Surkea treenikerta

Voi mössö mikä päivä, eikä hyvä treeni parempi mieli-slogani päässyt toteutumaan. Seurassa ei ollut mitään vikaa, kiitos Hanna R. treeniseurasta. Itselläni oli vaan ne klassiset virheet, jotka mahdollistavat epäonnistuneen treenikerran.
No ensinnäkin kauhealla kiireellä töistä kotiin, koirat pääsee pienelle korttelikierrokselle. Sitten kiireellä ruokaa lapsille, kiire jatkuu, kun pitää ehtiä palauttaa kirjaston kirjat kaupungin kirjastoon ennen treenejä. Ulkona märkää, lapset tulossa mukaan ja nekin tappelee. Villasukat ja kaikki rukkaset hukassa. Aron kyytiin ja kohti kaupunkia. Lahden tiellä joku vilkuttaa pitkiä valoja, kun ajoin muka sen eteen. Piru sitäkin ja vastaan jarruvaloilla takaisin. No lopulta kentän laidalla. Aronilla virtaa kuin pienessä kylässä, mutta joutuu tolppaan kiinni, kun Enni ensin treenaa. Aron haukkuu tolpassa, kun liikkuroin Hannaa. Ja kun vihdoin koittaa Aronin vuoro, se ääntelee ja on kuin lentoon lähdössä.

Treenisuunnitelma oli:
-pienet virittelyt. Sitten palkkaamattomuustreeni, jossa liikkeestä istuminen, ruutu ja tunnari putkeen. Väliin kisapalkka ja tunnarista sitten kunnon palkka.

Toteutus:
-Pienen virittelyn puolesta olisi pitänyt tehdä vähintään 20 min lenkki ennen treeniä. Nyt seuraamisessa ääntelyä, sikamaista edistämistä. Juoksutin vähän kohteen ympäri ja sitten liikkeestä istumiseen. Tässä seuraaminen kauheeta ja huomasin, että Hanna odotti käskytystä edes jotenkin siedettävään seuruun kohtaan. Itse istuminen ja loppu hyvin.
Sitten vuorossa ruutu, meni hyvin ruutuun ja maa-käskylläkin meni hyvin maihin. Loppu-osassa sitten ennakoi sivulle tuloa ja nousi seisomaan jo ennen aikojaan. Annoin käskyn maa ja jatkettiin. Tuli sivulle käskystä lujaa ja laukkaus jopa ohi.
No jatkettiin tunnariin. Alkuvirittelyt tein ja käännökset, Aron kuitenkin tuijotti ruutua, joka sijaitsi tunnareiden takana noin 20 metrin päässä ja kun sanoin etsi se laukkasi ruutuun jäi sinne seisomaan hyvään paikkaan. No just. Kutsuin pois ja muistutin, että etsitään omaa. Nyt oli jo kaikki katastrofin aineet koossa, sillä miten se voi nyt keskittyä haistelemaan. En muista mitä sanoin koiralle, mutta sain sen tunnareille, joista oma oli rivin vasemmalla ja sieltä Aron aloitti, toi oman heti kun nokka osui siihen kohdille. Tästä palkka.

Tämän reenin jälkeen hinkattiin vielä sitä, että ruudussa pitää maata ja Hanna voi huutaa vaikka sata kertaa käsky ja sittenkin siellä maataan. En kutsunut enää sivulle vaan palkkasin makuusta sinne ruutuun. Tosin lähti käsky tai muista sanoista ainakin kaksi kertaa omin luvin. Voi argh. Hermoja hilliten lopetin sen onnistumiseen. Lopuksi kierrätin vähän tolpan ympäri ja siitä pari stoppia sekä yksi maahanmeno.

Kaiken sopan lisäksi Aron tuhisi/pärskähteli/aivasteli treenin alussa. Kun se nosti katseensa kohti minua, tuli aivastelua. Joten kunnossa se ei siis ole. Olen ajatellut, että olenko vaan vainoharhainen tai sillä nyt on vaan jotain pölyä nenässä, mutta tänään oireet olivat aivan selvät ja pitänee huomenna ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja lähteä selvittämään, että onko se nenäpunkki, kennelyskän alku vai mikä siellä on.

Päivän ainoa positiivinen juttu on se, että olen ainakin täällä sisällä saanut muokattua Aronin merkkiä. Päätin, että ihannekriteeristä täytyy pitää kiinni. Ihanne on, että koira on merkin takana suorana minua kohti ja sijainti merkin takana. No olen naksutellut tätä useampana iltana ja nyt se sujuu. Myös Elvis on harjoitellut tätä ja on myös syttynyt merkille menoon.