Välillä pitänee aktivoida takapäätä, ohessa video meidän takapään aktivoinnista. Aron siinä peruuttaa ulko-ovesta sisään ja kyllähän se tasaisella maalla peruuttelis käsimerkistä vaikka kuinka pitkälle, mutta otin haasteeksi peruuttaa rappusen ja kynnyksen yli. Erittäin mielellään se kyllä kääntyisi ja menisi nenä edellä kohteeseensa, mutta naksuttelen ja toistojen kera alkaa hiljakseen sujua.
peruutus
Petteri sähly on torstaisin ja sen aikaa olikin hyvä käydä Aronin kanssa harjoittelemassa hienosti hihnaa Kangasalan keskustassa. Kävelin uimahallin eteen ja siinä pienet tokoilut hyödyntyäen ympärillä olevat häiriöt. Oltiin aivan sen hallin edessä ja Aron aloitti paikka-istumisella. Hyvin istui 2 min, olin kyllä näköyhteydessä. Aronin ohi kulki ihmisiä sekä pyöriä. Joku lapsi ihmetteli äidilleen, että miksi toi koira istuu tuolla eikä ole missään kiinni. Tämän jälkeen lyhyt paikalla-olo istumisen perään. Aron oli pätevä.
Sitten jatkoin seuraamisilla ja kontaktin pito oli se tärkein juttu. Ja kontaktihan pysyi :-) Otin useamman pätkän seuruuta kohti vieraita ihmisiä tai yksikin porukka sisälsi 6 ihmistä ja näiden ohi hyvä seuraaminen. Ihan muutaman kerran huomautin äänelläni vilkaisuista ympäristöön ja sen jälkeen ei tarvinnut huomautella. Tuntui oikein loistavalta.
perjantai 8. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
Jälki hevostelun välissä
Petran ratsastustallin takana on tosi hyvä metsä tehdä jälkeä, joten ajettiin vähän ajoissa tallille, lapset jäi katseleen heppoja ja niiden äiti paineli metsään tekemään jälkeä. Jätin jälkeeni 5 keppiä ja jälkeä kävellessä tuli jo kuuma. Yritin tehdä vähän kaikenlaisia haasteita Aronille.
Kävin ajamassa reilu tunnin päästä tekoajasta. Aron lähti janalla lujaa ja suoraan ja oikeaan suuntaan, jippii! Koko jäljen se ajoi kyllä tavallista kovemmalla vauhdilla, oli ihan täysi työ pysyä perässä. Keppejä löytyi 4/5 eli yksi keppi nro 4 jäi jonnekin matkalle. Jäljen loppusuora oli sellainen, että ensin rinnettä alas hevoslaitumien laidalle, sitten hetken matkaa ja takaisin ylös sellaista sammalpeitteistä kivirinnettä ja viimeinen keppi oli hetken matkaa siellä rinteen päällä. Aron löysi sen ja näytti itseensä hyvin tyytyväiseltä. Ei mikään ihan yksinkertainen jälki, mutta loistava suoritus koiralta :-)
Kävin ajamassa reilu tunnin päästä tekoajasta. Aron lähti janalla lujaa ja suoraan ja oikeaan suuntaan, jippii! Koko jäljen se ajoi kyllä tavallista kovemmalla vauhdilla, oli ihan täysi työ pysyä perässä. Keppejä löytyi 4/5 eli yksi keppi nro 4 jäi jonnekin matkalle. Jäljen loppusuora oli sellainen, että ensin rinnettä alas hevoslaitumien laidalle, sitten hetken matkaa ja takaisin ylös sellaista sammalpeitteistä kivirinnettä ja viimeinen keppi oli hetken matkaa siellä rinteen päällä. Aron löysi sen ja näytti itseensä hyvin tyytyväiseltä. Ei mikään ihan yksinkertainen jälki, mutta loistava suoritus koiralta :-)
maanantai 4. lokakuuta 2010
reeniohjelmassa esineitä ja kotipihan tokoa
Lapset sain lahjottua tänään karkkipussilla kanssani esineruutuun. Kumpikin talloi ruutua ja Petralla oli Jimmy remmissä vielä mukana. Aron jäi autoon ja oli todella intoa piukeena, kun oli sen vuoro tulla ruutuun. Ruutu oli noin 30 m leveä ja 50 syvä, tasaiseen kangasmetsään tehty, esineitä oli takakulmissa ja keskellä. Nyt lähti hienosti, pistotin sen vasempaan takanurkkaan, mutta meni oikealle ja toi sieltä Petterin lenkkarin. Sitten seuraava pisto ja toi vasemmasta takakulmasta Petran crocsin. Vielä keskellä oli Petterin penaali ja olis kannattanut lopettaa noihin kahteen esineeseen, mutta enpä lopettanut. Tämä kolmas oli vaikea ja kerran takarajalla käytyään, ei mennyt enää uudestaan. Höh. Lopulta kutsuin pois, Petra piti koiraa ja kävin takarajalla hihkumassa, nyt uudelleen lähettetynä Aron meni takarajalle ja keskelle, mistä löysi esineen. Ensi kerralla teen kahden esineen ruudun enkä ota yhtään enempää. Sitten mielessäni on kolmen kaistaleen reeni, missä yksi esine per kaista ja koira aina uudelle kaistalle, saisko näin kasvatettua intoa etsiä kolme esinettä?
Kotipihassa harjoiteltiin tunnaria ja virheitä tuli, eli hyvä alku näissä tunnarireeneissä loppunut, mutta myös onnistumisia. Nyt vaan loppui tunnarit, kaikki kapulat käytetty :-(
Lisäksi harjoiteltiin vähän luoksetulon osia, tosi hyvät stopit ja maahanmenokin vahvistuu, kun otin sitä kiertojen yhteydessä.
Näiden lisäksi harjoittelin kontaktinpitoa, kun seuruutin kohti keskenään juttelevia naapureita. Päästiin hyvällä kontaktilla ihan naapureiden viereen ja sitä narulelupalkka ja riekkumista.
Kotipihassa harjoiteltiin tunnaria ja virheitä tuli, eli hyvä alku näissä tunnarireeneissä loppunut, mutta myös onnistumisia. Nyt vaan loppui tunnarit, kaikki kapulat käytetty :-(
Lisäksi harjoiteltiin vähän luoksetulon osia, tosi hyvät stopit ja maahanmenokin vahvistuu, kun otin sitä kiertojen yhteydessä.
Näiden lisäksi harjoittelin kontaktinpitoa, kun seuruutin kohti keskenään juttelevia naapureita. Päästiin hyvällä kontaktilla ihan naapureiden viereen ja sitä narulelupalkka ja riekkumista.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
esineet, jälki ja tokoa
Oikein hyvä sunnuntai meillä, ehdittiin tekemään vaikka mitä.
Aloitimme metsäreenillä Pian ja Tuplan kanssa Sääksjärvellä. Saimme esineruutuun myös kolmannen tallaajan, sillä samaan kohtaan tuli sitten porukka hakuilemaan, missä meidän jäljestykset oli. Esineruutu oli kuitenkin tosi hyvällä paikalla ja näkyvyys oli hyvä ruudun takarajalle asti. Ruudulla oli leveyttä meille normaalia enemmän, syvyyttä tuttu 50m. Aronin esineet olivat Pian kassista ja ne vietiin takakulmiin ja taakse keskelle. Ruudussa oli käynyt meitä ennen Tupla.
Ensimmäinen pisto oli täydellinen, lähti suoraan sinne minne näytin, sata lasissa, toi vasemman takakulman esineen ja palautti hyvin. Jihaa! Pieni palkkaus tässä välissä ja uusi lähetys, nyt keskiesineelle, mutta vauhtia oli enää puolet edellisestä, muistaakseni toi aika pian tämän esineen. Sitten vielä yksi, mutta nyt vauhti tippui ja esine oli oikeassa takakulmassa sellaisen notkon alla, Aron kääntyi aina vähän ennen notkoa ja ei mennyt siis nurkkaan asti. Hetken puuhasteli ja lopulta löysi omin voimin esineen. Meidän esineruutureenit on pitkään jo vähän polkeneet paikallaan ja aina on haettu yksi esine tai kaksi, kolmea ei ole haettu koskaan. Nyt huomasin, että voimaa ja motivaatiota pitäisi kasvattaa kolmeen ja enempäänkin esinemäärään, samalla palkkaustakin kasvattaa loppua kohden. Olipa hyvä, että tehtiin tätä Pian kanssa.
Sitten jälki. Viikko sitten Aronin jälki oli niin super, että olin onnellinen koko viikon. Tänään homma ei ollut ihan niin super.
Jana alkoi suoraan autojemme takaa, siinä oli varmaankin joku pissattanut koiraansa, sillä näytti, että ollaan aika suositulla koiraharrastuspaikalla. Janalla Aron eteni noin 2m suoraan kunnes nenä tössähti sammaleeseen ja siinä joku ihana pissa, eteni siitä kaksi metriä ja nosti jalkaa. Oli ihan hurmiossa tuosta pissasta ja koko alkujäljestys oli ihan järkyttävää haahuilua. Olisin niin halunnut näyttää Pialle, että me ollaan edes vähän kehitytty tässä hommassa. Mutta ekan kepin yli niin että kajahti ja Aron etsi lähinnä sitä ihanaa tyttökoiraa. Jossain vaihessa jälkiliina kiristyi ja Aron lähti hommiin ja nosti kakkoskepin iloisesti. Jes tästä!! Sitten matka jatkui kylläkin tosi kivassa sammalpeitteissä metsässä ja Aron eteni normitapaansa kohti kolmoskeppiä, joka nousi myös kivasti. Jäljestys jatkuin mukavaan malliin, mutta viimeinen keppi meni Aronilta ohi, en tiedä miksi,se kuitenkin kääntyi itse ja kiersi vähän lenkkiä ja nosti sen viimeisen kepin. Eli semmonen jälki, missä 2 kepppiä nousi 4:stä. No elämä on. Jälkimetsä oli kyllä loistavaa, että sinne voi mennä toistekkin, mutta selvästi suosittua, sillä metsät oli täynnä toisten jättämiä merkkejä.
No matka jatkui kohti Nokiaa, siellä sovittuna Karisen Pian ja muiden Tavesiin kuuluvien kanssa tokon kokeenomaiset reenit. Meillä oli etukäteissuunnitelma tehdä molemmat paikallaolot ryhmässä sekä yksilöliikkeinä metalli, hyppynouto, tunnari ja ruutu liikkuroituna.
Ensin oli paikallamakuu, Aron katseli juuri käskyn hetkellä vierässä tapahtuvaa jotakin häröilyä ja käskyn kuullessaan meni maahan, mutta ei kontaktitilassa. Olin ainoa piiloon menevä ja aikaa otettiin 2 min. Aron oli ollut tosi hyvin. Sitten tämän jälkeen vein jo Aronin autoon, kun kuulin, että paikkaistuminen tehdään sitten. Takaisin kentälle ja istumista 1 min, onnistui, eikä Aron hievahtanut mihinkään. Oikein hyvä!
Sitten yksilöliikkeet:
- hyppynouto vieraalla kapulalla ja liikkuroituna, kaikin osin hyvin, luovutuksessa hitusen huono ote kapulassa. Oma käskytys hiukan hidas, sillä sanoin ensin hyppy ja hae-käsky tuli siinä vaiheessa kun koira oli jo kapulalla, pitäisi tulla muistaakseni siinä koiran ollessa esteen päällä. Palkkasin luovutuksesta, en ottanut tästä enää sivulle.
-metalli kokeenomaisesti eli meille vieras metalliesine ja liikkuroituna. Meni hyvin, Aron tosin toi metallin laipasta kantaen, mutta ei valittamista. Palkka luovutuksesta.
-tunnari: kahden vauhdikkaan noudon jälkeen lähti tunnareille täysillä ja ei onnistunut. Toi väärän ja uusittunakin arpoi. Kapulat kaikki omia, parvekkeella olleita ja rasiaan laitettuja ennen reeniin lähtöä. Kotipihan reenit jatkuu, tämä liike ei vaan ollut vielä valmis kokeenomaisiin tilanteisiin. (Otin tätä vielä ennen iltaruokaa kotipihassa ja nytkin teki kaksi virhettä. Olikohan rasiasta otetut kapulat liian minun hajuisia, vaikken ollutkaan koskenut niihin, käytin niitä rasiakapuloita nyt myös kotipihassakin ja koira oli epävarma.)
-ruutu: ensimmäistä kertaa meidän elämässä koko ruutu liike liikkuroituna ja se meni just niinkuin pitikin. Virittyi hyvin ruutuun, meni ihan suoraan ja vauhdilla, seis keskelle ruutua, siitä maa, pysyi hyvin kun kävelin ohi ja ekasta seuraa käskystä vauhdilla sivulleni, siitä paikasta palkkaus ja iloista riekkumista narupallon kanssa. Tää oli oikeesti ihan kympin liike :-)
Aloitimme metsäreenillä Pian ja Tuplan kanssa Sääksjärvellä. Saimme esineruutuun myös kolmannen tallaajan, sillä samaan kohtaan tuli sitten porukka hakuilemaan, missä meidän jäljestykset oli. Esineruutu oli kuitenkin tosi hyvällä paikalla ja näkyvyys oli hyvä ruudun takarajalle asti. Ruudulla oli leveyttä meille normaalia enemmän, syvyyttä tuttu 50m. Aronin esineet olivat Pian kassista ja ne vietiin takakulmiin ja taakse keskelle. Ruudussa oli käynyt meitä ennen Tupla.
Ensimmäinen pisto oli täydellinen, lähti suoraan sinne minne näytin, sata lasissa, toi vasemman takakulman esineen ja palautti hyvin. Jihaa! Pieni palkkaus tässä välissä ja uusi lähetys, nyt keskiesineelle, mutta vauhtia oli enää puolet edellisestä, muistaakseni toi aika pian tämän esineen. Sitten vielä yksi, mutta nyt vauhti tippui ja esine oli oikeassa takakulmassa sellaisen notkon alla, Aron kääntyi aina vähän ennen notkoa ja ei mennyt siis nurkkaan asti. Hetken puuhasteli ja lopulta löysi omin voimin esineen. Meidän esineruutureenit on pitkään jo vähän polkeneet paikallaan ja aina on haettu yksi esine tai kaksi, kolmea ei ole haettu koskaan. Nyt huomasin, että voimaa ja motivaatiota pitäisi kasvattaa kolmeen ja enempäänkin esinemäärään, samalla palkkaustakin kasvattaa loppua kohden. Olipa hyvä, että tehtiin tätä Pian kanssa.
Sitten jälki. Viikko sitten Aronin jälki oli niin super, että olin onnellinen koko viikon. Tänään homma ei ollut ihan niin super.
Jana alkoi suoraan autojemme takaa, siinä oli varmaankin joku pissattanut koiraansa, sillä näytti, että ollaan aika suositulla koiraharrastuspaikalla. Janalla Aron eteni noin 2m suoraan kunnes nenä tössähti sammaleeseen ja siinä joku ihana pissa, eteni siitä kaksi metriä ja nosti jalkaa. Oli ihan hurmiossa tuosta pissasta ja koko alkujäljestys oli ihan järkyttävää haahuilua. Olisin niin halunnut näyttää Pialle, että me ollaan edes vähän kehitytty tässä hommassa. Mutta ekan kepin yli niin että kajahti ja Aron etsi lähinnä sitä ihanaa tyttökoiraa. Jossain vaihessa jälkiliina kiristyi ja Aron lähti hommiin ja nosti kakkoskepin iloisesti. Jes tästä!! Sitten matka jatkui kylläkin tosi kivassa sammalpeitteissä metsässä ja Aron eteni normitapaansa kohti kolmoskeppiä, joka nousi myös kivasti. Jäljestys jatkuin mukavaan malliin, mutta viimeinen keppi meni Aronilta ohi, en tiedä miksi,se kuitenkin kääntyi itse ja kiersi vähän lenkkiä ja nosti sen viimeisen kepin. Eli semmonen jälki, missä 2 kepppiä nousi 4:stä. No elämä on. Jälkimetsä oli kyllä loistavaa, että sinne voi mennä toistekkin, mutta selvästi suosittua, sillä metsät oli täynnä toisten jättämiä merkkejä.
No matka jatkui kohti Nokiaa, siellä sovittuna Karisen Pian ja muiden Tavesiin kuuluvien kanssa tokon kokeenomaiset reenit. Meillä oli etukäteissuunnitelma tehdä molemmat paikallaolot ryhmässä sekä yksilöliikkeinä metalli, hyppynouto, tunnari ja ruutu liikkuroituna.
Ensin oli paikallamakuu, Aron katseli juuri käskyn hetkellä vierässä tapahtuvaa jotakin häröilyä ja käskyn kuullessaan meni maahan, mutta ei kontaktitilassa. Olin ainoa piiloon menevä ja aikaa otettiin 2 min. Aron oli ollut tosi hyvin. Sitten tämän jälkeen vein jo Aronin autoon, kun kuulin, että paikkaistuminen tehdään sitten. Takaisin kentälle ja istumista 1 min, onnistui, eikä Aron hievahtanut mihinkään. Oikein hyvä!
Sitten yksilöliikkeet:
- hyppynouto vieraalla kapulalla ja liikkuroituna, kaikin osin hyvin, luovutuksessa hitusen huono ote kapulassa. Oma käskytys hiukan hidas, sillä sanoin ensin hyppy ja hae-käsky tuli siinä vaiheessa kun koira oli jo kapulalla, pitäisi tulla muistaakseni siinä koiran ollessa esteen päällä. Palkkasin luovutuksesta, en ottanut tästä enää sivulle.
-metalli kokeenomaisesti eli meille vieras metalliesine ja liikkuroituna. Meni hyvin, Aron tosin toi metallin laipasta kantaen, mutta ei valittamista. Palkka luovutuksesta.
-tunnari: kahden vauhdikkaan noudon jälkeen lähti tunnareille täysillä ja ei onnistunut. Toi väärän ja uusittunakin arpoi. Kapulat kaikki omia, parvekkeella olleita ja rasiaan laitettuja ennen reeniin lähtöä. Kotipihan reenit jatkuu, tämä liike ei vaan ollut vielä valmis kokeenomaisiin tilanteisiin. (Otin tätä vielä ennen iltaruokaa kotipihassa ja nytkin teki kaksi virhettä. Olikohan rasiasta otetut kapulat liian minun hajuisia, vaikken ollutkaan koskenut niihin, käytin niitä rasiakapuloita nyt myös kotipihassakin ja koira oli epävarma.)
-ruutu: ensimmäistä kertaa meidän elämässä koko ruutu liike liikkuroituna ja se meni just niinkuin pitikin. Virittyi hyvin ruutuun, meni ihan suoraan ja vauhdilla, seis keskelle ruutua, siitä maa, pysyi hyvin kun kävelin ohi ja ekasta seuraa käskystä vauhdilla sivulleni, siitä paikasta palkkaus ja iloista riekkumista narupallon kanssa. Tää oli oikeesti ihan kympin liike :-)
lauantai 2. lokakuuta 2010
viime päivien puuhastelut
Täytyy ihan muistella mitä ollaan viime päivinä puuhastelu:
-Aronin lonkkakuvapäivä on päätetty ja varattu. Parin viikon päästä olen syyslomalla ja siitä yhden päivän voi uhrata lonkkakuvaukseen. Jännittää!
-käytiin viimeinen kerta hienosti hihnassa-kurssia. Kun ajelin viimeisen tunnin jälkeen kotiin, mietin jo kovasti bh-koetta, sillä viimeinen harjoituskerta meni niin hyvin. Harjoiteltiin siis ihan perinteisiä kohtaamisia ja Aron oli rauhallinen ja keskittynyt minuun, hihna ei kiristynyt ja olin hyvin tyytyväinen.
-on rakennettu tunnaria kokonaiseksi liikkeeksi. Hyvältä näyttää. Tehty myös kaukoja, jotka ei rakennu ihan helposti.
-ja käyty koko koiralauman kanssa joka päivä hyvillä metsälenkeillä.
Tänään kuitenkin tein Vehoniemen lenkin yhteyteen Aronille esineruudun. Ja taas muistin, että yksin ei kannata ruutua tehdä, sillä vaikka mielestäni tallasin ruutua hyvin, meni Aron siksakaten takarajalle eikä löytänyt edes esinettä, jäljesti nenä maassa ja esine oli vähän maasta irti yhden kuusen taimen oksalla koiran nenän tasolla. Kerran takarajalla käytyään ei mennyt enää uudestaan taakse vaan jäljesteli siellä ja täällä. Lopulta koira puuhun kiinni ja kävelin sinne takarajalle ja hihkuin, että esine on täällä, nyt lähetys ja meni juuri niin kuin pitikin, jopa loppuluovutus oli hyvä.
Tokolin kotipihassa ja päivemmällä erikseen Petri pakotettiin liikkuriksi ja nyt tunnari kokeenomaisena liikkeenä. Petri vei tarjottimella kapulan ja Aron haisteli, toi oikean ja luovutti sen melko hyvin, Ihan pieni epävarmuus oli tuossa tuonnissa. Ollaan erikseen harjoiteltu tunnarin noutamista ja tuontia ja erikseen tätä haisteluosuutta. Tänään eka kerran molempien yhdistäminen. Vahvistuu tuo siis varmaan toistojen myötä.
Sitten iltatokoissa puuhasteltiin ruudun paikan haun kanssa. Tänään osasi ihan oikein hakea ruutuun ja aina seis käskyn jälkeen palkka. Sitten erikseen ruudun loppuosa, hyvin pysyi paikallaan käskyyni asti vaikka kävelin siinä ihan ruudun edessä ja sitten poispäin ruudusta.
Kaukot eivät olleet tänään menestys, pakka menee sekaisin ulkona, joten sisäreeni jatkuu.
Aron istui pihassa melkein 2 min ja naapurit aiheutti kivasti häiriötä, mutta Aron istui kuin tatti. Jes tähän!
-Aronin lonkkakuvapäivä on päätetty ja varattu. Parin viikon päästä olen syyslomalla ja siitä yhden päivän voi uhrata lonkkakuvaukseen. Jännittää!
-käytiin viimeinen kerta hienosti hihnassa-kurssia. Kun ajelin viimeisen tunnin jälkeen kotiin, mietin jo kovasti bh-koetta, sillä viimeinen harjoituskerta meni niin hyvin. Harjoiteltiin siis ihan perinteisiä kohtaamisia ja Aron oli rauhallinen ja keskittynyt minuun, hihna ei kiristynyt ja olin hyvin tyytyväinen.
-on rakennettu tunnaria kokonaiseksi liikkeeksi. Hyvältä näyttää. Tehty myös kaukoja, jotka ei rakennu ihan helposti.
-ja käyty koko koiralauman kanssa joka päivä hyvillä metsälenkeillä.
Tänään kuitenkin tein Vehoniemen lenkin yhteyteen Aronille esineruudun. Ja taas muistin, että yksin ei kannata ruutua tehdä, sillä vaikka mielestäni tallasin ruutua hyvin, meni Aron siksakaten takarajalle eikä löytänyt edes esinettä, jäljesti nenä maassa ja esine oli vähän maasta irti yhden kuusen taimen oksalla koiran nenän tasolla. Kerran takarajalla käytyään ei mennyt enää uudestaan taakse vaan jäljesteli siellä ja täällä. Lopulta koira puuhun kiinni ja kävelin sinne takarajalle ja hihkuin, että esine on täällä, nyt lähetys ja meni juuri niin kuin pitikin, jopa loppuluovutus oli hyvä.
Tokolin kotipihassa ja päivemmällä erikseen Petri pakotettiin liikkuriksi ja nyt tunnari kokeenomaisena liikkeenä. Petri vei tarjottimella kapulan ja Aron haisteli, toi oikean ja luovutti sen melko hyvin, Ihan pieni epävarmuus oli tuossa tuonnissa. Ollaan erikseen harjoiteltu tunnarin noutamista ja tuontia ja erikseen tätä haisteluosuutta. Tänään eka kerran molempien yhdistäminen. Vahvistuu tuo siis varmaan toistojen myötä.
Sitten iltatokoissa puuhasteltiin ruudun paikan haun kanssa. Tänään osasi ihan oikein hakea ruutuun ja aina seis käskyn jälkeen palkka. Sitten erikseen ruudun loppuosa, hyvin pysyi paikallaan käskyyni asti vaikka kävelin siinä ihan ruudun edessä ja sitten poispäin ruudusta.
Kaukot eivät olleet tänään menestys, pakka menee sekaisin ulkona, joten sisäreeni jatkuu.
Aron istui pihassa melkein 2 min ja naapurit aiheutti kivasti häiriötä, mutta Aron istui kuin tatti. Jes tähän!
tiistai 28. syyskuuta 2010
kotipihan tokot
Tänään tokoilin Aronin kanssa tokopihassa ja voi-luokan jutut mielessä.
Aloitin ruudulla:
-ensin sillä loppu-osalla eli vein koiran ruudun keskelle ja siellä maa-käskyllä piti maata. Kävin palkkailemassa koiraa sinne ruutuun ja kävelin erilaisia pätkiä ruudun edessä. Sitten monen palkkauksen jälkeen kutsuin sivulleni seuraamaan ja tuli ensimmäisestä käskystä, kun koira oli kohdallani, palkkasin iloisesti.
Sitten ruutuun lähetys voi-tyyliin. Jessus, tämä oli nyt hukassa. Kolmeen kertaan Aron tarjosi ruudun yli takarajan ulkopuolelle ruutuansa, eikä osannut korjata ruutu käskyllä ruutuun. Sitten oli pakko tehdä näyttöruutu, kävin taputtamassa sitä toivomaani kohtaa ja tämän jälkeen koira osui ruutuun. En tiedä mikä oikosulku tässä oli.
No nyt kun ruudun keskikohta alkoi löytyä, otin muutaman vähän lyhyemmältä matkalta sinne menon ja onnistui, sitten yhden ruudun, missä piti mennä seis käskyn jälkeen maahan. Osasi ja pysyi siellä siihen asti, että kävelin ruutuun ja palkkasin sen sinne.
Sitten evl-ruutu: ensin merkille, tässä asettui kyllä jo valmiiksi kohti ruutua, mutta asenne oli innokas ja jatkoin ruutuun käskyllä, meni lujaa ja sain sen seis-käskyllä ihan oikein ja lopulta vielä maa-käskylläkin meni maahan, palkkasin kävelemällä ruutuun ja kehumalla koiraa oikein paljon. Tämän jälkeen leikittiin ja vähän riekuttiin. Seuraavissa reeneissä taas en ota yhtään maahanmenoa ruudussa, sillä pelkään, että se alkaa äkkiä oikoa ja mennä suoraan maahan ilman seis-käskyjä.
