Tokokurssilla

Ulkona paukkui pakkanen ja me reenailtiin ma-iltana Meirän hallin tokokurssilla. Ja hymyssä suin poistuin hallista kun moni juttu oli edistynyt ja onnistumisiakin tuli.

Aloitettiin luoksetuloilla. Näissä ensimmäinen luoksetulo oli niin, että kokeenomainen aloitus ja suoraan palkka heti kun vauhti on hyvä. Tässä aloituksessa Pia ei kuullut maa-käskyäni ja luuli, että Aron ennakoi käskyä. Ja vähän ihmettelin, kun Pia sanoi, että otetaan uusiksi. Mutta siitä eteenpäin pidin ihan selkeän hetken Pian käsky-sanan jälkeen, jolloin maa-käskykin oli helppo todeta. Aronin peppu nytkähteli Pian käskysanojen aikaan ja sovittiin, että Pian näyttää merkin, jolloin voin kutsua, ettei koiraa kutsuta, kun se ennakoi. Luoksetulossa vauhti oli selvästi parantunut ja saatiin ihan kiva stoppikin aikaan seuraavalla suoralla. Sitten luoksetulo seisomis-asennosta, jossa Aron on kuin viulun kielellä ja valmis lähtemään liikkeelle pienestäkin vihjeestä, taas odottiin, että koira seisoo varman näköisenä. Kerran se lähti siitä omia aikojaan ja sai palautetta, että hei noin ei pidä tehdä. Luoksetulosta maahan käsky onnistui, ainoastaan tämän lopun vauhti ei ole vielä riittävä, mutta en ole sitä muistanut treenatakaan. Että lisää vaan luoksetuloa....Maasta eteenistuminen on tällä hetkellä vaikea, joka vaatii miljoona toistoa vielä.

Toisena liikkeenä oli seuraaminen, jossa annan namin liikkeelle lähdössä, ettei tule piip ja paikka pysyi kohdallaan. Kontaktin pitäminen oli meillä tämän päivän haaste, sillä kerran piti vilkaista yhtä merkkiä, toisen kerran a-esteen alla lymyilevää Tuplaa ja sitten olikin vaikeaa, kun piti seurata tyttöystävä Berttaa ja Miinua kohti, tässä piti huomauttaa kontaktin menetyksestä, jonka Aron kyllä sitten pystyi pitämään. Mutta seuraaminen on parantunut, tosin siinä tehtävä vire on nyt matalampi, kun namin saa vaan joskus ja jouluna, suullista kehua sitten enemmän.

Lopuksi tehtiin paikallaolot ryhmässä. Liikkeestä istuminen onnistui, tosin nyt koirat oli asetettu niin, että poistuimme koiriin nähden sivusuunnassa ja Aronin kuikuili pitkään vasemmalle ja asento näytti olevan siinä ja siinä, että nyt lähtee mun perään. Pysyi kuitenkin. Jatkossa taidan jättää jonkun kohteen Aronin eteen, kun tehdään tämän tyyppinen poistuminen. Jos Aron tuijottaa vaikka edessäpäin olevaa lelua ja pääsee sitten vapautuksen kautta siihen, estyisi tälläinen kallistun ohjaajan suuntaan.
Makuu tehtiin evl-tyyliin, jossa Aron piti superisti kontaktin, jopa niin hyvin, että maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta yksikään karva ei heilahtanut liikkurin suuntaan. Makuu hyvin ja ylösnousu omalla vuorolla tosi terävän hyvin. Ihanaa!!

NÄitten ohjattujen juttujen välissä tehtiin yksi tunnari, jossa Maiju vei meidän kapulat nostaen käsin kapulat ja pihdeissä se oma. Aron teki tosi hyvän tunnarin, tässä onnistumisprosentti on ollut nyt huikean hyvä!

Sitten harjoittelin lisää seuruuta siinä sivussa, lisää kontaktinpitoa ja seuraamista toista koiraa kohti. Lisää naksun kanssa eteenistumista ja muutama hyppynouto. Tässä ensin verryttelynä yksi hyppy 80 cm esteellä ja yksi kapulan tuonti 90 cm korkuisella esteellä. Tuli tosi hyvin ja varmasti. Ensi kesänä kun on tarkoitus ihan sitä metristä ylittää kapula suussa. Tein myös itsekseni kaukoja, joissa pitkältä etäisyydeltä seisominen, missä yksikään tassu ei kyllä liikkunut, näiden jälkeen piti nousta istumaan, mutta Aron vain nousi seisomaan. Sitten erikseen muutaman metrin päästä 6 asennon rimpsu, joka meni hyvin. Joten suu messingillä lähdettiin kotiin, kun onnistuminen oli tänään plussan puolella. Kyllä Pian kurssista on ollut valtavasti apua, kun ollaan ehkä hitusen taas kehitytty eteenpäin.