Aronin kanssa jälkikokeessa

Aamu valkeni sateisena ja kovin syksyisenä. Onneksi viime viikot on treenattu vain sateessa, joten eipä siinä mitään ihmeellistä. Ajelimme siis Tavesin jälkikokeeseen, joka alkoi aamusta tottelevaisuuksilla Niihaman kentällä ja tuomarina Kari Santikko. Oli kyllä oikein mukava tuomari, joten turhaa jännitin. Alokasluokan koirakoita oli 2 ja meitä avoimen luokan koiria oli 4. Tottisparit oli arvottu ja suoritin tottiksen entuudestaan tuntemattoman parin kanssa, sellainen mukavan rauhallinen saksanpaimenkoira narttu oli kyseessä. Hyvillä mielin siis aloitettiin.

Aron suoritti ensimmäisenä liikkeet, jotka menivät juuri niinkuin ajattelin. Seuraamisesta saimme tyydyttävän, sillä ensimmäinen suora oli kohtuullisen levotonta. Tuomari oli oikeassa, että Aron saisi työskennellä voimakkaammin, lähinnä se nyt kulki mukana, yrittää ressu bongata eteenmenopallon, vaikka kontaktin pito minuun olisi toivottavaa. Jäävät onnistui kaikki oikein, joten näissä keräsimme pisteitä. Noudot meillä noin muuten sujuivat kivasti, mutta ne kapulan luovutukset oikeutetusti saivat miinuksia. Hyppynoudossa Aron otti kosketukset esteeseen, mutta hyppäsi mennen tullen. A-estenoudossa oli kapula hetken hukassa, mutta löytyi lopulta. Eteenmenossa keuli valmistelevassa osuudessa, laukkasi hyvin käskystä eteenpäin, mutta alkoi sitten hiljentää vauhtiaan, onneksi tässä kohtaa sai antaa maahanmenokäskyn, joten maahan meni. Lopuksi paikkamakuuseen, josta erinomainen. Loppupisteinä 87 !! Paljon enemmän kuin tavoittelin. Syystäkin suu messingillä maastoon, vaikka ei tuo tottis ihan noin hyvä ollut. Ääntelyä esiintyi, mutta siitä ei rangaistu...

Meillä oli Aronin kanssa jälki odottamassa tutussa metsässä Varsamäessä, en vain tiennyt yhtään, että missä jälki nro 2 on, kun sen arvonnassa meille sain. Janalla Aron eteni suoraan ja reagoi hyvin jälkeen lähtien takajäljelle, kuulin tuomarin kommentin heti kun astuin janalta pois koiran perään, tässä kohtaa vain käänsin koiran ja jäljestys sai alkaa. Janalta pisteitä 34/40. Tuomari kehui myöhemmin Aronin hyvin keskittyvää asennetta, ennenkuin lähetin sen jäljelle. Neljä ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, kepit tuntuivat tosi pieniltä ja laitoin ne tiukasti treeniliivin vetoketjutaskuun, etten vaan hukkaa niitä. Jälki kulki metsässä, vanhalla hakkuuaukealla, nousi kalliolle ja takaisin hakkuu/vadelmapuskan sekaan, neloskeppi nousi metsän laidasta. Sitten tuli selvästi pidempi pätkä ilman keppiä, mutta mitään ei tuossa vaiheessa voi tehdä muuta kuin kävellä koiran perässä. Yhdessä kohdassa Aron kovasti varmisteli, ylitettiin kaarinan polku ja ilmeisesti vitoskeppi oli juuri ennen tätä. Matka jatkui ja kutoskeppi nousi kohdasta, mistä näin jo tielle ja tiesin, että jäljen päässä ollaan. Katsoin kelloa ja meillä oli vielä 10 min aikaa, juostiin Aronin kanssa siihen Kaarinan polun ylityskohtaan, mutta ihan turhaan, siitä juostiin vieläkin lujempaa takaisin tielle ja kohti keppien luovuttajaa. Ehdittiin just ajoissa ja keppejä luovutimme siis 5 kpl, joista onneksi se tärkein eli viimeinen keppi oli mukana. Muistelin, että tällä keppimäärällä ollaan koularissa kiinni. Aron jäljesti kyllä tosi hyvin ja tarkasti, mutta onhan näin käynyt myös treeneissä, että yksi keppi voi helposti jäädä.

Lopuksi esineruutuun, josta tulikin täydet pisteet. Kaksi pistoa, kaksi esinettä ja aikaa kului 1 min. Onnistuin siinä mielessä hyvin, että meillä jäi käymättä kokonaan ruudun oikea puoli, jos oltaisiin oltu kolmosluokassa, olisin tietysti pistottanut sinne, nyt onneksi riitti nämä kaksi pistoa.

Maastopisteitä kertyi siis 174 ja tottis 87, joten JK2 tuli tänään kakkostuloksella ja olimme luokassa toisia. Pieni pokaali tuli muistoksi.

Seuraavan kerran haaveissa on kilpailla kolmosluokassa ensi kaudella. Aronin jäljet muuttuvat nyt 2 tuntia vanhoiksi. Tämän päivän jäljellä oli monta maaston muutosta, joten jatkossa pitänee vaan jäljestellä mahdollisimman monissa eri paikoissa ja olosuhteissa. Ja oli se kyllä jännää kulkea siellä koiran perässä, kun oli vaan luotettava koiraan ja kaikki oli ihan koiran vastuulla. Minua helpotti tuttu maasto, kun tiesin koko ajan missä ollaan, mutta vieraat metsät on meilläkin vielä edessä. Siksi aion kyllä jatkossakin treenata koiraani niin, että se hoitaa hommat. Kilometrin jälki tuntui myös yllättävän pitkältä, varsinkin kun tarkkailin koiraa, ympäristöä, piirsin mielessäni jälkikaaviota kuljetusta matkasta ja tuijotin herkeämättä maata, ettei vaan jäisi keppi minulta huomaamatta, jos Aronille näin kävisi.

Kiitos kuuluu kaikille meitä tsempanneille ja matkassa mukana olleille. Ollaan monen eri jäljentekijän jälkiä kuljettu ja näitä toivotaan myös ensi vuodellekin. Talven aikana pitänee tehdä monta juttua vielä tottiksen eteen, mutta onneksi meillä ei ole nyt kiire. Ensi viikolla me ei treenata mitään, kaksi iltavuoroa alkuviikosta pitää ainakin siitä huolen :-) olen kyllä ihan älyttömän iloinen meidän onnistumisesta, sillä nämä hetket antavat ihmeesti jatkoon treeni-intoa. Kiitos taas kerran myös kasvattaja Riikalle hienosta koirasta!!

Hienoja tuloksia tuli meidän treenikavereille Miinulle ja Bertalle, saivat Jk1 sen täydellisillä maastopisteillä, vau ja hirveesti onnee! Myös muita Tavesilaisia lykästi, kun Jonna ja Alma saivat koularin sekä Ojasen Seppo sai Rasan kanssa luokkavoiton ja myös JK2 sen, onbea! Näin tavesin jälkivastaavana on siis syytä hymyyn!!