tulijan tullessa vastaan, niin Aron ei sitä osaa, vaan pyrkii kohti vastaantulijaa ja vaikeeta on pitää sitten pakkaa kasassa. Joten Aron käy nyt joka päivä kanssani kaksin remmilenkillä ja vahvistan kontaktia, ihmisten ohittamisia ja hihnassa vetämättömyyttä. Kahden tehokävelyn jälkeen vaikuttaa, että toivoa on hyvän hihnakulttuurin saavuttamiseen.
Muuten me ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty välillä ehkä liiankin pitkiä lenkkejä, mutta talviset metsät vaan on niin ihania ja väsyneet koirat lenkin jälkeen. Aronin kasvattajat vielä tulee ja huostaanottaa sen tällä lenkkimäärällä. Eilen käytiin ennen vuoden vaihtumista melkein 2 tunnin lenkillä vehoniemen metsissä, siellä oli enemmän lunta kuin ajattelin ja itse olin aivan puhki, kun päästiin autolle. Elviksen anturat ei oikein tykänneet pakkaslumesta ja nyt ne ovat halkeamia täynnä :-( Sen anturat ylipäätään ovat sen heikko kohta, ne helposti aukeaa, jos esim. kesällä mennään liikaa pyöräteitä pitkin asfaltilla.

Joulukuunlopun ohjelmaan kuului myös koiraton perheretki laivaristeilyineen tukholmaan. Sillä välin Aron piti Loisto-siskoaan liikkeellä Riikan ja Jarin luona. Lisäksi Aron osoitti olevansa jouluhenkinen koira syömällä meidän piparkakkutalon, sekä Riikalla se pisteli poskeensa joulutorttuja ja limppua, omine lupineen tietenkin, onneksi sen vatsa kesti kaiken. Jimmy ja Elvis olivat Karkussa Mirkun hoivissa ja erityisesti Elviksellä oli siellä kivaa. Se oli juossut intona greyhoundien perässä ja nauttinut koirakavereista. Jimmy oli ollut sohvan alla ihan kypsänä, että tyhmä paikka. Se kun oli loukkaantunut, että se sillä tavalla jätetään vieraaseen paikkaan. Ekana päivänä se oli kesken lenkin päättänyt lähteä Mirkun talolle takaisin, sillä Jimmyn logiikalla sen äiskä voi tulla koska vaan hakemaan sitä takaisin kotiin, silloin on parempi olla valmiina.
Mutta toivotan kaikille oikein hyvää ja treenirikasta uutta vuotta 2010.

pakkaset paukkuu

Aikas kylmää pitelee ulkona. Aronin kanssa ollaan puuhasteltu kotipihassa ja sisällä Lentsun kurssilta saamilla ohjeilla.
Sunnuntaina tein sille ruudun pihaan ja nyt vauhtia oli jo ensimmäisestä lähetyksestä lähtien ihan kivasti. Koira paineli ruutuun ja meni oikein hyvin alustalle, tästä jes ja heilutin lelua ja kannustin luokseni leikkimään. Toinen ruutuun lähetys meni yhtä hyvin, nyt heitin Aronille lelun palkaksi ruutuun. Sitten kaksi vauhtinoutoa, riitti, että koira nappasi kapulan hyvin suuhun ja lähti tulemaan luokseni, jippiitä ja lelua palkaksi.
Sisällä olen harjoitellut kaukoja, näistä kaikki muut menee jo oikeaan suuntaan paitsi seiso-istu. Aron ei istu millään. maahan-istu toimii, samoin maahan-seiso, mutta pitänee miettiä tuota vaikeinta.
Sitten olen monta naksusessioo ottanut näitä jääviä asentoja ja koiran pitäisi tehdä aina se asento mikä sanotaan. Haastavaa, mutta aina kun Aron tekee kerrasta oikean asennon, se saa tuplapalkan. Eilen istuminen oli vaikeaa tehdä heti kun käsky tulee, tässä vaiheessa Aron tuli aina eteeni istumaan, ei siis sinne missä oli silloin kun käsky tuli. Seiso ja maahan oli sille helppoja.
Elviksen eilinen ilta meni turkinhoidossa. Nyt on hyvä kammata turkkia läpi, kun valkoisen maan ansiosta turkki pysyy puhtaana ja kuivana. Samalla mietin, että ilmoittaisinko Elviksen helmikuun näyttelyyn, mikä on täällä Tampereen Niihamassa.

tavoitteena tva-kurssilla

Vaikka meillä ei ole tva tavoitteena, (pääsy evl:ään on jo upeaa) lähdin silti Aronin kanssa aamusta kohti Turkua. Siellä keskellä kaupunkia veritastadionin puistossa oli Leena Välimäen tavoitteena tva-tokoa pennuille ja nuorille koirille-kurssi. Kurssilla oli 7 koirakkoa meidän lisäksi, ikähaarukka oli 4 kk-5 kk, yksi kaksivuotias-koira, joka luuli olevansa pentu. Neljän tunnin aikana käytiin lähes kaikki Evl:n liikkeet läpi tai lähinnä se, että kuinka niitä kannattaa oikein opettaa. Neljä tuntia oli pitkä aika pihalla joulukuussa, mutta Aron jaksoi hyvin, yhdessä välissä se meni autoon ja ehti ottaa siellä pienet päiväunet.

Aron aloitti koko kurssin ensimmäisenä seuruulla. Tässä vaiheessa se kävi vähän kierroksilla ja oli mieleltään turhankin vireä. Tosin tilanne oli Aronille pitkästä aikaa uusi, kun oli vieras ympäristö, lähellä pentuja ja ihania ihmisiä jne. Hyvin Aron kuitenkin suoritti seuruuta. Leena huomasi kuten Riittakin pari viikkoa sitten, että pysähtyessä perusasento on vino. Leena huomasi, että käsistäni johtuen se asettuu näin, kun laitoin kädet selän taakse ja sanoin sivu, ei Aron osannutkaan tulla sivulle. Tästä tuli siis kotiläksy, että sivulle tullaan vaikka kädet on missä.
Sitten vuorossa oli ruutu, näytin ensin meidän ruudun. Tein ruutuun virityksen " kuiskuttelu missä on ruutu", josta Aron tietää, että kohta mennään ruutuun. Aron meni suht hyvin, mutta itse olin myöhässä palkan kanssa. No tästä Leena poimi meidän alustan pois ruudusta ja halusi nähdä koiran työskentelyn pelkällä alustalla, alustalle menot taisi ihan kelvata, mutta nyt Leena halusi, että kun koira menee alustalle seisomaan, huudan hyvät ja koira luokseni leikkimään. Eli vauhtia ja juoksutusta tähän lisää. Tavoitteena olisi, että koira menee ruutuun miljoonaa. Leena sanoi myös, että motivaatioruutuja tulee ottaa jatkossa koko elämän eli niitä ruutuja, missä juostaan vaan ruutuun esim. lelulle ilman sitä loppurimpsua, seiso-maahan jne. Eli jatkossa voin tehdä pelkää alustaa ja sitten sitä ruudussa ja kun koira menee alustalle, niin koira luokseni lelulle leikkimään, eli riittää että se menee ruutuun ja seisahtuu.

Seuraavaksi oli nouto, tein sen kokonaisena liikkeenä, mutta ilman heittoa. Leena heti kysyi, että miksi en heitä ja vastasin, että se nostaa turhaa kierroksia ja mahd. ääntä. Aron teki mielestäni oikein hyvän noudon, istui eteeni ihan oikeaan kohtaan ja luovuttikin hyvin, itse en hyökännyt käsillä kapulaan vaan tein rauhallisen siirron käsillä. Kapulan pito sai kuitenkin palautetta, sillä Aron pitää tosi löysästi kapulaa. Jatko-ohjeiksi vauhtinoutoa (mitä tehtiin nyt tällä kurssilla ekan kerran) ja sitten sellaisia kapulanpito harjoituksia, missä Aronin pitää tiukentaa otettaan kapulaan, jonka jälkeen sanon irti ja palkka. Itse olin erittäin tyytyväinen noutoon, ikään nähden aivan mainio ja ikää kun on vasta 5 kk.

Sitten otettiin ryhmäliikettä, ihan perinteisiä toisten ympäri pujotteluja, rivissä istumista, missä kaikki kävi yksi kerrallaan harjoittelemassa luoksepäästävyyksiä, lopuksi Aronin ensimmäinen ryhmässä paikallamakuu. Koiria oli molemmin puolin ja Aron jäi hyvin paikalleen, kävin kerran palkkaamassa välissä ja sitten taas poistuin. Palasin Aronin luo Leenan kehoituksesta. Eli saatiin onnistunut paikallamakuu ryhmässä. Näin ryhmäliikkeisiin Leena sanoi, että kotioloissa voi harjoitella yksin vaikeampia juttuja, piiloonmenoja jne, mutta pitäisi olla tarkkana, että ryhmäliike on aina niin helppo koiralle, että se onnistuu.

Seuraavalla kierroksella taisi ollakin sitten kaukokäskyt, näissä sain tiukkaa palautetta, että nami kädestäni pois. Eli siirtoja tein kädellä, mutta aina kun tuli oikea siirto, naksu ja maksu taskun kautta. Sitten ilmeni, että maahan-seiso ja istu-maahan-istu on helppoja, mutta seiso-istu-seiso vaikeita. Tekniikka olisi, että takapää pysyy paikallaan. Tämä liike vaatii vielä paljon minulta jatkossa, tuntuu vaikealta.

Tämän jälkeen vuorossa oli luoksetulo, Aron otti ihan alokasluokan liikkeenä, jätin istumaan, kävelin riittävän matkan päähän, yksi kutsu tänne, tuli hyvin ja autoin käsilläni oikeaan kohtaan. Näihin käsiin Leena heti tarttui ja huomatti, että käsiavusta huolimatta eteenistuminen oli vino. Sitten katsottiin meidän kiertoja ja sen yhteydessä olevaa stoppia. Stoppiin Leena oli tyytyväinen, mutta huomatiin, että Aron ennakoi sitä heti seuraavan kierron yhteyssä. Tässä vaiheessa tuli ilmi, että Aron on sellainen koira, joka mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua. Siksi meidän tulisi jatkossa tehdä reenejä niin, että aina yksi juttu ja sitten seuraava liike. Näin koira oppii siirtämään asennettaan siihen, että kokeessa tehdään kymmenen eri liikettä putkeen. Leena myös kysyi, että olenko ottanut maahanmenoja luoksetulon yhdessä, vastasin, että en, mutta niitä on tehty muussa yhteydessä ja näytin meidän naksutteluun perustuvaa harjoitusta, missä koiran tulee mennä maahan etäällä minusta kuullessaan käskyn ja heitän namin tassujen väliin. Tämän onnistui hyvin.

Sitten vuorossa oli idarin jäävät liikkeet, näissä Aronilla oli vaikeuksia, kun se mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua ja erityisesti sitä maahan menoa. Näihin tuli ohje, että vaikka on vaikeaa, voi sitä harjoitella, eli kaikkia jääviä eri järjestyksessä ja koiran tulisi kuunnella mikä liike pitää tehdä. Näitä olenkin naksutellut kotona ja huomannut, että seiso on näistä heikoin.

Lopuksi katsottiin merkki. Tätä me ei olla tehty yhtään, kun en ole nähnyt tarpeelliseksi vielä, mutta helpostihan se Aron sen meni. Eli tehtiin niin, että Leena piti koiraa ja minä kävelin merkin taakse ja kerroin koiralle siellä, että tänne kannattaa tulla. Sitten palasin koiran luo, sanoin merkki ja koira lähti heti sinne merkin luo katsomaan, että mikä ja kun koira oli mennyt merkin ohi, huusin seis, Aron pysähtyi ja samantien lelu lensi. Eli hyvä ja onnistunut lopetus.
Eli paljon tuli tehtyä neljän tunnin aikana, huh huh. Jos menomatkalla Aron katseli maisemia, se makasi kotimatkan reporankana. Leena ei näyttänyt mitenkään järin ihastuneelta meihin eikä varmaan kerro jälkipolville, että olipas upea koirakko, mutta siitä huolimatta me saatiin taas repullinen reeni-ohjeita ja harjoituksia, mitä tehdä kotona. Eli kannatti. Ja erityisesti lämmittää mieltä ensimmäinen ryhmämakuu. Meidän reenit on tällä hetkellä pääasiassa olleet kotona tai yksin kentällä, nyt reenailtiin välillä koko ryhmä samaan aikaan eikä Aron tuntunut häiriintyvän muista. Joten voin olla erittäin tyytyväinen koiraani ja ehkä joissain kohdissa itseenikin.

Viikon päivityksiä ja tokoreeniä hakametsässä

Edellisestä päivityksestä on kohta jo viikko. Tosin mitään järin suurta me ei olla edes tehty, viikonloppuna meillä kävi koko suku viettämässä Petra 7.v ja Petteri 5.v synttäreitä ja pe-la-su tuli leivottua, siivottua ja kestittyä vieraita. Koirat sai ylläpitolenkitystä ja Aron nautti vieraiden keskipisteenä olosta, vaikkei sen synttärit nyt olleetkaan kyseessä.

Maanantaina harjoittelin Aronin kanssa hiukan esineen noutoa ja tein näin: Aron istu ja paikka, sitten vein esineen 10 metrin päähän puun taakse, palasin Aronin luo ja lähetin koiran ja sinnehän se Aron meni katsomaan, että mitä vein sinne puun taakse, se näppäränä koirana nosti esineen ja paineli välittömästi luokseni, että löyty, esine vain jäi sinne puun luo, näytin koiralle, että ei tule palkkaa ja se lähti kyselemättä takaisin esineen luo ja toi se upeasti istuen eteeni esine suussa, jes jes jes. Uusin vastaavan harjoituksen eri suuntiin kolme kertaa ja näillä kerroilla se heti nappas esineen ja toi sen luokseni. Kahdessa viimeisessä piti käyttää jo nenäänsä, sillä esine oli musta kännykän kantopussi ja pimeä ilta, joten sitä ei voinut silmillä löytää. Hyvä Aron.

Tiistaina räpelsin Aronin kanssa ruutua kotipihassa ja repellystä todella, sillä meidän pihan valo ei vaan riitä ruutureeneihin, Aron ei nähnyt mihin palkka lensi ja siten en saanut palkittua sitä oikeaan aikaan. Elvis otti tunnaria pihassa ja nyt näytti todella helpolta se meidän tunnari, missä on paljon kapuloita ja oma on piilotettu lehden alle keskelle. Helppoa sanoi Elvis.

Keskiviikkona mentiin Hakametsään ja siellä ensin ulkoilin lasten, Elviksen ja Aronin kanssa. Sitten reenailtiin siskosten Hannan ja Maijan kanssa. Aron otti seuruuta, paikalla istumista, pieni paikalla makuu ( tämä oli nyt levotonta), ruutua ja noutoa. Aronilla oli hyvä asenne, kaksi kertaa se teki pienen piip-äänen seuruun aikana, taisi olla käännöksen kohdalla. Muuten meni ikään ja tumpelon ohjaajaan nähden hyvin. Elvis otti sitten paikallamakuun Heimon ja Maijan belggarin välissä, onnistui hyvin. Sitten otin tunnarin Hannan avustamana, ensimmäisen Elvis vaan sähelsi( eikä se malttanut keskittyä etsimään?) sitten pienen suullisen kunnolla kommentin jälkeen uusi yritys ja nyt Elvis löysi haistellen sen oikean kuuden kapulan rivistä. Sitten ruutua, jossa Hanna palkkasi heittämällä lelun ruutuun, äkkiä Elvis kyllä keksi, että lelu on Hannalla ja suoran ruutuun menon sijaan laukkasi Hannan kautta. Mutta saatiin lopuksi yksi suora lelulle laukkaaminen ruutuun ja hyvä oli.

tosi hyvä ruutu

Torstai aamu oli aivan luksusta, minulla tänään vasta puoli yhteen töihin meno. Maa jäässä ja ulkona valoisaa, ihanaa!!!! Saatoimme koirien kanssa Petran kouluun ja jatkoin siitä vielä metsään lenkille. Tunnin mukavan lenkin jälkeen tein kotipihaan ruudun Aronin kanssa, pelkät kulmamerkit, kun mulla ei ole toimivia merkkausnaruja ja keskelle seisahtumisalusta, samanlainen kuin Onnillakin on, pala harmaata eteisen mattoa. Ensin kyselin Aronilta, että missä ruutu, ja se vastasi kyseleen katseellaan, sitten kun tästä lähetin ruutuun, se meni aivan upeesti sinne alustalle ja seisahtui minun sanoen samalla seis, palkaksi lensi lihapulla. suoraan koiran eteen. Lihapullia oli taskussani 5 kpl ja niitä on helppo heittää 10 metrin etäisyydeltä ruutuun, niin että palkka ajoituu suoraan siihen seisahdukseen. Joten otettiin näitä sitten viiden lihapullan edestä ja Aron teki kaikki niin hienosti, että olin kuolla ylpeydestä, ihana ihana Aron, joka tietty kuuli olevansa maailman paras pikku ruutukoira. Lopuksi tehtiin vielä vauhdikkaita liikkeestä maahanmenoja ja heiteltiin pehmopalloa loppupalkaksi.

tokoreenit Hannan ja Heimon kanssa

Eilen tokoiltiin saukonpuistonkentällä Hannan kanssa. Aron kävi hyvin kiihkeänä heti jo autosta ulos otettaessa. Ja tein kyllä virheiden virheen, sillä Aronin kanssa olisi ollut hyvä tehdä puolen tunnin kävely ennen reeniä, mutta minun puoli tuntia tuhraantui Hong kong kaupassa, kun mietin, että mitä ostaisin ruudun merkkaamiseen niiden kulmamerkkien lisäksi. Ja enhän minä sieltä mitään löytänyt, Anu Lepistön vinkki ajaa Bauhausiin ja ostaa kuormausliinaa sieltä, ei sopinut enää sen päivän aikatauluun. Ja sillä välin Aron ja Elvis odottivat kiihkeinä ja energisinä autossa noin tunnin. Tästä kun siirryin siis kentälle Aronin kanssa tiesin jo siinä vaiheessa, että nyt on kierrokset liian kovat. Ja niin ne olikin ja mistään ei tullut oikein yhtään mitään, joten Aron palasi autoon ja Elvis pääsi kentälle.

Aivan aluksi paikalla makuuseen Heimon viereen. Elviksellä oli suuria vaikeuksia, sillä Hannahan on maaailman ihanin ihminen ja kun Hanna kävi kehumassaHeimoa, vipatti Elviksenkin häntä ja kerran se meinas pompata sieltä, mutta pystyi hillisemään itseään. Sitten tämän jälkeen neliöseuraamista, ruutua ja vauhdikkaita noutoja. Noudoissa tein niin, että heitin kapulan kauas, Elvis varasti sivultani kapulan perään, ja heitin uudestaan ja sanoinkin koiralle Seuraa ja käännyimme pois kapulasta, pätkän seuraamisten jälkeen Elvis oli mega innokas kun lähetin sen hae-käskyllä kohti kapulaa. Lujaa meni ja tuli kapulan kanssa.Lopuksi ihan onnistuneet kaukot avoimen liikkeillä ja lelu palkaksi viimeisen siirron jälkeen.

Reenien jälkeen koko porukka paineli tuhatta ja sataa siellä puistoissa ja kyllä kaksi mustavalkoista löysi toisensa :-) Suunniteltiin Hannan kanssa reenaavamme ensi kerralla eri kentällä, sillä nämä loppujuoksutkin tekevät tästä reenipaikasta aivan huippukivan. Kotimatkalla pysähdyin vielä katsastamaan seuraavan viikon kentän Hakametsän jäähallin kupeessa ja tokoilin siinä Aronin kanssa vielä 10 minuuttia. Nyt Aron oli rauhallinen ja saimme onnistumisia.

sisällä ja ulkona harjoituksia

Eilen tein heti töistä tullessa Elvikselle tunnarin ulos. Samanlainen kuin sunnuntaina eli vähintään 10 häiriökapulaa ympyrässä ja se oikea keskellä lehden alla. Nyt Elvis ratkaisi tämän melko nopeasti ja sai lihapullaa kaupan päälle. Sitten otin vähän neliöseuraamista, että Elviksen pitää aina suoristua kulman jälkeen, tein myös kahdeksikkoa ja hyvin meni. Lopuksi oli pakko ottaa vielä yksi tunnari, nyt ne kaikki yli 10 kapulaa oli leväällään ja se oma meni siihen sekaan. Elvis teki nappiin koko homman eli haisteli ja löysi oman ja toi sen hyvä siis!!

Aron harjoitteli sisällä ensin erilaisten esineiden noutoja, samassa kasassa oli noutokapula sekä 3 muuta esim. lippalakki. Pienen pussukan kohdalla tuli kovasti pureskelua ja vähän leikin näköistä juttua, joten noudettiin sitten vain se lippalakki ja noutokapula. Sitten eteiseen vähän alustareeniä ja lopuksi vauhdikkaita liikkeestä maahanmenoja, joissa lihapulla lentää, kun koira putoaa maahan. Aron oli oikein hyvä tässä.

Iltasella käytiin vielä Aronin kanssa kaksin kävelyllä. Vastaan tuli koiria ja näissä harjoiteltiin kaunista ohitusta. Hyvin meni muuten, mutta yksi koira haukkui meitä kovasti ja muutaman kerran Aron vastasi haukahtaen samalla pitäen kuitenkin kontaktin, tämä vieras koira kyllä haukkui kovaa ja aika läheltä jouduttiin menemään.
Sitten mentiin koulupihaan ja tässä tehtiin ensin paikalla istumis harjoitus eli Aron jäi paikka käskyllä istumaan ja minä kiersin lähellä olleen auton ja palasin palkitsemaan koiran, nyt kävelin koiran sivulle eli siihen mistä lähdinkin ja siinä palkitseminen, yleensä olen tullut koiran eteen. Sitten juuri kun ajattelin jättää koiran makuuseen, tuli siihen kohtaan tosi paljon ihmisiä ja autoja, menivät varmaankin sinne kouluun johonkin jumppaan. Aron istui hyvin sivullani ja minä palkitsin sitä hyvästä kontaktista siinä. Lopulta kun vähän rauhoittui, sanoin maahan ja jätin koiran, kiersin auton ja nyt ihan siinä koiran kohdalla Aron vähän ennakoi palkitsemistani nousten, tein saman uudestaan ja nyt onnistui, palkitsin koiran eteen tassujen väliin makupalat ja siitä vapautus. Lopuksi vähän leikittiin lelulla ja kierreltiin tolppia.

pientä piperrystä sisällä

Ainainen pimeys alkaa kyllä totisesti ottamaan hermoon....Töistä kun pääsee kolmelta, ei ehdi millään valoisan aikaan metsään, sitten eilenkin kolmen koiran kanssa hihnalenkkia harjun valaistulla ulkoilureitillä, jossa ulkoili koko kangasala. Ei mikään kovin rentouttava ulkoilu. Partikset on aina märkiä ja hiekkaisia ja kuraa tulee kilotolkulla sisälle.
Reenit ja harjoitukset ovatkin olleet lähinnä sisällä, pientä piperrystä Aronin aktiivisen mielen tasaamiseksi. Aron on ottanut nyt eteisessä alustalle seisahtumista, yritän saada sille sisäänajettua sellaisen käytöksen, minkä haluan sitten sinne ruudun sisälle. Eli koira lähtee kohti alustaa, pysähtyy sille seisomaan ja saamaan aikaan sanon seis. Ja jonain päivänä sama käytös on ruudussa ilman alustaa. Muut harjoitukset on olleet lähinnä pihassa pienten lamppujen alla ja vesisateessa, mistä tätä vettäkin oikein riittää?