Sitten puuhasteltiin luoksetulon stoppien kanssa. Stoppi ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Eli tätä pitää reenata taas lisää, että ihan heti pitää stopata. Sitten toinen mikä ei onnistu sitten mitenkään, luoksetulosta maahan meno, tarjosi ensin stoppia tai sitten menee etupää maahan ja takapää jää pystyyn. Help!! Tein sitten erikeen paljon ihan lyhyillä matkoilla maa-käskyä esim. itse peruutin ja koiran piti mennä siinä edessä maahan. Jättää silti helposti takapään ilmaan.
Tämän jälkeen jokunen pätkä seuraamista naksutellen ja tavoite, että piip-ääniä ei kuulu, jos naksuttelen heti kun lähdetään liikkeelle. Seuraa-käskyllä on nyt taipumus aihettaa piip-liikkeelle lähdössä. Toinen Help!!
Pienen tauon jälkeen menin tekemään toiselle puolen pihaa tunnaria ja tää on niin jes kuin meikäläisen kouluttamana nyt voi olla. Eli kaksi oman etsintää, nyt se oma oli koko ajan näkyvillä. Ensimmäisessä harjoituksessa kapulat oli sikinsokin ja Aron haisteli sen oman. Toisessa kapulat oli rivissä ja se oma oli 7:mäs vasemmalta ja sieltä Aron aloitti haistelemaan ja kävi läpi kaikki, kunnes löysi omansa ja nosti sen. Ihan mieletöntä. Ei mitään väärien nostelua vaan haistelua kunnes löytää sen oman. Ihan käsittämätön mullistus noin viikon reenillä.
Aloitin ruudulla:
-ensin sillä loppu-osalla eli vein koiran ruudun keskelle ja siellä maa-käskyllä piti maata. Kävin palkkailemassa koiraa sinne ruutuun ja kävelin erilaisia pätkiä ruudun edessä. Sitten monen palkkauksen jälkeen kutsuin sivulleni seuraamaan ja tuli ensimmäisestä käskystä, kun koira oli kohdallani, palkkasin iloisesti.
Sitten ruutuun lähetys voi-tyyliin. Jessus, tämä oli nyt hukassa. Kolmeen kertaan Aron tarjosi ruudun yli takarajan ulkopuolelle ruutuansa, eikä osannut korjata ruutu käskyllä ruutuun. Sitten oli pakko tehdä näyttöruutu, kävin taputtamassa sitä toivomaani kohtaa ja tämän jälkeen koira osui ruutuun. En tiedä mikä oikosulku tässä oli.
No nyt kun ruudun keskikohta alkoi löytyä, otin muutaman vähän lyhyemmältä matkalta sinne menon ja onnistui, sitten yhden ruudun, missä piti mennä seis käskyn jälkeen maahan. Osasi ja pysyi siellä siihen asti, että kävelin ruutuun ja palkkasin sen sinne.
Sitten evl-ruutu: ensin merkille, tässä asettui kyllä jo valmiiksi kohti ruutua, mutta asenne oli innokas ja jatkoin ruutuun käskyllä, meni lujaa ja sain sen seis-käskyllä ihan oikein ja lopulta vielä maa-käskylläkin meni maahan, palkkasin kävelemällä ruutuun ja kehumalla koiraa oikein paljon. Tämän jälkeen leikittiin ja vähän riekuttiin. Seuraavissa reeneissä taas en ota yhtään maahanmenoa ruudussa, sillä pelkään, että se alkaa äkkiä oikoa ja mennä suoraan maahan ilman seis-käskyjä.
Sitten puuhasteltiin luoksetulon stoppien kanssa. Stoppi ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Eli tätä pitää reenata taas lisää, että ihan heti pitää stopata. Sitten toinen mikä ei onnistu sitten mitenkään, luoksetulosta maahan meno, tarjosi ensin stoppia tai sitten menee etupää maahan ja takapää jää pystyyn. Help!! Tein sitten erikeen paljon ihan lyhyillä matkoilla maa-käskyä esim. itse peruutin ja koiran piti mennä siinä edessä maahan. Jättää silti helposti takapään ilmaan.
Tämän jälkeen jokunen pätkä seuraamista naksutellen ja tavoite, että piip-ääniä ei kuulu, jos naksuttelen heti kun lähdetään liikkeelle. Seuraa-käskyllä on nyt taipumus aihettaa piip-liikkeelle lähdössä. Toinen Help!!
Pienen tauon jälkeen menin tekemään toiselle puolen pihaa tunnaria ja tää on niin jes kuin meikäläisen kouluttamana nyt voi olla. Eli kaksi oman etsintää, nyt se oma oli koko ajan näkyvillä. Ensimmäisessä harjoituksessa kapulat oli sikinsokin ja Aron haisteli sen oman. Toisessa kapulat oli rivissä ja se oma oli 7:mäs vasemmalta ja sieltä Aron aloitti haistelemaan ja kävi läpi kaikki, kunnes löysi omansa ja nosti sen. Ihan mieletöntä. Ei mitään väärien nostelua vaan haistelua kunnes löytää sen oman. Ihan käsittämätön mullistus noin viikon reenillä.
maanantai 27. syyskuuta 2010
tunnistusnouto
Aronin tunnari edistyy. Tänään kotipihalla 9 jo ulkona ollutta kapulaa ympyrässä, sen oman vein ensin tämän ympyrän ulkopuolelle taakse lehtien alle piiloon. Onnistui. Onnistuminen pitää sisällään sen, ettei nostele muita ja haistelee ja nenän avulla löytää oikean.
Sitten piilotin sen oman ympyrään ja levitin kapuloita, vieläkin lehtien alle. Taas löytyi oma hyvin.
Sitten en enää piilottanut, nyt oma oli näkyvissä ja yhtenä ympyrän kapuloista. Onnistui.
Lopuksi viimeinen, oma ympyrällä eri paikassa kuin äsken, siirtelin kapuloita, että Aron ihan joutuu todella haistelemaan kaikkia löytääkseen oman ja näin se teki ja toi sen oman. Jes. Siitä tulikin sitten iltaruoka kupissa palkaksi.
Sitten piilotin sen oman ympyrään ja levitin kapuloita, vieläkin lehtien alle. Taas löytyi oma hyvin.
Sitten en enää piilottanut, nyt oma oli näkyvissä ja yhtenä ympyrän kapuloista. Onnistui.
Lopuksi viimeinen, oma ympyrällä eri paikassa kuin äsken, siirtelin kapuloita, että Aron ihan joutuu todella haistelemaan kaikkia löytääkseen oman ja näin se teki ja toi sen oman. Jes. Siitä tulikin sitten iltaruoka kupissa palkaksi.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
metsäreenit Miinun kanssa
Tänään jäljesteltiin ja esineiltiin Miinun kanssa mun lempipaikassa Varsamäen metsissä.
Aloitimme esineruutukaistalla, jonka alusta oli heinäinen ja ryteikköinen, tuntui, että haastavassa alustassa on meille haastetta. Miinun Bertta bc kävi ruudussa ensin ja sitten Aronin vuoro. Tosin Aron paineli takarajalle noin 15 sekunnissa ja tuli takaisin samantien pieni virtahepo suussa. Ainut mikä jäi hampaankoloon, oli esineen luovuttaminen istuen, jäi seisomaan eteeni lelu suussa ja vaati taas istu käskyn luovutukseen. Pitänee tätä siis vähän harjoitella ensi viikolla.
Jälkiharjoitukset olin suunnitellut jo kotona paperilla ja Miinu teki piirrosten mukaan. Ensimmäinen harjoitus oli ns. janaharjoitus. Otin Aronin esille kun Miinu lähti metsään ja Miinu heilutteli Aronille siinä kohtaa, missä sen pitäisi sitten kohdata jälki ja valita oikea suunta. Miinu jatkoi matkaansa ja Aron meni takaisin autoon, toiveissa oli, että sitten kun on vuoro suorittaa, se muistaa nähneesä Miinun ja ehkä suunnan. No Miinu jatkoi jälkeä noin 50m ja siellä keppi. Ja näin etukäteen suunnittelin, että oikea suunta vahvistuu ja kepin myötä palkkiintuu. No käytännössä meni ihan pieleen, totaalisesti tämä harjoite. Aron sitten 1½ h myöhemmin samassa paikassa kyllä meni janalla ihan suoraan ja lujaa, törmäsi jälkeen ja valitsi takajäljen, vaikka jäljen kohtaamisen kulmankin oli suunniteltu niin, että varmasti lähtee oikeaan suuntaan. Aron sitkeesti siis takajäljelle eikä pettymykselläni ollut rajaa, kun tänään piti onnistua. Takajäljen kautta Aron haahuili oikeaan suuntaa, ei löytänyt sitä keppiä ja ennenpitkää oltiin tiellä takas, minne Miinu oli mennytkin. Tässä vaiheessa mietin, että mitä hittoa olen tehnyt niin väärin, että pieleen menee.
