sunnuntai 9. syyskuuta 2012

wanna be pk

Eilen aamulla en malttanut nukkua, vaan suunnistin tuohon kilometrin päähän katsomaan pk-piirinmestaruuksia, tottiksia oli tarjolla monen tunnin edestä. Tosin pari tuntia riitti minulle, sillä vettäkin satoi ja tuuli kävi, kylmähän siinä tulee. Haastavalta tuo pk-tottis kuitenkin näyttää, sillä suoritukset on pitkiä, niiden pitäisi näyttää energisiltä ja silti koira olla hallussa. Noudot on selvästi haastavin osuus, sillä eniten virheitä porukalle tuli näissä, erityisesti hyppynoudossa, niin koirille kuin ohjaajillekin, mutta tämänhän tiedän jo omasta elämästänikin.  Noudon luovutukset on vaan syytä olla kunnossa, sillä niistä mainittiin lähes jokaisen arvostolussa, joten  ei muuta kuin kotiin ja kapula esiin.

Tehtiin eilen niin paljon käsitargetti-kapula suussa-harjoitusta, kun vaan voi, 5 naksun ja namin sarjoissa. Aron osaa nyt todella hyvin istua edessäni ja pitää nenäänsä kämmennen reunassa, samoin se osaa hyvin pitää kevyttä kapulaa eikä kapula pyöri yhtään suussa ja tilanne on rauhallinen. Sen sijaan 650g kapula tuottaa jo vaikeuksia, sain joitakin tosi hyviä sarjoja kapulan pidossa, mutta myös niitä, joissa kapula on kurkussa ja pään pitäminen ylöspäin on vaikeaa. Pidin kynsin ja hampain kriteeristä kiinni, joten uskon Aronin oppivan tästä napakan pito-otteen. Ainakin edessä istuminen vahvistuu.

Iltasella sitten Miinun ja Bertan kanssa pk-treeneihin, sellaisiin wanna be pk-treenit. Käytiin lähellä Niihamaa Soukanvuorentiellä tekemässä jäljet hautumaan ja esineruudun teimme jälkien vanhentuessa. Suht kapea kaistale, jonka maasto oli risukkoa, heinikkoa taka-osassa ja saniaista seassa, esineet oli takana pienessä syvennyksessä ja keskellä eli kaksi esinettä. Aronin piti tehdä sellainen harjoitus, missä vahvistan suoraa menemistä, ensin sille keskiesineelle ja sitten taakse. Käytännössä Aron haki takaesineen ensin ja etsi enemmän sitä keski-esinettä. No, hyvillä mielin kuitenkin.

Janoja Aronilla oli kaksi hautumassa. Näihinhän meidän piti keskittyä, joten nyt ei ollut tarjolla pitkää jälkeä, vain kaksi janaa, joissa noin 100m jäljestys ja keppi päässä. Janat vanheni reilun tunnin, koska minulla oli vähän napakka aikataulu. Aron teki kuitenkin elämänsä janat, sillä se meni suoraan ja lähti ilman takajälkiä ihan oikeaan suuntaan. Olin pyytänyt Miinua tekemään käsilaappaisut jäljennostokohtiin, se on turvallisempi tapa tukea oikean suunnan valintaa kuin namikippojen tai namien viljely jäljelle. Mutta Aron teki aivan huipusti ja itsekin pystyin olemaan häiritsemättä tuossa, jäljen ajo oli todella kiihkeää ja voimakasta ja kepit nousi kummankin jäljen päästä. Hyvä tehdä välillä lyhyet jäljet, lisää varmasti motivaatiota entisestään. Ylipäätään nyt kun on käyty vain kerran viikossa jäljestämässä, on Aron entistä innokkaampi tuossa, vähemmän on enemmän siis.

Sitten Niihamaan tekemään pk-tottista.
Aron teki vauhtinoutoja 3 kpl kilon kapulalla, pallo palkka vauhdista.
Estenouto pikku-esteellä, vauhdista palkka.
A-estenouto normisti, vauhdista palkka.
Eteenmeno, jossa ei viety eikä ollut palloja, perusasennosta lähetin eteen, laukkasi pätkän verran ja huusin maahan, meni hyvin, sai eteenmenopallon taskustani palkaksi, Aron rakastaa sitä palloa eniten kaikista, sillä se ihan jahtaa ja tappaa sitä palloa.
 Olen pähkäillyt tuota eteenmenoa ehkä 10 tuntia, enkä vieläkään tahdo hahmottaa, miten tätä oikein treenataan. Nytkin jäi ajatus, että pitäisikö minun ottaa toinen eteenmeno näkyvälle pallolle, että eteenpäin juokseminen pysyisi hallussa, mutta jätettiin nyt tähän yhteen eteenmenoon, joka päättyi maahanmenoon.
Sitten harjoiteltiin siirtymiä, koira jätettiin maahan, istu-käskyllä ylös ja siirtyminen paikallamakuuseen, toistin 2 kertaa.
Sitten paikallamakuusta siirtyminen suorittamisen alkuun.
Bertan kanssa yhdessä ilmoittauduttiin myös tuomarille, tämä meni hyvin.
Ja lopuksi seuraamista, jossa tapahtuu kaikenlaista, mutta tilanne rauhoittuu hetken tekemisen jälkeen. Kontakti pätkii kun lähestytään esteitä, kerran huomautin tästä napakasti, sen jälkeen piti kontaktin ja kiertelimme esteitä ympäri sekä lähestyimme niitä.

Tekemistä tuon tottiksen osalta on ihan valtavasti, toivon edelleen parasta ja pelkään pahinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti