Ihan sulaa hulluutta, mutta onnellisena kuitenkin. Aron on tehnyt monia tunnareita, joissa tulee mitä ihmeellisempiä juttuja, toki siellä on niitä onnistuitakin välissä. Eilen pyysin vävy-ehdokkaan kotipihasta (Elias 8.vee) nostelemaan paljain käsin minulle tunnarikapulat. Itse kävin viemässä sen oman. Aron lähtee haistelemaan ja sitten löytää sen oman ja nappaa siihen niin innolla, että suussa onkin myös viereinenkin kapula, suussa siis kaksi tunnaria. Voi jestas. Vähän oli vaikeuksia luovuttaa kahta kapulaa....
Sitten väliin mahtuu niitä, että laukkaampa kapuloille ja nappaan ensimmäisen. Tästä kyllä ärähdin tänä aamuna, että tämän jälkeen lähetin koiran uudestaan kapuloille ja nyt se pystyi haistelemaan ja tuomaan omansa ihan normisti. Tosin juuri kun viritin kapuloita maahan, tuli myös naapurin koira aamukierrokseltaan ja tämä vähän sekoitti Aronin ajatuksia. Mutta eilen jo päätin, että jos tulee sellainen tunnari, missä joudun jotenkin puuttumaan, vaikka tuo sitten oikean, saa vain suulliset kehut. JA nyt tämän tunnarin jälkeen päädyin tekemään vielä kaukokäskyjä, oli ensimmäistä kertaa jumitusta kaukoissa. Välissä siis suullinen kehu. Voi kääk. Tein sisällä vielä juuri ennen töihin lähtöä tunnarin, joka oli superhyvä ja tästä sai maksalaatikkoa palkaksi, sitten muutaman kaukosiirron ja pajon kehuja. Mutta miettikään, meikä oli klo 7 töissä ja Petterikin ajallaan päikyssään ennen sitä. Joten treenit jatkuu kun pääsen töistä :-)
Sä olet sitten ihan uskomaton tuon ajan käytön suhteen... ihailen vain =)
VastaaPoista