Aamulla ilokseni totesin, että Aroni yö meni täysin nukkuessa, mukava edistysaskel!
Aamupäivällä kävin Elviksen ja Jimmyn kanssa oikein sporttilenkillä, mentiin tosi reipasta kävelyä, metsien ja peltojen läpi ja viimeisen puoli tuntia tulin välillä juosten ja välillä kävellen. Ihan oman kunnon kohotuksen vuoksi, mutta kyllähän nuo koiratkin tykkää liikkua. Yritän nyt tehdä syyskuun lupauksen ja yritän käydä juoksulenkillä kaksi kertaa (edes) viikossa ja juoksutavoitteeksi asetan 5 km kerralla, eli varsin lyhyt loppupeleissä koirille, mutta omalle kunnonkohotukselle ihan riittävä.
Aronin päivän naksutinkoulutus annos oli tänään uudella teemalla, pikkulusikan nostaminen hampailla. Naksuttelin sille keittiössä päiväruokaa ja laitoin pikkulusikan lattialle, kriteerinä oli, että siihen pitää tarttua hampailla. Koska eilen uutena juttuna oli alustan koskeminen, halusin tarjota Aronille lisää vaihto-ehtoja saada naksu aikaan. Ja aivan alkumetreillä se jo tarttui hampaillaan lusikkaan ja tätä sitten nosteltiin ylös maasta monta jaksoa. En ottanut vielä nostoon kestoa, riitti, että se tarttui hampaillaan lusikkaan ja nosti vähän, ja aina lusikasta kuului ääni kun se putosi lattialle, mutta tämä ei häirinnyt Aronin työskentelyä.
Sitten lähdettiin anoppilaan sunnuntain aterialle ja koirat jäivät keskenään kotiin, oltiin 3 tuntia. Kun palasimme, heräsi Aron uniltaan, joten ainakin loppu yksinolon ajasta se on nukkunut. Tästä nostinkin Aronin autoon, isot pojat jäi kotiin. Lähdettiin perheen ihmisvoimin tampereelle puistoilemaan ja samalla sosiaalistamaan Aronia. Joten ajoin hyväksi havaitulle saukonpuiston laidalle. Lapset juoksi puistoon ja minä menin nurmikolle tallaamaan jäljen. Nyt Aronin jäljestys ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Tuntui, että se söi ihan muutaman namin sieltä täältä ja käveli jälkeä pitkin loppunameille. Mietin, että mikä erosi aikaisempia jälkiä ja nyt kävi tosi kova tuuli sillä kertaa ja olin tehnyt jäljen myötätuuleen ja en tiedä vaikuttiko tämä. Ja toinen mitä tein erilailla, oli että otin Aronin autosta ja samalla hetkellä lähellä joku koira haukkui Aronia, ei jääty tätä ihmettelemään vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Ehkä tämä alkuhässäkkä ei ollut paras mahdollinen keskittymisen kannalta. Ensi kerralla teen alkuvalmistelut rauhassa ja tarkemmin.
Mutta puistoreenit jatkuivat, Petrin kanssa otettiin kaksi hyvää luoksetuloa, Petri piti pennusta kiinni ja minä vähän huudellen menin kauemmaksin ja sitten pentu tulikin jo tuhatta ja sataa minun sitä hihkuessa ja sai runsaasti makupaloja. Uusittiin harjoitus, nyt en pitänyt niin paljoa ääntä, kävelin vain pois ja käännyi ja huusin aron tule ja sieltä sitä sitten tultiinkin tuhatta ja sataa. Ja taas runsaasti kehuja ja namia. Sitten ihmeteltiin lapsia, jotka leikki puistossa. Tai oikeastaan aron olis halunnut mennä leikkiin mukaan. Vaihdettiin myöskin lasten leikkipaikkaa ja Aron kulki kauniisti hihnassa. Palkitsin sitä vähän väliä kehulla ja namilla, aina kun se otti itsenäisesti minuun kontaktia tai kun kehoitin sitä jatkamaan matkaa sanalla mennään.
Seuraavassa leikkipaikassa se asettui itse makuulle lasten leikkiessä ja tätäkin vahvistin ja kehuin, hyvä piirre, että se osaa ottaa lunkisti ja levätä, kun ollaan paikoillaan. Ulkopuolisesta olisi varmaan näyttänyt siltä, että palkitsen paikallamakuuta. Puistossa oli paljon ihmisiä, lapsia, vaunuja liikkeellä ja moni kävikin silittämässä pentua. Kotiin tultaessa pentu olikin ihanan väsynyt. Positiivista oli, että tämän päivän automatkat ja autossa olohetket meni tosi hyvin, lähtiessä pientä piippausta eka kilometri, sen jälkeen hiljaista ja rauhallista. Tämä tosi hyvä juttu, sillä me autoillaan paljon ja on tärkeää, että koirat osaavat olla autossa.
Elviksen ja Jimmyn kanssa käytiin iltakierroksella ja koulun pihassa otin tokoreeniä Elviksen kanssa. Aluksi seuraamiseen lähtöjä, koira sivulla, kontakti, muutama askel seuruuta ja palkka. Tätä otin jokusen kerran. Sitten muutama luoksetulo, pari toppia ja lelu lensi heti käskyn jälkeen ja sitten tule käskyillä vaan luoksetuloa kun näytti siirtyvän heti raville, ilman pysäytyksiä. Tämän jälkeen yksi hieno kaukokäskysiirtyminen, koira maahan, etäisyys 7 metriä, yksi istu-käsky, koira nousi kauniisti istumaan ja siitä heitin palkan, tämä oli hieno. Lopuksi vielä sitä mistä aloitettiin eli 4 kertaa perusasentoon siirtymistä ja en sanonut mitään, asetuin vain itse perusasentoon ja odotin, Elvis tarjoisi itse siirtymisiä ja tästä palkitsin iloisesti. Hyvä Elvis!!
Huomenna sitten työt alkaa, kesälomat vietetty, minua jännittää, kuinka täällä pärjätään minun olessa töissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti