Tänään aamu alkoi Koivumäessä klo 9 metsäjälkipäivän merkeissä. Kouluttajana meillä oli Heikki Pekonen, joka keväälläkin piti samanlaisen päivän ja kirjoittelin silloin Heikin jälkitreeniajatuksia tänne blogiinkin. Nyt siis tuli vanhan kertausta itselle, mutta hyvähän näitä perusasioita on hyvä kuullakin.
Aamulla tehtiin kaikkien koirien kanssa janaharjoitukset. Jäljet ei nyt vanhenneet juurikaan, vaan janat ajettiin hetken päästä. Aronilla oli jana, jossa jälki kulki ihan lähellä ja olin jo etukäteen kertonut, että meillä on ongelmana ryntääminen janalla, koska Aronin mielestä jälki kulkee vähintään siellä 30m päässä. Koulutttaja toivoi, että jaksaisimme kouluttaa koirat liikkumaan maavainuisesti janalla, mutta Aron vetää kyllä janalla ilmavainun varassa. Joten tällä yhdellä janalla se meni reippaasti yli jäljen, joka oli ehkä 3 m lähetyspaikasta ja nosti sen sitten sieltä edempää. Ajoi tiukkaan säävyyn noin 100m ja nosti kepin. Kouluttaja suositteli, että harjoittelisimme janona nyt vaan, itse jäljen ajo näyttää hyvältä samoin keppiin reagointi.
Iltapäivästä Aronilla oli edessään avoimen luokan koejälki. Jälki ajettiin 1½ tuntia vanhana ja kouluttaja oli merkannut jälkeä omilla merkeillään, mutta yritin olla katsomatta niitä ja keskityin koiraan. Janalta Aron olisi saanut 36/40. Se eteni vauhdikkaasti ja suoraan janalla, mutta ilmavainun varassa nappasi ja oikoi vähän janalla lähtien kuitenkin oikeaan suuntaan. Eli jos Heikki-kouluttaja olisi ollut tuomari, hän olisi arvostellut janan näillä pistein. Tosin koska Heikki oli itse tehnyt meille sen jäljen, tiesi ihan tarkkaan missä jälki menee, mutta normikokeessa ei tuomari välttämättä tiedä metrilleen jäljen kulkukohtaa, tuomarin silmään jana olisi siis saattanut näyttää virheettömältä. Aron nosti melko pian ensimmäisen kepinkin, joten hyvältä näytti.
Sitten jälki jatkui ihanassa varvikkometsässä, pituutta lopulta oli 850m, kulmia oli ja keppejä meillä nousi kaikkiaan 5/6. Yksi välikeppi jäi nro 3 sellaisessa kohdassa, missä Aron kiersi puun, jonka oikealla puolen oli keppi ja koira meni vasemmalta. Muuten kaikki kepit nousi tosi hyvin ja yhden kouluttajan tiputtaman jälkimerkinkin Aron ilmaisi, pysähtyi ihan samalla tapaa kuin kepille, mutta ei ottanut jälkimerkkiä suuhunsa. Heikki sanoi, että Aron tekee tosi hyvin töitä, sen tarkkuus ja työskentely paranee kaiken aikaa loppua kohti. Ehkä neloskepin jälkeen Aron teki kulmankin kuin viivottimella olisi piirretty, niin tarkkana se oli. Jäipäs tästä hyvä mieli.
Nyt jälkikoetta ajatellen mietin noita janatreenejä, mutta tuskin pidempää jälkeä nyt ajetaankaan. Tuntuu, että laatu paranee kun treenit vähänee.
Hirmukiva päivä oli ja antoisa. Paljon vaihdettiin porukalla ajatuksia niin jäljen kuin kaiken muunkin treenaamisesta. Iso kiitos myös Heikki Pekoselle, joka teki meille lähes kaikki janat ja jäljet, pääsi siis itse aika helpolla. Ja on niin hienoa, että Tavesissa on innokasta jälkiharrastajaa. Kannattaa siis ensi keväänäkin pyörittää jälki-iltoja ja järjestää jälkikokeita.
Iltasella treenit jatkuivat kotipihassa. Hyvät uutiset ensin, Aron hyppäsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään metrisen esteen puhtaasi. Erikseen tehtiin verryttelyhyppy 90 cm, sitten hyppynouto 90 ja lopulta viimeinen lauta paikalleen ja jätin koiran istumaan, itse esteen toiselle puolen lelun kanssa ja kutsuin hyppyyn, jee se tuli.
Hemmetin huono uutinen on se, että noudon loppuosan targettitouhut eivät ole kantaneet kokonaiseen liikkeeseen. Testasin ja koiralla on kova into noutaa, mutta se luovutus. Kapula alkaa keikkua jo monta metriä ennen alaleualla ja vaikka käsitargetti on näkyvissä, ei sellaista taistelutahtoa nyt näy, missä se yrittäisi pitää kapulaa lujalla otteella ja luovuttaa sen minulle. Hakkaan päätäni seinään tässä kohtaa. Kolme noutoa kokeessa ja luovutuksen vuoksi kaikki ovat puutteellisia, mä en kestä. Hemmetin hemmetin hemmetti. Nyt on vaan yritettävä vielä viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti