Viikko on aikaa edellisestä päivityksestä, mutta laakereilla ei ole levätty hetkeäkään, päinvastoin.
Kotielämässä on ollut tekemistä sen suhteen, että puolisoni akvaarioharrastus on aivan eri mittakaavoissa kuin meikäläisen koiraharrastus. Viime perjantaina meille nimittäin tuli kahden pienemmän akvaarion tilalle yksi iso, jossa on nyt vettä enemmän kuin koskaan ja kaloilla on tilaa. Tässä akvaariossa oli vain ulkoinen suodatin josta huolellisen asennuksen jälkeen irtosikin yksi letku sillä seurauksella, että noin 60 litraa oli akvaariovettä olohuoneen lattialla. Siitähän parketti tykkää ja iso remontti meillä on nyt edessä. Varsin mielenkiintoiseksi meni vielä se, että vietin yksinhuoltajaviikkoa ja järkkäsin siinä sitten kosteudenmittaajaa, soittelin vakuutusyhtiöön ja muuta mukavaa. Onneksi ollaan jo siinä vaiheessa, että ylihuomenna meillä remontti alkaa, mutta mikä homma siirtää olohuoneesta ja makuuhuoneesta kaikki tavarat pois, että vanha lattia puretaan, myös se uusi valtava akvaario pitää nyt hetken majaa meidän keittiössä.
Jälkikoetta varten treenattiin kaikesta huolimatta joka päivä. Maanantaina Niihaman kentällä Tavesin vapaavuorolla. Otettiin siellä laukauksia seuraamisen yhteyteen ja Aron nousee niistä vähän liikaakin. Ei missään nimessä paukkuarkana vaan niinkuin iso naksutin olisi kyseessä. Ja sen vuoksi piti järkätä heti seuraavaksi illaksi ampumistreeniä Kyötikkälään. Onneksi siskokset Maija ja Hanna oli helposti ylipuhuttavissa ja 6 laukausta ammuttiin Aronille seuraamisen yhteydessä, aina 2 kerrallaan. Ensimmäisistä se nousee, sitten asettuu. Helpottavaa.
Kotipihassa treenasin keskiviikkona, samoin maanantainakin, jolloin harjoittelin vähän palkattomuutta. Ylipäätään olen ottanut lukuisia kertoja jäävät liikkeet ketjussa, jotta koira tottuisi siihen, että suullinen kehu tulee vain välissä ja seuraavaan jäävään jatketaan hyvillä mielin. Istuminen, maahanmeno ja seisominen ovat onnituneet nyt joka kerta.
Torstai oli meillä agility-ilta. Meillä on kahden tunnin treenit yhden tunnin sijaan, joten hyvin ehti hinkuttaa tekniikkaa. Edelleen ennakoiva valssi on mulle tosi vaikea, sen ajoitus, huoh. Tehtiin niin paljon toistoja, että Aroninkin oppi jo radan ulkoa. Keinulla se asettuu nykyään kontaktilla vähän hassusti, etujalat tulee keinun kontaktilla vinoon. Tähän pitää keksiä jotakin korjaussarjaa. Niin, agilityssä pääsimme alueellisen valmennusryhmään, mikä on pienoinen lottovoitto, jos tässä lajissa meinaa kehittyä.
Perjantaina kävin jo ylikierroksilla kaikesta, mutta rennot hyvän mielen treenit olivat Miinun kanssa. Aloitimme Niihaman mastolla esineruudulla. Suunnittelin varman ja helpon treenin, jossa kolme isoa esinettä odotti Aronia. Ja kolmella suoralla pistolla ne nousivatkin. Esineen luovutusta voisin vielä vähän harjoitella, sillä treeneissä olen sortunut usein vain nappaamaan esineen Aronin suusta. Se osaa kyllä luovuttaa ne kauniistikin. Esineiltä jatkettiin Niihaman kentälle, missä kertasimme kaikki pk-tottisliikkeet runsaan palkan turvin. Kentällä tapasin luultavasti tulevan pk-tottiskoe parini, joiden kanssa treenasimme tuomarille ilmoittautumista. Kaiken kaikkiaan homma tuntui pelottavalta, sillä tällä vastapuolen parilla on epäonnistumisia pk-tottiksessa suhteessa muihin koiriin. Koira oli liinassa estääkseen tapaturmien synnyn. Pelottavaa sanon minä, sillä viikon päästä kokeessa ei ole liinoja. Tapasin tämän koirakon vielä toiseen kertaan ja keskutelimme asiasta ja nyt treenattiin ilman liinoja. Treenit meni hyvin molemmin puolin, joten kokeessa keskityn täysin omaan koiraani ja he omaansa.
Metrinen hyppynouto sujuu pressuesteellä jolla on myös turvallista harjoitella, sillä se joustaa, jos koira rysäyttää siihen. Eteenmenoa on otettu nyt vain suoraan palkkaan, sillä liian monta eteenmenoa, joihin yhdistin maahanmenon teki sen mikä on helppo arvata, ennakoinnin. Nyt joudun vaan toivomaan, että saan koirani ensimmäisellä käskyllä maahan.
Ylipäätään Aronin tottis voisi olla sata kertaa parempi. Se ei ole millään mittakaavalla hyvä ja tasapainoinen, mutta näillä korteilla mennään nyt kokeeseen ja jos me selvitään tottiksesta hengissä, me nautitaan ihan täysillä siitä, että maastot me osataan. Ja mikä voi olla hienompaa, kuin mennä tuolla asenteella metsään, jossa joku muu on tehnyt meille jäljen ja joku muu tallannut esineruudun. Esineet ja kepit on ihan siellä meitä varten. Aron on ajanut tänä kesänä lukuisia ja useita jälkiä, joten tullaan niin nauttimaan maastohommista.
Tänään sunnuntaina olikin vesisadepäivä, mutta käytiin aamusta Petterin kanssa hyvällä metsälenkillä. Iltapäivällä syötiin tokon valkkuryhmän kanssa ravintola Trattoriassa italialaista ruokaa ja kyllä on ollut lottovoitto tuo ryhmä. Nyt meidän ryhmästä jatkaa 5 vielä ensi kaudellakin, joten tsemppiä kaikille jatkoon. Me Aronin kanssa keskitytään agiin ja toivottavasti ensi keväänä kolmosluokan jälkikokeisiin. Nyt siis kaikki pk-jumalat täytyy pitää vain hyvällä tuulella :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti