Torstai puuhaa täynnä

Aamupäivällä kävin Jimmyn ja Elviksen kanssa hyvällä lenkillä, oltiin 1½ tuntia ja mentiin reipasta kävelyvauhtia koko lenkki, vähän matkaa pyörätietä, sitten metsissä ja sitten taas pyöräteitä pitkin kotiin. Oli mukavaa nähdä Elviksen nauttivan koko sydämen pohjasta, kun saa mennä vapaana metsässä, se on niin fyysinen koira, rakastaa rasittaa itseään liikkumalla. Menin välillä semmoisia reittejä, että pohja oli sammaleikkoa ja poluton, jolloin ainakin koirat saa kyllä käyttää koko kehoaan liikkumiseen. Kotiin kun tultiin, menikin sitten hetken aikaa pesuhuoneessa koiria pestessä ja risuja irrotellessa. Aron pääsi viettämään aikaansa myös pesuhuoneeseen, sillä näin se ei ainakaan sillä hetkellä ole pahanteossa. Nyt sillä olikin hauskaa tassutella vedessä, ihmetellä kuinka vesi virtaa suihkusta ja valuu viemäriin, nakerrella risuja ja muita roskia. Märkä oli koko pentu tämän touhun jälkeen, että piti sitten kuivata sekin.

Elviksen koulutukset piti tänään sisällään kotipihan reenin. Aloitin ensin hyppynoutoharjoituksella, tämän bongasin lentsun sivuilta, eli koira perusasennossa sivulla, heitän kapulan suoraan eteenpäin, sivulla on hyppyeste ja koiran pitää hyppykäskyllä hakea kapula ja palata samaa reittiä, suorin reitti olisi mennä suoraan, nyt hypyn kautta tulee mutka matkaan. Elvis onnistui tässä tosi hyvin, tein kolme kertaa ja aina vaikeutin tilannetta, mutta sittenkin se meni aina hypyn kautta.
Sitten väliin yksi hyppy- esteen taakse istuminen ja tästä siirryin puunkierrolle, vähän rauhallisesti kyllä mennään , mutta tätä monta toistoa.
Tämän jälkeen otinkin sitten vauhtia, eli ensin tosi pitkällä etäisyydellä vauhtinoutoa, elvis istumaan, kapula metrin päähän eteen, sitten minä menin tosi kauas ja siitä tuo ja kun vauhti oli parhaimmillaan palkkasin koiran lennossa, eli se sai laukata lelulle luovutuksen sijaan, ensimmäinen palkkaus vaan meni niin, että se meni lelulle kapula suussa. Se ei halua pudottaa kapulaa. Toinen samanlainen takaisin ja hyvä meninki. Sitten vielä juostiin, liikkeestä seiso ja siitä menin taas tosi kauas ja tule- ja taas laukattiin ja palkkasin lennosta. Ja vielä kerran tämä takaisin ja hyvin meni. Tämä riitti tälle päivälle.

Aron sai sitäkin usemman koulutuspätkä.
-tänään käytiin ensimmäisellä hihnalenkillä meidän valintatalolla. Matkaa meidän pihasta sinne kauppaan on varmaan 50 metriä. Palkkailin pennun vähän väliä hyvä ja makupala-teemalla ja tämä toistui aina, kun koira käveli hyvin vierelläni ja otti minuun kontaktia. Kontaktin saa sanomalla Aron iloisesti, se katsoo heti minua :-) Heti pihasta lähtiessä iso kaivuri piti kovaa meteliä parkkipaikalla, mutta Aron jatkoi matkaa kanssani rohkeana. Matkalla nähtiin lapsia, jotka tuli koulusta, lastenvaunut ja äidin, näitä Aron meni tosi rohkeasti katsomaan ja annoin sen tehdä niin. Sitten yksi mummo, tätä Aron olisi mennyt yhtä rohkeasti katsomaan, mutta mummo näytti kauhistuneelta ja samalla muistin, että tarkoitus ei ole käydä kaikkien vastaan tulevien luona. Fiksu poika Petterikin kysyi mummon mentyä, että oliko toi mummo minusta kauhea. Oli se vastasin. Samalla reissulla me käytiin siellä valintatalossa ostamassa Flooraa leivän päälle, en tiedä tykkääkö kaupan tädit pennuista kaupassa, mutta nopeesti mentiin pentu kainalossa ja sitten Petteri jonotti ja maksoi ostoksen ja minä odotin kaupan ovella. Aron oli tosi reipas koko lenkin ajan, kotona tulikin sitten uni nopeasti.

-aamupalalla otettiin kosketuskeppiharjoituksia, 4x5 sarja ja sitten koko kuppi nenän eteen.
-oltiin paljon kotipihassa ja vahvistin makupaloin luoksetuloja ja omaan nimeen reagointia.
- jäljestettiin yksi jälki. Nyt jälki oli ensin 4m suora, sitten kulma ja kulman jälkeen 3 metrin suora, missä lopussa keko nameja. nami joka askeleen kannalla ja kärjellä. Aron tiesi jo tosi kaukaa, mihin ja mitä me ollaan menossa tekeen, se meni häntä pystyssä ja tosi kovalla reippaalla asenteella ja kehuin sitä siinä ja samalla höptin, että mennäänkö etsimään jälki. Tätä samaa käytän sitten myöhemmin, kun siirrytään metsään. Siitä tulee semmonen alkuvirittely. Aron etsi itse, mistä jälki alkaa, se ei paljon kysellyt minulta mitään, nenä meni heti maahan ja kauhea nuuskutus alkoi. Aron eteni jäljellä mielestän turhan reippaasti, sillä väliin jää nameja, kulmassa se oli kiva seurata, miten sen nenä toimi kun se huomasi, että se suora ei jatkunutkaan, todella nopeasti se löysi suunnaan miten jatketaan ja sitten taas edettiin uudella suoralla. Nenä ei juuri lainkaan käy jäljen ulkopuolella, mikä on tosi hyvä. Sitten kun oltiin loppupalkalla kehuin kovasti ja nostin Aronin pois siitä hommasta. Mentiin ainakin 20 metrin päähän, irroitin koiran remmistä ja olin lähdössä sisälle. Vaan mitä tekee Aron, paineli täyttä laukkaa sinne jäljen aloituspaikkaan ja jäljesti vapaana sen jäljen uudelleen, keräten ne kaikki namit mitä sinne jäi. Kulmankin se teki mainiosti.
Joten kysymys numero 1. Toiminko väärin, onko paha moka antaa sen mennä jälki toiseen kertaan?

Ja kysymys nro 2. kuuluu nyt, pitäisikö minun jarruttaa Aronin menoa tai vaatia, että jokainen nami syödään?

Ainakin se on todella tohkeissaan hommasta ja erittäin motivoitunut.

Sitten päivän päätteeksi kävi opettavainen, mutta hieman surullinenkin tilanne. Eteisessä oli Petri ja Petra, pentu ja Jimmy käveli ohi häntä heiluen. Aron huomaa heiluvan hännän ja hyppää siihen kiinni, tarttuen hampaillaan, "hullu" sanon minä jälkeenpäin. Samalla sekunnilla Jimmy kääntyy ja pöläyttää pentua, alkaa hirvittävä huuto pennun suusta, aivan kuin siltä olisi vähintään jalka poikki. Se huutaa ja huutaa, minä menen pennun luo ja tunnustelen, lasken se maahan ja huomaan, että päällepäin ei näkyviä vammoja ja huomaan, että nyt kyllä pentu vain pelästyi enemmäin kuin sattui. Mutta tilanne on sillä päällä ja Jimmy on jo mennyt pois. Petri yrittää houkutella pentua luokseen, mutta ei se tule. Yhdistikö se nyt tapahtuneen jotenkin mieheeni. Äkkiä namia Petrille ja se pyytää pennun syömään luokseen, jes, ny tilanne laukeaa ja pentu syö ja heiluttaa häntää. Myöhemmin normaali elämä jatkuu, mutta pentu muistaa kyllä todella tarkkaan kumman häntään se hyppäs, sillä kun Jimmy kulkee ohi se seuraa sitä tarkkaan ja vähän kyyristyykin. Kun Elvis menee ohi, se hengailee enemmän sen kanssa. Toivon, että pentu oppi tästä jotakin, lauman vanhimman koiran hännässä ei roikuta hampailla...