Ulkona on kovasti pakkasta, joten suurin osa meidän reenailuista tapahtuu sisällä. Aron tarvitsisi jo kovasti reenejä, missä olisi vieraita koiria ja kentällä tapahtuvia häiriöitä ympärillä. Niitä odotellessa tehdään sitten pikkuharjoituksia sisällä. Eilen oli kuitenkin niin paljon energiaa havaittavissa, että ensin mentiin metsässä vajaa tunnin lenkki, jossa kaikki koirat juoksivat vapaana. Huomasin, että minulla ei ollut Jimmylle edes hihnaa mukana, onneksi ei ketään tullut vastaan. Sitten ennen autoon menoa Aronin kanssa otin pitkästä aikaa ruutua ja kiertoja ja vähän seuruuta niiden päälle. Ruutuun menossa asenne on kyllä kiva. Iltasella Aron harjoitteli vielä kanssani monenlaista sisällä, tein liike kerrallaan ja vaihdoin aina sitten liikettä nopeaan tahtiin. Tämä ihan Lentsun vinkistä, sillä hän muistutti joulukuun koulutuksessa, että siellä tokokokeessakin mennään liikkeestä toiseen. Joten ensin otin paikalla makuuta, Aron olohuoneessa ja minä poistuin paikalta eteiseen ja eteisen kellosta katsoin aina 15 sekuntia ja palasin koiran luokse palkkaamaan. Sitten kävin läpi jäävät asennot, käsky tuli aina peilin edessä, josta pystyin katsomaan koiraa tuijottamatta, että tuleeko asento heti ja nyt kaikki asennot löytyivät, ainoastaan maahanmenossa meni ensin istumaan ja siitä maahan. Nämä eri asennot sekalaisessa järjestyksessä on olleet Aronille vaikeat. Sitten vähän kaukokäskyjä, näitäkin on harjoiteltu vähän joka ilta, itse seison koiran edessä ja maasta istumaan menee suht mukavasti, Aronin lemppari on maasta seisomaan ja takaisin maahan. Istumisesesta seisomaan-asennossa tulee helposti askeleita eteenpäin, jos yhtään yritän ottaa välimatkaa. Sitten kokeilin kaukaa maahanmenoja ja nää on kivoja, jätän Aronin seisomaan tai istumaan ja kävelen eteisen toiseen päähän, sieltä maahan-vihje ja Aron tekee sen liikkumatta eteenpäin, jes.
Näiden jälkeen pieniä haasteellisia noutoja, kuten ruokalusikan noutoa, tässä Aronin on pidettä suu hyvin tiukasti supussa, sillä ruokalusikka tipahtaa äkkiä hampaiden välistä, jos aukoo suutaan. Aron siis huolehtii itse, että lusikka pysyy paikallaan. Sitten noudettiin isoa metalliesinettä, tässäkin asenne ihan kohdallaan. Sitten kokeilin avaamatonta rusinarasiaa, tämä meni pureskeluksia, liian haastavaa noutaa jotakin syötävää.
Lopuksi pienet hyppelyt, rakensin taas hyppyesteen lasten jakkaroiden tukemana ja siinä tehtiin hyppyä minua kohti, hyppynouto ja hyppy minusta poispäin. Kivaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti