Jos Jyväskylässä oli aginollat lähellä, oli ne tänään niin kaukana Takuttien kisoissa. Tuomarina Pertti Siimes. Oma viretila ei ollut mitenkään parhain, tuntuu, että joka ikinen päivä on koko ajan menoa ja tänä aamuna jälleen kerran kello soittamassa hereille jo ennen seitsemää, positiivisesti ajateltuna sain nukkua kuitenkin vähän pidemään kuin työaamuna. Klo 8.00 jo ajelin kohti Hervantaa, onneksi oli lähellä.
Rataan tutustumisessa tuli ikävä Jyväskylän selkeitä pitkiä linjoja, sillä nyt tuntui, että väkkärää mentiin pienellä alueella.
rata A: agilityrata: 6 ensimmäistä estettä meni hyvin, 4 hyppyä s-mallisella uralla ja siitä keinu, keinusta hyvin putkeen ja sitten kepit, este nro 7. Vaikka Aron meni suorana kepeille, se tuikkasi itsensä toisesta välistä sisään, joten siitä 5, otin uudestaan ja nyt pujotteli hyvin loppuun saakka, mutta itsellä vire laski samantien tuon 5 myötä, lopulta hyppy nro 10, siinä lensi rima ja oma liike pysähtyi, Aron tuli takaisin niiden siiveikkeiden välistä tehden tällä hylkäyksen. Jatkoin rataa ja muistan, että puomi meni vielä hyvin, mutta a-esteellä en malttanut tehdä enää kontaktia kunnolla ja saattoi varastaa.
rata B: hyppäri: No nyt näytti vaikealta meidän tasoon nähden, päädyin suunnittelemaan moneen kertaan valsseja, koska ei osata mitään sen ihmeellsempää. Taas oli hieno alku, missä hyppy-rengas ja suora putki. Nyt olin ajoissa ja sain koiran ohjattua hyvin vielä suoran putken jälkeen hypylle. Tein vauhdikasta valssia ja samalla tunsin, kuinka hiekka vaan rullaa lenkkarin alla ja kaaduin tässä kaarteessa oikein kunnolla selälleen. Sekunnin järkytyksen jälkeen ylös hiekalta ja jatkoin rataa, mutta taas kepeillä kosahti, toisesta välistä meni sisään, otin uudestaan ja nyt ei malttanut pujotella loppuun, vaan jätti viimeisen pujottelematta ja saattoin kyllä itsekin häiritä, koska suunnitelma oli, että lähetän edessä olevaan putkeen välittömästi, kun koiran nenä tulee viimeisestä välistä ulos. Oli siis putkessa ennen kuin tajusin, että kepeillä tuli taas virhe. Luullakseni tässä kohtaa hylly. Jatkoin hyvin vielä kaksi seuraavaa hyppyä, mutta sitten vaan juoksin enkä ohjannut, tehtiin kaarretta missä oli vaikka kuinka monta hyppyä, valssaus muurille ja sitten taas vaikka kuinka monta hyppyä. Tässä kohtaa rimat lensi ja huonosti meni tuo loppu. Jotenkin vaan kummallakin radalla fiilis laski noiden keppivirheiden jälkeen, enkä saanut itseäni enää taistelemaan.
Joten ihan höh!! Melko turha kokemus, mutta aurinko paistoi ja ehkä tästä opin jotakin, en tiedä. Yksi kokemus siis agikentiltä tänään.
Ehkä me nyt treenitään noita keppejä ja mennään vielä lokakuussa yhteen agikisaan. Sitten julistan meille loppuvuodeksi kisatauon lajissa kuin lajissa. Tuntuu, että pieni (kisa)tauko tekis ihan hyvää minulle, omassa asenteessa on petraamisen varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti