Kulunut viikko on ollut lähes kaoottinen, mutta ehkä me sitten haudassa ehditään levätä...Meillä on kotona tehty nyt vesivahinkoremonttia ja koirista Aron on ilmeisesti jo remppamiesten paras kaveri. Jos ensimmäisenä päivänä koirat oli suljettuna Petran huoneeseen, oli Aron jo nukkunut seuraavana päivänä remontin keskellä miesten jaloissa. Ollaan kaikki enemmän tai vähemmän stressaantuneita, kun kahden ison huoneen tavarat on sullottu kahteen pienempään huoneeseen. Nukkumaan ei oikein mahdu, joten lapset on nukkuneet milloin missäkin, koirille on jäänyt yöksi eteinen. Vakuutusyhtiömme lupasi kustantaa meille sijaismajapaikan, ehdottivat, että vuokraan mökin meille remontin ajaksi, ettei tarvitse nukkua lattiankuivauslaitteiden kyljessä. Järkyttävää mutta totta, kaikki Kangasalan mökit on vuokralla, mutta tästä päivästä eteenpäin Lomaroineelta irtoaa meille mökki, jonne muutamme tilapäiseksi. Lomaroine on 12 km päässä täältä meiltä, joten jollain konstille ensi viikolla kuskataan lapsia kouluun. Itse vielä aloitan maanantaina työt terveyskeskuksessa, vakanssi, johon minut keväällä valittiin. Sain vakipaikan, josta edeltäjä jää eläkkeelle ja paikkani aukeaa nyt 1.10. Jännittävää muutoksen aikaa siis, kun hyvästelin lopullisesti vanhan työpaikkani. Ihanat työkaverit oli järjestäneet suuret läksiäiset, jossa osastonhoitaja piti puhetta, oli kakkua ja kukkaa. Lahjakortinkin olivat keränneet Intersporttiin, lisää liikuntaa siis :-) Olin onnellinen. Joten kertakaikkiaan tunnerikas ja villi viikko.
Mitä tapahtuikaan koiratreeniharrastuksissa?
Käytiin Aronin kanssa kahdesti Niihamassa tottistelemassa. Meidän tottistelu oli sellaista pelastetaan nyt pahimmat mokat ja jätetään sitten herran haltuun loput. Eteenmeno on niin ärsyttävä liike, ekalla seuruusuoralla Aron jo odottaa innokkaasti, että koska lähdetään eteen, joten keulii. Sitä sitten korjattiin sillä, että eteenmenoa tehtiinkin ihan eri suuntaan kuin yleensä. Saattaa hyvin ennakoida maahanmenoa, joten monta vaan eteenpäin juoksua nyt ilman maahanmenoja. Voi että kun se juoksis vaan huomenna. Noudoissa en saanut sitä loppua korjattua, joten luovutustilanne hirvittää, mutta ainakin se menee ja noutaa. Ja seuruu, voi luoja! Ainoa mikä on kymmenen pisteen edestä kunnossa on paikallamakuu. Siellä pysyy kyllä. Harmittaa, ettei minusta ole parempaa pk-tottiskouluttajaa. Tuntuu, että tätä pk-tottisjuttua olisi pitänyt tehdä koko vuosi, sillä monia ihan perusongelmia meillä on siellä runsaasti, kuten telineille menossa tuijottelee telineitä, paikalla makuusta siirtyminen suorittamaan, millä saan makuun jälkeen koiran työskentelyvireen esiin. Luultavasti alkaa työskennellä vasta liikkeestä istumisen jälkeen. Mutta kun itseäni mietin, en parempaan olisi pystynyt, sillä kyllä pk-tottiksen rakentaminen on ihan omaa tiedettään, josta en mitään tiedä. Maastoista selvitään kyllä leikiten, näin uskon :-)
Käytiin torstaina epiksissäkin. Tamskin mukavat epikset tallilla ja meillä oli lähes koko agiryhmä paikalla. Suoritukset videoitiin ja jälkipuinti on edessä. No mä olin niin huono ja nyt näkyy, että ollaan tehty melko monta rataa, muttei ratkottu niitä pieniä ongelmia siellä välissä. Onneksi talvi on nyt edessä ja korjaussarjaa pitää tehdä kepeille, keinulle ja hallintaan, missä koira ei suorita mitään estettä ilman lupaa.
Surullista katsottavaa on meidän video, mutta laitan sen nyt näkyville kuitenkin. Alkuhan siellä on varmaotteista ja hyvää. Osallistuimme sekä mölli että kilpailevien radalle.
Mölleissä en ohjaa riittävän hyvin koiraani putkeen vaikka olin uskonut, että putki vetää kyllä koiran. Siitä ensimmäinen hylky, kun matkalle tulee yksi ylimäärinen hyppy. Sitten meinaa tulla kiire. Suoran putken jälkeen haltuunotto suhautus on järkyttävän myöhässä, joten este rämähtää päreiksi tästä syystä. Sitten katkeaa meiltä ajatus ja koira karkaa a-esteeltä, tämän vuoksi minulta hukkuu palikat ja seuraavallakin hypyllä rimaa lentää. Huokaus!
No kilpailevien ratakin alkaa ihan ammattilaisen otteella, taas neljä ekaa estettä menee huipusti. Mutta millä kerron Aronille, että okserihypyn jälkeen pitää kääntyä putkeen tiukasti, videolta näkee, että lähinnä häiritsen hyppyä. Sitten päästään taas hyvin vaikea rengas, joka hypätään kohti seinää, mutta en tiedä vielä tälläkään hetkellä, että miten olisin saanut koiran haltuun niin, että kepeille meno olisi onnistunut? Aron hyppää muurin ylimääräisenä esteenä ja kepeillä sählätään. Keppien jälkeen piti koira ottaa taas heti haltuun, mutta mites se tuonne putkeen sujati. Keinu on ihan järkyttävän huono. Tämän jälkeen vähän tsemppaan ja loppurata menee suunnilleen niin kuin sen piti.
Joten en ihan hurjan onnellinen ollut kotiin palatessa ja tuntui, että nukahdan rattiin, kun ajoin pimeässä vesisateisessa syksyssä kotiin.
http://www.youtube.com/watch?v=ISXIldimbbo&feature=youtu.be
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti