Jälkitreeniä

Pari päivää sitten tapahtunut jälkitreeni on päivittämättä....

Joten Aronin kanssa Varsamäessä. Kävin tekemässä kaksi janaa, joista ensimmäisellä matkaa jäljen nostokohtaan oli ehkä 20m, jälki lähti vasemmalle, edessä pieni jäljetys ja keppi.

Toinen jana sisälsi jäljen vielä vähän lähempänä, jälki lähti tässä oikealle. Nyt piti jäljestää 3 kepin verran.

Jälkien vanhentuessa 1½  tuntisiksi käytiin lenkkeilemässä 50 min lenkki sekä tehtiin Elviksen kanssa hyvä esineruutu Aronille. Esineruudussa oli 4 esinettä, joista nostatin 3. Halusin vahvistaa edelleen sitä, että mennään suoraan eteenpäin ja ensimmäinen pisto oli kohti oikeaa takanurkkaa, Aronilla oli niin hienoa ruutuilla pitkästä aikaa, että juoksi sinne taakse ja tuli tyhjin suin takaisin. Lähetin uudestaan ja nyt koira taisi mennä oikeaa laitaa vähän ruudun ulkopuolella, mutta tämä tuotti kulmaesineen. Kolmas pisto veikin koiran vasempaan takanurkkaan,  vaikka lähetin keskelle, toi sieltä esineen, mutta ei tän näin pitänyt mennä. Tosin en sanonut sitä koiralle. Viimeinen pisto ja nyt olin jättänyt yhden lippalakin sellaisen ison kiven laitaan ja siitä ohi laukattessa haju kävi Aronin nenään ja sieltä se lippis tuli.

Sitten melkein samantien jäljille. Eka jana meni loistavasti, olin tehnyt käsilaappasut kumpaakin janaan, sillä tärkeintä kaikista on nyt vahvistaa vaan sitä oikeaan suuntaan lähtemistä. En halua nyt yhtään epäröintiä enempää jäljen nostoon ja suunnan valintaan, siksi teen seuraavan kuukauden kokeeseen asti helpotettuja suunnan valintoja. Mutta nyt siis meni kuin oppikirjoissa ja koira valitsi hyvin oikean suunnan ja nosti pienen jäljestyksen jälkeen kepin. Aron oli kyllä ihan tohkeissaan.

Seuraava janani oli jälkeenpäin vähän huonossa kohtaa, sellainen leveä metsäautotienloppu, jonka päässä jälki kulki. Aron pisti kaasun pohjaan kun lähetin ja koska matka oli lyhyt, lensi se suorastaan yli jäljen, oli jo pitkällä etsimässä jälkeä. Otin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni rauhallisemmin ja nosti jäljen täydellisesti lähtien oikeaan suuntaan. Jälki kulki hirven sorkkien tallaamassa metsässä, kävelin jälkeä tehdessä jopa jonkinlaisen hirven reisiluunpään yli ja mietin, että mikä ihmeen luu tuo on. Aron oli jäljestyksestään ihan liekeissä eikä jäänyt  luukohtaan ihmettelemään, kaikki kepit nousivat superhyvin ja kissanruoka maistui.
Hyvä mieli siis jäi näistä virityksistä. Seuraavien janojen kohdalla teen jäljen kaeummaksi, käsilaappasu auttaa suunnan valinnassa ja ehdottomasti yritän löytää hyvät jananpaikat, että koiralla mahdollisuus onnistua.