sunnuntai 26. syyskuuta 2010

metsäreenit Miinun kanssa

Tänään jäljesteltiin ja esineiltiin Miinun kanssa mun lempipaikassa Varsamäen metsissä.
Aloitimme esineruutukaistalla, jonka alusta oli heinäinen ja ryteikköinen, tuntui, että haastavassa alustassa on meille haastetta. Miinun Bertta bc kävi ruudussa ensin ja sitten Aronin vuoro. Tosin Aron paineli takarajalle noin 15 sekunnissa ja tuli takaisin samantien pieni virtahepo suussa. Ainut mikä jäi hampaankoloon, oli esineen luovuttaminen istuen, jäi seisomaan eteeni lelu suussa ja vaati taas istu käskyn luovutukseen. Pitänee tätä siis vähän harjoitella ensi viikolla.

Jälkiharjoitukset olin suunnitellut jo kotona paperilla ja Miinu teki piirrosten mukaan. Ensimmäinen harjoitus oli ns. janaharjoitus. Otin Aronin esille kun Miinu lähti metsään ja Miinu heilutteli Aronille siinä kohtaa, missä sen pitäisi sitten kohdata jälki ja valita oikea suunta. Miinu jatkoi matkaansa ja Aron meni takaisin autoon, toiveissa oli, että sitten kun on vuoro suorittaa, se muistaa nähneesä Miinun ja ehkä suunnan. No Miinu jatkoi jälkeä noin 50m ja siellä keppi. Ja näin etukäteen suunnittelin, että oikea suunta vahvistuu ja kepin myötä palkkiintuu. No käytännössä meni ihan pieleen, totaalisesti tämä harjoite. Aron sitten 1½ h myöhemmin samassa paikassa kyllä meni janalla ihan suoraan ja lujaa, törmäsi jälkeen ja valitsi takajäljen, vaikka jäljen kohtaamisen kulmankin oli suunniteltu niin, että varmasti lähtee oikeaan suuntaan. Aron sitkeesti siis takajäljelle eikä pettymykselläni ollut rajaa, kun tänään piti onnistua. Takajäljen kautta Aron haahuili oikeaan suuntaa, ei löytänyt sitä keppiä ja ennenpitkää oltiin tiellä takas, minne Miinu oli mennytkin. Tässä vaiheessa mietin, että mitä hittoa olen tehnyt niin väärin, että pieleen menee.

Onneksi tämä oli vain alkuharjoittelu. Tien toisella puolen meitä odotti Miinun tekemä isojen poikien jälki, joka oli ehtinyt vanhentua sen 1½ h ja siellä oli kolme keppiä odottamassa. Miinu epäili, että matkaa on 700-800m ja maastonmuutoksia, ojan ylityksiä, kulmia, risukkoa, heinikkoa on edessä. Ja eikun uudelle janalle. Aron lähti aivan oikein, aivan oikeaan suuntaan ilman mitään takajälkiä. Ajoi koko jäljen aivan superisti, nosti ne 3 keppiä ja heilutti häntää kun palkkasin niillä. Maasto oli haastava ja ihmettelin, miten Miinu ylipäätään osasi liikkua siellä. Onnistunut jana, kaikki kepit, motivoitunut jäljen ajo= jes ja jes!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti