Tavoitteita kohti

Oi että kun on mukavaa olla kehariryhmässä, jossa herkut paranee kerta kerralta. Nyt oli kakkosiin noussut Sirpa ja Pipa, onnea heille ja saimme tämän ansiosta ehkä elämäni parasta jälkiruokaa, jotakin kakun tapaista, jota kruunattiin vadelmilla ja pensasmustikoilla, näillä eväillä siis alkoi eilinen agitreenikerta.
Verryttelynä harjoiteltiin Aronin kanssa rengas-estettä. Otin vastaan, juostiin yhdessä, tehtiin kaarevaa uraa, mitä vielä ja jokainen hyppy onnistui renkaaseen koskematta. Onko rengas-este siis vaan mun korvien välissä se vaarallinen este? Aron teki sitä kyllä varman oloisena.
Treeniratana oli jokin tekniikkaa sisältävä rata, jossa oli paljon vaikeita kohtia. Ennakoivan valssin taitamisesta olisi ollut hyötyä esteellä nro 3, mutta mun on niin vaikea ajoittaa sitä oikein, myöhässä siis oli kai joka kerta. Silti sain jotakin itsetuntoa vahvistavaa, sillä vaikeilta tekniikkaradoiltakin selviää ihan vaan koko ajan ohjaamalla :-) Keppien sisäänmenoon tarvittiin pakkovalssi, jota ollaan Annankin kanssa harjoiteltu ja joka ei eilenkään sujunut ekalla kertaa, kolmannella tai neljännellä kerralla menikin sitten nappiin.
Eniten hinkattiin radalla sellaista kohtaa, missä keinulta vapautin koiran edessä olevalle hypylle ja sitten kaksi seuraavaa hyppyä vietiin päällejuosten, taas piirrettiin viivoja hiekkaan mitä pitkin piti juosta, viidennellä yrityksellä taisi onnistua.  Kun siis pitää rimaa tarpeeksi matalana, voi iloita pienistä asioista. Aron tykkää agista ihan hulluna ja itsekin olen nyt koukussa siihen. Voi miten iloitsen järkevästä päätöksestä panostaa nyt tähän lajiin jälkikokeen jälkeen ihan täysillä. Vain siten me päästään tässä eteenpäin.

Kotona ollaan Aronin kanssa harjoiteltu käsitargettia. Aron osaa nyt istua edessäni pitäen nenän kädessäni kiinni, käsi on noin napani kohdalla ja samalla koiralla on myös noutokapula suussa. Tässä vahvistuu nyt rauhallinen noutokapulan pito, sillä koiran on pakko pitää päätä kohti taivasta, jos kapula on huonosti suussa, on se kurkussa. Viiden namin naksutussessioissa ollaan päästy siihen, että tänään vaihdoin kevyemmän kapulan painavempaan. Kun sen pitäminen alkaa sujua niin, ettei kapula valu kurkkuun, ollaan lähellä jo kilon painavan kapulan pitoa. Sitten ketjutan tähän vain kapulan kanssa eteenitulon ja käsitargetti näyttää suunnan, missä koira ikäänkuin tarjoaa minulle sitä kapulaa. Lopulta käsitargetin häivytys ja siisti noudon luovutus on valmis :-) Nyt täytyy vaan muistaa vahvistaa kentällä erikseen vauhtinoutoja ja joka ikinen ilta tehdä tätä käsitargettia valmiimmaksi. Hyvä suunnitelma nyt ainakin on.