maanantai 21. helmikuuta 2011

Tokointoa

Ensi lauantaina on Tamskin järjestämä koemainen tokotreeni, johon ilmoittauduin Aronin kanssa. Siellä saa tehdä luokkansa mukaisen paikallaollon ja sen lisäksi kolme oma valintaista liikettä. Valitsin meille suoritettavaksi luoksetulon, tunnarin ja kaukot, suoritus tässä järjestyksessä. Luoksetulon kanssa ollaan viime aikoina puuhasteltu eniten, sitten myös tunnari vaatii koe-olosuhteita ja loppuun kaukot. Kauhukseni huomasin, että olen aina lopettanut tunnarin tikun luovutukseen, sivullekin pitäisi kai vielä siirtyä. Joten ainakin tiedän mitä tällä viikolla treenataan.

Joten päivällä töissä sai työkaveri hypistellä meidän kapuloita ja heti töiden jälkeen kotipihassa treeni.
Siinä tein ensin luoksetuloharjoituksia, ensin yksi pitkä suorapalkalla, sitten yksi stoppi pelkällä suullisella käskyllä, ei stopannut, uusi yritys ja nyt käsi+ ääni ja johan pysähtyi, tähän kehuminen ja siitä tule ja nyt vasta pallo lensi. Sitten pari luoksetuloa läheltä eteen istumaan. Koira oli innokas.
Tästä siirtyminen tunnariin. Tein ekan kerran aika ohkaisilla tunnaritikuilla ja näitä oli työkaverini päivällä pidellyt. Olisi ehkä pitänyt antaa yksi makupala juuri ennen etsintävaihetta, mutta en antanut. Aron lähti kapuloille aika vauhdikkaasti, haisteli ja haisteli, nosti jotakin ja lopulta nosti sen oman, jonka toi. Eli kiva kun päätyi lopulta omaan, mutta suoritus ei ollut parasta osaamista. Tässä sitten tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Meni sivulle, mutta sanoi kerran piip. Tämän jälkeen kisamaiset kehut ja siirtyminen kaukon aloitukseen. Tehdään kaukot-viritys ja koira maahan, kävelin reilun matkan päähän ja koiralle yksi ylösnousu, jonka jälkeen palkka. Tärkeintä tässä oli, ettei koira lamaannut, kun ei saa muuta kuin suullisen kehun tunnarista. Ja näitä pitänee vielä harjoitella ja paljon, ettei koiran tarvitse hämmentyä kokeessa.

Sisällä treenailtiin sitten iltasella vielä monta tänne-käskyä naksun avulla, tuntuu tulevan nyt aina suoraan. Sitten varmaan yhtä monta sivu-käskyä, joissa aina sillon tällöin karkaan alta pois. Ja tämä näytti lisäävään Aronin halua tehdä kerrasta kunnolla sivulle tulo. Sitten vielä testailin, että tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Pakko oli ottaa vielä niillä työkaverin tikuilla tunnaria olohuoneessa ja nyt onnistusmisprosenttimme koko kovia, Aron toi vääriä kaksi kertaa, että jotakin vaikeaa niissä nyt on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti