Aurinkoinen perjantai

Ihana päivä tänään, pikku pakkanen, aurinko paistoi ja minulla vapaapäivä.Lapset lähti aamulla kouluun ja minä koirieni kanssa kohti treenihallia. Treeniseurana tänään Anu ja bc Teppo, tunnetaan Anun kanssa jo partisajoilta, nyt on sitten ne bc-ajat.

Aron aloitti focusoi eteenpäin ja esteisiin harjoituksella. Tietty tein liian vaikean ensimmäisen harjoituksen, neljä estettä peräkkäin, joista viimeinen oli okseri, Anu odotti Aronia palkan kanssa siellä estesuoran päässä. Aron meni kyllä eteenpäin, mutta roiski sitä okseria siellä päässä ihan miten sattuu. Jos annoin ennen okseria vahvistavan käskyn (ehkä turhan painokkaasti) eteen, häiriintyi hyppy ja Aron hyppäsi niin oudosti, suoraan okserin päälle.
No häivytettiin mun käskytystä ja siten saatiin tämä neljän esteen sarja kahdesti onnistumaan. Vasta sitten helpotettiin, olisi kyllä pitänyt aloittaa tästä. Eli tehtiin samaa kahdella hypyllä ja vasta nyt Aron alkoi keskittyä ja focusoitua eteenpäin, hyppäsi nyt puhtaasti, tiesi lelun tulevan Anulta siellä edessä, tähän asti Aron oli aina katsonut lopuksi minuun, että tuleeko se lelu kädestäni. Eli todella tärkeä treeni meille.

Kakkoskierroksella tehtiin joillekin ehkä simppeliä hyppysuoraa, meille ei niinkään simppeliä.  Siinä lähetin koiran putkeen ja olin toisessa päässä ottamassa vastaan, heti kun näin koiran tulevan täysillä putkesta, oli edessä hyppy, joka mentiin takaa, tämän jälkeen matka eteenpäin seuraavalle hypylle, joka myös mentiin takaa, sitten kolmoshyppy suoraan eteenpäin, tämän jälkeen kaarevalla uralla rengas ja putki. Meille haasteellisin kohta oli tietty ne takaakierrettävät hypyt, joita Anu väänsi minulle rautalangasta. Ja kun lopulta osasin ohjata koko rimpsun oikein, ei rimat tipu ja meno tuntuu hyvältä. Anu sanoi kyllä hauskasti: te ette kyllä saa treenata kertaakaan yksin, sillä mulle täytyy olla koko ajan toistamassa sitä ohjausta ja ehkäpä mä joskus vielä muistan sen. Mun täytyisi osata ohjata vahvemmin ja tarkemmin, nyt ohjaan epävarmasti, kun en osaa paremminkaan. Mutta eteenpäin toivottavasti tänäänkin taas mentiin. Kiitos Anu Puska!

Sitten jatkoin itsekseni metsään ja tehtiin Elviksen kanssa Aronille esineruutu. Viritin myös Ipadin kivelle kohti ruutua ja ajattelin ottaa hyvän videon, mutta voi kökkö, ei se vaan itsekseen onnistu. Videolla meikä seistä töröttää 4 min paikoillaan ja koira käy satunnaisesti tuomassa esineitä, heh, ens kerralla kuvaaja mukaan.

Ruutu oli helpossa sammalmetsässä, ruudussa oli kuitenkin pari tosi isoa kivrn järkälettä, joita käytin hyväkseni. Ensimmäisellä suoralla pistolla Aron kohtasi tupsun, jonka toi sukkelaan minulle. Tää oli hyvä. Toinen pisto olikin jo vaikeampi, sillä ruudun takaosassa oli iso kivi, lähetin koiran kohti kiveä ja iso esine (aamutossu) oli kiven vasemmassa reunassa, aron valitettavasti juoksi ensimmäisellä pistolla kiven oikeaa laitaa ohi taakse, eikä näin ollen haistanut esinettä. Kolmospistolla meni nyt vasenta puolta, mutta meni ohi ja haistoi esineen vasta siellä ruudun takana ja toi esineen ikäänkuin takaisin tullessa. Hyvä näin, sillä eikai ne esineet aina ole kokeessakaan sellaisessa paikassa, että tuuli tuo parhaiten hajua. Kolmas esine tuli taas hyvin ja tässä kohtaa palkkasin frispiillä, kun oli niin kivasti. Sitten haetutin vielä yhden esineen erikseen, tämä oli ruudun edessä olevassa heinikossa, ekan kerran Aron haistoi sen mennessä, mutta sen ajatus jotenkin hajosi, sillä se ei jäänyt tarkastamaan sitä esinettä vaan palasi luokseni ilman esinettä. Hassu, lähetin uudestaan ja nyt nousi, tästä frispii palkaksi ja ruutuilut oli siinä.

Lopuksi käytiin loppulenkillä ihmettelemässä tätä ihanaa sammalmetsää. Silmän kantamattomiin sileää sammalta, sellaista hoidetun näköistä metsää, ei siis tarvottu missään rytölässä. Siellä oli myös hirviä, mutta jälkiä näkyi ja kumpikin koira irtosi musta nyt turhankin kauaksi, Aron erityisesti paineli häntä kippuralla.