Onneksi tämä oli vain alkuharjoittelu. Tien toisella puolen meitä odotti Miinun tekemä isojen poikien jälki, joka oli ehtinyt vanhentua sen 1½ h ja siellä oli kolme keppiä odottamassa. Miinu epäili, että matkaa on 700-800m ja maastonmuutoksia, ojan ylityksiä, kulmia, risukkoa, heinikkoa on edessä. Ja eikun uudelle janalle. Aron lähti aivan oikein, aivan oikeaan suuntaan ilman mitään takajälkiä. Ajoi koko jäljen aivan superisti, nosti ne 3 keppiä ja heilutti häntää kun palkkasin niillä. Maasto oli haastava ja ihmettelin, miten Miinu ylipäätään osasi liikkua siellä. Onnistunut jana, kaikki kepit, motivoitunut jäljen ajo= jes ja jes!!
Aloitimme esineruutukaistalla, jonka alusta oli heinäinen ja ryteikköinen, tuntui, että haastavassa alustassa on meille haastetta. Miinun Bertta bc kävi ruudussa ensin ja sitten Aronin vuoro. Tosin Aron paineli takarajalle noin 15 sekunnissa ja tuli takaisin samantien pieni virtahepo suussa. Ainut mikä jäi hampaankoloon, oli esineen luovuttaminen istuen, jäi seisomaan eteeni lelu suussa ja vaati taas istu käskyn luovutukseen. Pitänee tätä siis vähän harjoitella ensi viikolla.
Jälkiharjoitukset olin suunnitellut jo kotona paperilla ja Miinu teki piirrosten mukaan. Ensimmäinen harjoitus oli ns. janaharjoitus. Otin Aronin esille kun Miinu lähti metsään ja Miinu heilutteli Aronille siinä kohtaa, missä sen pitäisi sitten kohdata jälki ja valita oikea suunta. Miinu jatkoi matkaansa ja Aron meni takaisin autoon, toiveissa oli, että sitten kun on vuoro suorittaa, se muistaa nähneesä Miinun ja ehkä suunnan. No Miinu jatkoi jälkeä noin 50m ja siellä keppi. Ja näin etukäteen suunnittelin, että oikea suunta vahvistuu ja kepin myötä palkkiintuu. No käytännössä meni ihan pieleen, totaalisesti tämä harjoite. Aron sitten 1½ h myöhemmin samassa paikassa kyllä meni janalla ihan suoraan ja lujaa, törmäsi jälkeen ja valitsi takajäljen, vaikka jäljen kohtaamisen kulmankin oli suunniteltu niin, että varmasti lähtee oikeaan suuntaan. Aron sitkeesti siis takajäljelle eikä pettymykselläni ollut rajaa, kun tänään piti onnistua. Takajäljen kautta Aron haahuili oikeaan suuntaa, ei löytänyt sitä keppiä ja ennenpitkää oltiin tiellä takas, minne Miinu oli mennytkin. Tässä vaiheessa mietin, että mitä hittoa olen tehnyt niin väärin, että pieleen menee.
Onneksi tämä oli vain alkuharjoittelu. Tien toisella puolen meitä odotti Miinun tekemä isojen poikien jälki, joka oli ehtinyt vanhentua sen 1½ h ja siellä oli kolme keppiä odottamassa. Miinu epäili, että matkaa on 700-800m ja maastonmuutoksia, ojan ylityksiä, kulmia, risukkoa, heinikkoa on edessä. Ja eikun uudelle janalle. Aron lähti aivan oikein, aivan oikeaan suuntaan ilman mitään takajälkiä. Ajoi koko jäljen aivan superisti, nosti ne 3 keppiä ja heilutti häntää kun palkkasin niillä. Maasto oli haastava ja ihmettelin, miten Miinu ylipäätään osasi liikkua siellä. Onnistunut jana, kaikki kepit, motivoitunut jäljen ajo= jes ja jes!!
lauantai 25. syyskuuta 2010
esineitä ja noutoja
Tänään ehdittiin reenaileen vaikka mitä, mutta aloitettiin esineruudusta. Käytiin Riikan ja Loiston kanssa tekemässä hyvä ruutukaistale 50 m syvä ja 15 leveä. Aron aloitti ja ruudussa odotti kaksi esinettä, ensimmäinen ruudun takarajalla vasemmassa kulmassa ja ruudun oikeassa reunassa melko keskellä. Periaatteemme "juokse sinne minnä näytän"-teema ei ihan onnistunut tällä esineiden asettelulla, sillä lähetin koiran vasenta takakulmaa kohti, mutta koira sai melko pian hajun siitä keskiesineestä ja haki sen ensin. Jatkossa pitää vaan muistaa, että yksi esine per kaistale. Koiruus kuitenkin haki molemmat esineet ja näytti ihan motivoituneelta niin mennessä kuin tullessa. Loppuun tehtiin vielä yksi eteenpäin suuntautuva harjoitus, missä Aron näki kun Riikka vei esineen, tämä meni muuten ihan hyvin, mutta esineen luovutus oli näistä heikoin, istumista esineen luovutukseen ei Aron sillä hetkellä tehnyt ja piti antaa siihen käsky. Mutta hyvä näinkin. Loistokin oli muuten superpätevä esineitä etsiessään, pieni ja pippurinen paineli tosi loistavasti takarajalle, missä oli esine ja tuli hienosti takaisin esine suussa.
Päivän mittaan puuhastelin tunnistusnoudon kanssa. Ollaan päästy tässä hyvin eteenpäin ja olen levittänyt hämykasaa ja niiden takana on ollut lehtien alle piilotettu tunnari. Yksi kokeilu tehtiin tänään ilman piilotusta, jossa Petri oli pakotettu mukaan treeniin ja kävi tiputtamassa kapulan hämyjen taakse. Tässä Aron näki tipuksen ja siitä innostuneena kävi nappaamassa suuhunsa sen ensimmäisen kapulan, mikä tuli vastaan. No ei siinä auttanut kuin palata pari askelta takaisin ja tehtiin sellaisia harjoituksia, missä 7 kapulaa on ympyrällä ja se oma on piilotettu niiden keskelle lehtien alla. Näissä tuli hyviä onnistumisia eikä Aron nostellut vaan haisteli niitä muita ja etsi vaan sitä omaa, joka löytyi nenää käyttäen. Hyvä hyvä. Sitten ihan erikseen tein sisällä vähän tunnarin noutamista ja pitoa naksulla sekä yksittäisen tunnarikapulan etsintä sekä siihen liittyvä tuonti. Ei pahaa pureskelua ilmennyt, tunnari pyörähtää suussa lähinnä siinä nostovaiheessa kun koira asettelee tunnarin hampaidensa väliin, muuten pitää purematta.
Sitten illemmalla tehtiin vielä ulkona erilaisia noutoreenejä:
-metallikapulan nouto: tässä tosi hyvä nouto ja hyvä kapulaan tarttuminen, luovutusvaiheessa kapula vähän kalisee hampaita vasten, tässä näkyy Aronin kevyt ote kapulaan.
-hyppynouto: estekorkeus 70 cm ja yksi hyppynouto liikkeenä, meni oikein hyvin.
-ohjattunouto vasen: ensin yksi pelkkä merkille meno, josta palkan sai vapautuksen jälkeen kädestäni. Sitten sitten merkki ja siitä suuntakäsky vasen, siellä odotti noutokapula, jonka Aron toi jopa vinosta suunnasta ihan suoraan eteen istuen. Voihan vau! Tää näytti hienolta. Itse en edes erottanut valmiiksi vietyä kapulaa sieltä pudonneittein lehtien seasta, mutta Aron lähti laukkaamaan vasempaan ja löysi kapulan. Muita kapuloita ei meidän reenissä edes ollut, vain se mikä piti hakea.
-lopuksi hyppyä, ihan pelkkä hyppykäsky ja heitin lelun koiran perään esteen yli. Kaksi hyppyä estekorkeuden ollessa 90cm ja hyvin meni yli. Toinen voihan vau!
Iltaruuan eteen Aron harrastaa nyt istumista. Tuli viikolla jo mieleen, että tätä ei ole pitkään aikaan harjoiteltu ja olisi kyllä syytä. Ollaan siis tällä viikolla iltaruualle istuttu 30 sek-1 min mittaisia aikoja, tähän asti kaikki ovat onnistuneet eli maahanmenoja kesken liikkeen ei ole tullut. Istumiskuuri jatkuu tavoitellen sitä 2 min ja sitä, että itse olen poissa näkyvistä.
Päivän mittaan puuhastelin tunnistusnoudon kanssa. Ollaan päästy tässä hyvin eteenpäin ja olen levittänyt hämykasaa ja niiden takana on ollut lehtien alle piilotettu tunnari. Yksi kokeilu tehtiin tänään ilman piilotusta, jossa Petri oli pakotettu mukaan treeniin ja kävi tiputtamassa kapulan hämyjen taakse. Tässä Aron näki tipuksen ja siitä innostuneena kävi nappaamassa suuhunsa sen ensimmäisen kapulan, mikä tuli vastaan. No ei siinä auttanut kuin palata pari askelta takaisin ja tehtiin sellaisia harjoituksia, missä 7 kapulaa on ympyrällä ja se oma on piilotettu niiden keskelle lehtien alla. Näissä tuli hyviä onnistumisia eikä Aron nostellut vaan haisteli niitä muita ja etsi vaan sitä omaa, joka löytyi nenää käyttäen. Hyvä hyvä. Sitten ihan erikseen tein sisällä vähän tunnarin noutamista ja pitoa naksulla sekä yksittäisen tunnarikapulan etsintä sekä siihen liittyvä tuonti. Ei pahaa pureskelua ilmennyt, tunnari pyörähtää suussa lähinnä siinä nostovaiheessa kun koira asettelee tunnarin hampaidensa väliin, muuten pitää purematta.
Sitten illemmalla tehtiin vielä ulkona erilaisia noutoreenejä:
-metallikapulan nouto: tässä tosi hyvä nouto ja hyvä kapulaan tarttuminen, luovutusvaiheessa kapula vähän kalisee hampaita vasten, tässä näkyy Aronin kevyt ote kapulaan.
-hyppynouto: estekorkeus 70 cm ja yksi hyppynouto liikkeenä, meni oikein hyvin.
-ohjattunouto vasen: ensin yksi pelkkä merkille meno, josta palkan sai vapautuksen jälkeen kädestäni. Sitten sitten merkki ja siitä suuntakäsky vasen, siellä odotti noutokapula, jonka Aron toi jopa vinosta suunnasta ihan suoraan eteen istuen. Voihan vau! Tää näytti hienolta. Itse en edes erottanut valmiiksi vietyä kapulaa sieltä pudonneittein lehtien seasta, mutta Aron lähti laukkaamaan vasempaan ja löysi kapulan. Muita kapuloita ei meidän reenissä edes ollut, vain se mikä piti hakea.
-lopuksi hyppyä, ihan pelkkä hyppykäsky ja heitin lelun koiran perään esteen yli. Kaksi hyppyä estekorkeuden ollessa 90cm ja hyvin meni yli. Toinen voihan vau!
Iltaruuan eteen Aron harrastaa nyt istumista. Tuli viikolla jo mieleen, että tätä ei ole pitkään aikaan harjoiteltu ja olisi kyllä syytä. Ollaan siis tällä viikolla iltaruualle istuttu 30 sek-1 min mittaisia aikoja, tähän asti kaikki ovat onnistuneet eli maahanmenoja kesken liikkeen ei ole tullut. Istumiskuuri jatkuu tavoitellen sitä 2 min ja sitä, että itse olen poissa näkyvistä.
torstai 23. syyskuuta 2010
Aronin koulutuksen tilannekatsaus
Vähän reilu vuosi ollaan tehty nyt Aronin kanssa yhteistyötä ja aina jotakin on harjoiteltu lähes päivittäin.
Päälaji pk-jälki:
Aron on ajanut ensimmäisenä pentusyksynään 25 makupalajälkeä, joista 3 oli metsässä ja loput nurmikolla. Tänä vuonna heti keväästä lähtien jäljestys on kuulunut Aronin viikottaiseen ohjelmaan. Välissä taitaa olla yksi parin viikon jakso, jolloin ei tehty jäljestystä, mutta muuten ollaan käyty vähintää kerran viikossa, joskus jopa kolme kertaa viikossa. Aronin jälkikoulutukseen on kuulunut ajaa paljon vieraiden jälkiä, vaihdella maastoja, etsiä haasteita, tehdä pitkiä jälkiä ja vähintään tunnin vanhoja. Keppien ilmaisu oli kesällä vähän hukassa, itse jäljen ajo oli hauskempaa kuin kepit. Nyt tuntuu, että tasapainoa näiden kahden välille on saatu. Janoilla Aron on edennyt melko itsekseen suoraan, mutta viimeisimpänä haasteena on takajäljet. Alokasluokan jälki on tällä hetkellä Aronille varmasti helppo tehtävä. Jälkikoe on meillä elämää suurempana tavoitteena ensi keväänä.
Esineruutu
Pentuaikana Aron teki jonkin verran esineiden kanssa jo juttuja, kuten nenänkäyttötehtäviä sekä erilaisten esineiden noutamista. Nyt tänä keväänä lähdettiin siitä, että esineen nouto metsässä sujuu. Sitten tallatiin ruutua ja esine vietiin melko pian 50m päähän. Kapeita esinekaistoja ja esine aina ruudun takarajalla. Harjoiteltiin esineen luovutus ja pistomaista tekniikkaa, "mene suoraan sinne minä näytän ja siellä on esine". Erilaisia ruutuja on tehty ja pääsääntöisesti aina vieraat esineet. Esineitä pitäisikin harjoitella paljon enemmän, olen tehnyt tätä oikeastaan vaan aina jonkun toisen kanssa.
Pk-tottis
Tätä tehty melko vähän. Tottelevaisuusliikkeistä tekstiä toko-otsikon alla. Ihan pk-juttuina ollaan aloitettu tänä kesänä esteiden ylitystä, Aron menee tällä hetkellä innokkaasti pk-a-esteen yli, noudon liittämistä on tehty pienemmällä esteellä. Hyppynoutoa ollaan harjoiteltu 80 cm korkuisella esteellä, hyvin vähän hypätty sen korkeampaa, tähän meille luvassa harjoitusta vielä tänä syksynä Helmisen Hannan avustuksella. Eteenmenoa on tehty jonkin verran, toistaiseksi laukkaaa siis suoraan narulelulle, joka on kentän päässä. Ampuminen on kuulunut Aronin pentu-ajan ohjelmaan, käytiin syömässä kentällä ja kuultiin laukauksia. Tänä kesänä on otettu niitä jo seuraamisen yhteydessä ja Aron ei reagoi niihin. Paikallamakuu meillä on vasta tokon makuuaika tasolla, joten sitäkin pitäisi alkaa ottaa nyt ihan reilummalla ajalla ja niin että joku tekee esim. noutoja.
Toko
Tätä ollaan reenattu varmaan kaikkein eniten. Aronilla on alo ja avo-luokasta ykköstulokset, joten kilpailukokemusta on kahden kokeen verran. Toko on meistä tosi kivaa ja tavoite tässä lajissa on päästä kilpailemaan evl-luokkaan. Itse en ole koskaan päässyt voi3-luokan tulosta pidemmälle, joten voittajaluokan ykköstulos on itselleni jo suuri saavutus, mikäli sellainen joskus saadaan. Aron on harjoitellut kaikkien luokkien liikkeitä ja olen yrittänyt harjoittaa sitä monipuolisesti. Tällä hetkellä opetellaan uusia asioita kuten tunnistusnouto, kaukokäskyjen seisominen sekä luoksetulossa maahanmeno. Yksittäisten liikkeiden lisäksi ollaan tehty alo ja avo-luokan liikkeitä putkeen ja harjoiteltu palkattomuutta. Yhtenä toko haasteena on meillä Aronin mielentilan säätely, sillä se ääntele helposti piip-äänillä, mikäli on liian korkeassa vireessä tai epävarma tilanteesta.
Agility
Tämä on laji, josta en tiedä kuinka me edetään. Tämän lajin tarkoitus on olla se hauskanpitolaji sekä tuoda talveen vaihtelua, silloin kun ei päästä jäljestämään. Pentu-aikoina tehtiin jotakin pientä pentuagia ja nyt tänä syksynä käytiin jo 7 kertaa agilitykurssia. Siinä viimeisellä kerralla suoritettiin jo 12 esteen rataa, joka koostui hypyistä, putkesta ja renkaasta. Kontakti-esteisiin ollaan vasta tutustuttu ja esteiden rimat ovat olleen noin 40-50 cm eli maksikorkeudella ei olla vielä hypelty lainkaan. Agilityn haasteina meillä on suorittaa esteitä koiran ollessa ohjaajan oikealla puolella sekä ohjaajalle suurin haaste on nyt ylipäätään tajuta mitä tarkoittaa valssit, väännöt ja käännöt esteiden välissä.
Näyttelyt
Näyttelyitä varten Aron osaa "hampaat"-vihjeen, jolloin se tietää, että sen ylähuulta nostetaan ja hampaita lasketaan. Se osaa myös seistä näyttelykehässä ja antaa tuomarin tutkia itseään. Juoksemista kehässä ei ole oikeastaan koskaan harjoiteltu sen ihmeemmin, on vain juostu. Aron on käynyt kaksi kertaa virallisesti näyttelyssä, joista toisesta sillä on yksi serti. Tämän vuoksi meillä ei ole nyt mitään kiirettä mennä näyttelyihin, sillä tullakseen valioksi, yksi serti pitää olla saatu koiran ollessa 2-vuotias, joten sertinmetsästys jatkuu sitten joskus.
Paimennus
Tästä ei voi oikein sanoa mitään, ollaan käyty pariin kertaan lampailla ja Aron on niistä innoissaan. Viimeksi päästiin jo tilanteeseen kuljetus ja Aron käveli lampaiden takana ja lampaat eivät karanneet käsistäni mihinkään. Aina kun Aron lähestyi liian lähelle lampaita, käskin sen maahan ja luvan saatuaan sieltä sai nousta ja jatkaa melko tasaista käyntiä lampaiden takana. Tästä lajista tuskin tulee meille kilpailulajia, mutta sekä koiran että ohjaajan mielenkiinto on ainakin herännyt.
Muuta
Aron osaa monta temppua, se osaa peruuttaa, pöyriä itsensä ympäsi, tehdä "pääkky" eli mennä maahan ja laittaa pään etutassujen väliin maahan. Se osaa pujotella jalkojen välistä, kiertää kohteita kuten puita tai penkkejä. Se osaa nostaa euron kolikon maasta sekä noutaa erilaisia tavaroita ja esineitä.
Bh-koe tullaan Aronin kanssa suorittamaan ensi keväänä. Tässä meille suurin haaste on kaupunkiosuus, sillä tällä hetkellä työstän Aronin kanssa kauniisti kävelyä hihnassa sekä yritän saada sille leppoisan asenteen vastaantulevan koiran kohtaamistilanteessa. Ohikulkeviin ihmisiin Aron suhtautuu leppoisasti, samoin vieraat ihmiset ja niiden kohtaaminen on Aronille helppoa, se on avoin ja luoksepäästävä. Vieraita koiria kohtaan se on ehkä ärhäkkä, se pystyy keskittymään tokokentällä ohjaajaansa eikä välitä niin muista koirista, mutta tien päällä kadulla kohtaamistilanteen on jännittyneitä ja hihna kiristyy.
Päälaji pk-jälki:
Aron on ajanut ensimmäisenä pentusyksynään 25 makupalajälkeä, joista 3 oli metsässä ja loput nurmikolla. Tänä vuonna heti keväästä lähtien jäljestys on kuulunut Aronin viikottaiseen ohjelmaan. Välissä taitaa olla yksi parin viikon jakso, jolloin ei tehty jäljestystä, mutta muuten ollaan käyty vähintää kerran viikossa, joskus jopa kolme kertaa viikossa. Aronin jälkikoulutukseen on kuulunut ajaa paljon vieraiden jälkiä, vaihdella maastoja, etsiä haasteita, tehdä pitkiä jälkiä ja vähintään tunnin vanhoja. Keppien ilmaisu oli kesällä vähän hukassa, itse jäljen ajo oli hauskempaa kuin kepit. Nyt tuntuu, että tasapainoa näiden kahden välille on saatu. Janoilla Aron on edennyt melko itsekseen suoraan, mutta viimeisimpänä haasteena on takajäljet. Alokasluokan jälki on tällä hetkellä Aronille varmasti helppo tehtävä. Jälkikoe on meillä elämää suurempana tavoitteena ensi keväänä.
Esineruutu
Pentuaikana Aron teki jonkin verran esineiden kanssa jo juttuja, kuten nenänkäyttötehtäviä sekä erilaisten esineiden noutamista. Nyt tänä keväänä lähdettiin siitä, että esineen nouto metsässä sujuu. Sitten tallatiin ruutua ja esine vietiin melko pian 50m päähän. Kapeita esinekaistoja ja esine aina ruudun takarajalla. Harjoiteltiin esineen luovutus ja pistomaista tekniikkaa, "mene suoraan sinne minä näytän ja siellä on esine". Erilaisia ruutuja on tehty ja pääsääntöisesti aina vieraat esineet. Esineitä pitäisikin harjoitella paljon enemmän, olen tehnyt tätä oikeastaan vaan aina jonkun toisen kanssa.
Pk-tottis
Tätä tehty melko vähän. Tottelevaisuusliikkeistä tekstiä toko-otsikon alla. Ihan pk-juttuina ollaan aloitettu tänä kesänä esteiden ylitystä, Aron menee tällä hetkellä innokkaasti pk-a-esteen yli, noudon liittämistä on tehty pienemmällä esteellä. Hyppynoutoa ollaan harjoiteltu 80 cm korkuisella esteellä, hyvin vähän hypätty sen korkeampaa, tähän meille luvassa harjoitusta vielä tänä syksynä Helmisen Hannan avustuksella. Eteenmenoa on tehty jonkin verran, toistaiseksi laukkaaa siis suoraan narulelulle, joka on kentän päässä. Ampuminen on kuulunut Aronin pentu-ajan ohjelmaan, käytiin syömässä kentällä ja kuultiin laukauksia. Tänä kesänä on otettu niitä jo seuraamisen yhteydessä ja Aron ei reagoi niihin. Paikallamakuu meillä on vasta tokon makuuaika tasolla, joten sitäkin pitäisi alkaa ottaa nyt ihan reilummalla ajalla ja niin että joku tekee esim. noutoja.
Toko
Tätä ollaan reenattu varmaan kaikkein eniten. Aronilla on alo ja avo-luokasta ykköstulokset, joten kilpailukokemusta on kahden kokeen verran. Toko on meistä tosi kivaa ja tavoite tässä lajissa on päästä kilpailemaan evl-luokkaan. Itse en ole koskaan päässyt voi3-luokan tulosta pidemmälle, joten voittajaluokan ykköstulos on itselleni jo suuri saavutus, mikäli sellainen joskus saadaan. Aron on harjoitellut kaikkien luokkien liikkeitä ja olen yrittänyt harjoittaa sitä monipuolisesti. Tällä hetkellä opetellaan uusia asioita kuten tunnistusnouto, kaukokäskyjen seisominen sekä luoksetulossa maahanmeno. Yksittäisten liikkeiden lisäksi ollaan tehty alo ja avo-luokan liikkeitä putkeen ja harjoiteltu palkattomuutta. Yhtenä toko haasteena on meillä Aronin mielentilan säätely, sillä se ääntele helposti piip-äänillä, mikäli on liian korkeassa vireessä tai epävarma tilanteesta.
Agility
Tämä on laji, josta en tiedä kuinka me edetään. Tämän lajin tarkoitus on olla se hauskanpitolaji sekä tuoda talveen vaihtelua, silloin kun ei päästä jäljestämään. Pentu-aikoina tehtiin jotakin pientä pentuagia ja nyt tänä syksynä käytiin jo 7 kertaa agilitykurssia. Siinä viimeisellä kerralla suoritettiin jo 12 esteen rataa, joka koostui hypyistä, putkesta ja renkaasta. Kontakti-esteisiin ollaan vasta tutustuttu ja esteiden rimat ovat olleen noin 40-50 cm eli maksikorkeudella ei olla vielä hypelty lainkaan. Agilityn haasteina meillä on suorittaa esteitä koiran ollessa ohjaajan oikealla puolella sekä ohjaajalle suurin haaste on nyt ylipäätään tajuta mitä tarkoittaa valssit, väännöt ja käännöt esteiden välissä.
Näyttelyt
Näyttelyitä varten Aron osaa "hampaat"-vihjeen, jolloin se tietää, että sen ylähuulta nostetaan ja hampaita lasketaan. Se osaa myös seistä näyttelykehässä ja antaa tuomarin tutkia itseään. Juoksemista kehässä ei ole oikeastaan koskaan harjoiteltu sen ihmeemmin, on vain juostu. Aron on käynyt kaksi kertaa virallisesti näyttelyssä, joista toisesta sillä on yksi serti. Tämän vuoksi meillä ei ole nyt mitään kiirettä mennä näyttelyihin, sillä tullakseen valioksi, yksi serti pitää olla saatu koiran ollessa 2-vuotias, joten sertinmetsästys jatkuu sitten joskus.
Paimennus
Tästä ei voi oikein sanoa mitään, ollaan käyty pariin kertaan lampailla ja Aron on niistä innoissaan. Viimeksi päästiin jo tilanteeseen kuljetus ja Aron käveli lampaiden takana ja lampaat eivät karanneet käsistäni mihinkään. Aina kun Aron lähestyi liian lähelle lampaita, käskin sen maahan ja luvan saatuaan sieltä sai nousta ja jatkaa melko tasaista käyntiä lampaiden takana. Tästä lajista tuskin tulee meille kilpailulajia, mutta sekä koiran että ohjaajan mielenkiinto on ainakin herännyt.
Muuta
Aron osaa monta temppua, se osaa peruuttaa, pöyriä itsensä ympäsi, tehdä "pääkky" eli mennä maahan ja laittaa pään etutassujen väliin maahan. Se osaa pujotella jalkojen välistä, kiertää kohteita kuten puita tai penkkejä. Se osaa nostaa euron kolikon maasta sekä noutaa erilaisia tavaroita ja esineitä.
Bh-koe tullaan Aronin kanssa suorittamaan ensi keväänä. Tässä meille suurin haaste on kaupunkiosuus, sillä tällä hetkellä työstän Aronin kanssa kauniisti kävelyä hihnassa sekä yritän saada sille leppoisan asenteen vastaantulevan koiran kohtaamistilanteessa. Ohikulkeviin ihmisiin Aron suhtautuu leppoisasti, samoin vieraat ihmiset ja niiden kohtaaminen on Aronille helppoa, se on avoin ja luoksepäästävä. Vieraita koiria kohtaan se on ehkä ärhäkkä, se pystyy keskittymään tokokentällä ohjaajaansa eikä välitä niin muista koirista, mutta tien päällä kadulla kohtaamistilanteen on jännittyneitä ja hihna kiristyy.
Jälki Varsamäessä
Tänään tehty jälki oli menestys :-)
Toki tähän auttaa hyvä suunnittelu, sillä olin katsonut jo sunnuntaina tämän jäljen paikan, miettinyt janan kohdan, katsonut, että jälkeä varten tilaa riittää. Joten hyvin suunniteltu ja puoliksi tehty. Kävelin jälkeä 20 min, Aron ajoi sen 15 min 45 sek. Nosti 5keppiä kuudesta. Eli keppi nro 3 jäi sinne metsään, se oli sellaisessa kohdassa, missä jälki kulki ojan reunaa pitkin ja Aron vain meni siinä kohtaa yli. Kaikilla muilla kepeillä se nostaaa kepin maasta nopeasti ja sylkäisee sen suustaan ja jää siihen odottelemaan. Kakkoskepillä pitikin sitten pyytää etsimään keppi uudestaan, kun en nähnyt mihin se sen sylki.
Ainoa mikä tämän päiväisessä reenissä mietitytti, oli meidän jana ja siinä jäljen nosto oikeaan suuntaan. Useammassa reenissä on ollut nyt epämääräisiä jäljen nostoja ja takajäljelle lähtemistä. Tänään jälki kulki noin 30 m lähetyspaikasta, Aron lähti noin 20 m kohdalla oikeaan suuntaan eli vähän oikaisi, mutta siitä nosti jäljen ihan oikein, ajoi sitä noin 5 m ja käänsi suunnan takajäljelle. Meni liinan verran sitä takajälkeä kunnes sanoin, että hei kaveri väärä suunta. Tätä en halua jatkossa sanoa, ettei koira opi hakemaan minusta vihjettä mihin jälki kulkee. Pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että Aronin pitää saada nyt 3 onnistunutta jäljen nostoa oikeaan suuntaa helpolla janaharjoituksessa, pääpaino treenissä pitää olla onnistuminen, joten seuraavat janat tulevat olemaan niin helppoja, että koira onnistuu. Jos saan 3 onnistunutta janaa, pitää sitten miettiä, uskallanko tehdän taas suorakulmaisen janan ja jäljen kohtaamisen.
Toki tähän auttaa hyvä suunnittelu, sillä olin katsonut jo sunnuntaina tämän jäljen paikan, miettinyt janan kohdan, katsonut, että jälkeä varten tilaa riittää. Joten hyvin suunniteltu ja puoliksi tehty. Kävelin jälkeä 20 min, Aron ajoi sen 15 min 45 sek. Nosti 5keppiä kuudesta. Eli keppi nro 3 jäi sinne metsään, se oli sellaisessa kohdassa, missä jälki kulki ojan reunaa pitkin ja Aron vain meni siinä kohtaa yli. Kaikilla muilla kepeillä se nostaaa kepin maasta nopeasti ja sylkäisee sen suustaan ja jää siihen odottelemaan. Kakkoskepillä pitikin sitten pyytää etsimään keppi uudestaan, kun en nähnyt mihin se sen sylki.
Ainoa mikä tämän päiväisessä reenissä mietitytti, oli meidän jana ja siinä jäljen nosto oikeaan suuntaan. Useammassa reenissä on ollut nyt epämääräisiä jäljen nostoja ja takajäljelle lähtemistä. Tänään jälki kulki noin 30 m lähetyspaikasta, Aron lähti noin 20 m kohdalla oikeaan suuntaan eli vähän oikaisi, mutta siitä nosti jäljen ihan oikein, ajoi sitä noin 5 m ja käänsi suunnan takajäljelle. Meni liinan verran sitä takajälkeä kunnes sanoin, että hei kaveri väärä suunta. Tätä en halua jatkossa sanoa, ettei koira opi hakemaan minusta vihjettä mihin jälki kulkee. Pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että Aronin pitää saada nyt 3 onnistunutta jäljen nostoa oikeaan suuntaa helpolla janaharjoituksessa, pääpaino treenissä pitää olla onnistuminen, joten seuraavat janat tulevat olemaan niin helppoja, että koira onnistuu. Jos saan 3 onnistunutta janaa, pitää sitten miettiä, uskallanko tehdän taas suorakulmaisen janan ja jäljen kohtaamisen.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Vauhdilla voittajaan
tai sitten ihan rauhalliseen malliin. Tosin motivaatiopulaa ei täälläpäin ole.
Aronin kanssa tehtiin tänään takapihalla tunnaria. Hämykasa on siellä ulkona valmiina jo eilisestä asti ja piilotan sitä yhtä omaa melko lähelle sitä hämykasaa. Tänään kaksi oman piilotusta, joissa kummassakin Aron kävi haistamassa hämyjä, mutta hylkäsi ne heti ja etsi sitä omaa, joka oli piilossa ruohojen ja lehtien alla. Eli ihan hyvä alku. Ja heti kun sen löytää, nappaa suuhunsa ja lähtee tuomaan sitä laukalla. Tässä vaiheessa olenkin jo hihkunut jes ja kapula on saanut pudota siihen. Harjoitellaan sitten loppu erikseen. Huomisesta alkaen alan ottamaan niitä kaikkia alkukääntymisiä ja tunnarin virityssanaa mukaan ja ehkä levitän hämykasaa leväämmälle.
Lisäksi otin vähän puunkiertoja ja näihin maahan-meno mukaan. Näissä Aron kovin mielellään tekee puolittaisen maahanmenon, peppu pystyssä ja etupää maassa. Pallo ei kuitenkaan lennä palkaksi ennen kuin on kokonaan maassa ja luulisi, että nämä harjoituksen kautta terävöityy.
Iltaruualla voidaankin sitten jatkaa kaukojen maa-seiso-maan kanssa.
Lenkillä käytiin tänään Riitan ja partis-tyttöjen kanssa. Koko porukka viiletti metsissä melkein 2 tuntia, joten yllätävän rauhalisia koiria nyt täällä kotona. Hirvikärpäsiä löytyi päästäni vielä kotonakin, vaikka koko lenkin kuljin huppu päässä.
Elviksen avo-koe on myös ollut työn alla. Löysin tokokalenterista jo hyvän päivämäärän 17.10, mutta sain sähköpostissa vastauksen, että pääsisimme 5:nelle varasijalle, joten ei taideta jäädä odottelemaan, että päästäänkö vai ei. Harvoin tokokokeissa tulee niin paljon muutoksia, ilmo-aikaakin oli vielä jäljellä kyseiseen kokeeseen kuun loppuun. Muissa tarjolla olevissa kokeissa on meille ei-sopivat tuomarit, kuten Riitta Räsänen aika monessa. Elvis rakastaa Riittaa ja meille turhan kova häiriö :-) Mutta en ota tästä nyt ressiä, sitä kun on elämässä ihan muutenkin.
Aronin kanssa tehtiin tänään takapihalla tunnaria. Hämykasa on siellä ulkona valmiina jo eilisestä asti ja piilotan sitä yhtä omaa melko lähelle sitä hämykasaa. Tänään kaksi oman piilotusta, joissa kummassakin Aron kävi haistamassa hämyjä, mutta hylkäsi ne heti ja etsi sitä omaa, joka oli piilossa ruohojen ja lehtien alla. Eli ihan hyvä alku. Ja heti kun sen löytää, nappaa suuhunsa ja lähtee tuomaan sitä laukalla. Tässä vaiheessa olenkin jo hihkunut jes ja kapula on saanut pudota siihen. Harjoitellaan sitten loppu erikseen. Huomisesta alkaen alan ottamaan niitä kaikkia alkukääntymisiä ja tunnarin virityssanaa mukaan ja ehkä levitän hämykasaa leväämmälle.
Lisäksi otin vähän puunkiertoja ja näihin maahan-meno mukaan. Näissä Aron kovin mielellään tekee puolittaisen maahanmenon, peppu pystyssä ja etupää maassa. Pallo ei kuitenkaan lennä palkaksi ennen kuin on kokonaan maassa ja luulisi, että nämä harjoituksen kautta terävöityy.
Iltaruualla voidaankin sitten jatkaa kaukojen maa-seiso-maan kanssa.
Lenkillä käytiin tänään Riitan ja partis-tyttöjen kanssa. Koko porukka viiletti metsissä melkein 2 tuntia, joten yllätävän rauhalisia koiria nyt täällä kotona. Hirvikärpäsiä löytyi päästäni vielä kotonakin, vaikka koko lenkin kuljin huppu päässä.
Elviksen avo-koe on myös ollut työn alla. Löysin tokokalenterista jo hyvän päivämäärän 17.10, mutta sain sähköpostissa vastauksen, että pääsisimme 5:nelle varasijalle, joten ei taideta jäädä odottelemaan, että päästäänkö vai ei. Harvoin tokokokeissa tulee niin paljon muutoksia, ilmo-aikaakin oli vielä jäljellä kyseiseen kokeeseen kuun loppuun. Muissa tarjolla olevissa kokeissa on meille ei-sopivat tuomarit, kuten Riitta Räsänen aika monessa. Elvis rakastaa Riittaa ja meille turhan kova häiriö :-) Mutta en ota tästä nyt ressiä, sitä kun on elämässä ihan muutenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)