Kuluneen viikon aikana ollaan kyllä joka päivä jotakin treenailtu, muttei mitenkään isosti.
Maanantaina seuruutiin Aronia pitkään kotipihassa. Se ääntelee siinä ja seuraa käsky saa äänen aikaan, varsinkin ihan aloituksessa. Kokeilin sitten, että teen pitkiä pätkiä, vähän pk-maisia suoria ja seurata piti pitkään ennen kuin tuli palkka. Tuntuu, että mitä enemmän tekee tokomaisesti pysähdyksiä, käännöksiä tms. sitä kuumemmaksi koira käy. Ylipäätään olen miettinyt, että miksi Aron nyt ylipäätään tuntuu ihan ylikiihkeältä. Luultavasti kuluneen kesän aikana käytiin joka viikko jäljestämässä ja esineruutuilemassa ja nämä kulkivat tokoilun rinnalla. Nyt vaan tokoillaan ja Aronilla ei ole riemulla rajaa, kun tehdään jotakin. Ja jäljestys on vaan niin hyvää sen aivotoiminnan tasapainottamiseksi ja nyt ei jäljestetä...
Tiistaina taisin tehdä kaukoja kotipihassa. Etäisyyttä voi ottaa ihan reilusti ja Aron kuuntelee käskyjä tosi kivasti. Tähän olen oikein tyytyväinen.
Torstaina lenkkeiltiin ensin pitkä metsälenkki ja sitten oltiin Canis-areenalla agilitytreeneissä. Petteri-poika ei halua mennä torstai-sählyynsä, joten tästä vapautuu torstai koiratreeneihin. Ja Päivin ryhmissä oli yksi paikka tilaa, joten sinne. Ensin tehtiin hyppyesteillä valssiharjoitusta ja voin kertoa, että olen totaalisen urpo noissa. Aron loikki kuin aropupu ja pudottaa riman, jos oma ohjaaminen on pielessä. Tehtiin myös puomia ja nyt puomi sujui ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja innokkaasti, syysloman aikoihin Aron jännitti siellä puomin päällä. Kujakeppejä tehtiin ja yhdistettiin niihin ensin putki ja sitten meno kepeille. Nämä sujui kivasti ja loppuun tehtiin ihan radanpätkäkin, jossa meikä on se heikoin lenkki. Mutta kivaa oli ja ehdottomasti tämä on Aronista ihan superia.
Huomenna mennään kana-areenalle ja lista on pitkä, mitä pitäisi muistaa siell treenata. Mutta ihanaa päästä lämpöiseen halliin treenimään hyvässä seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti