Ja tänään treenit jatkuivat agin merkeissä. Tulin silloin alkusyksystä valituksi agin alueelliseen valmennusryhmään, jota valmentaa Jari Suomalainen. koska itse olen älyttömän vähän seurannut suomalaisia agilitytähtiä, en tiennyt valmentajastamme oikein mitään. Nyt pienen googlettelun jälkeen ja yhden tapaamisen jälkeen tiedän enemmän. Harmikseni vain tämä kuukauden ainoa valmennuskerta osui tiistaille, just kehariryhmäpäivään. Aluksi ajattelin ahnehtia kahdet reenit samaan iltaan, mutta ei se tuntunut reilulta Aronia kohtaan. Joten tänään sdp:lle jo ennen klo viittä.
Rakensimme varsin mukavan oloisen radan, mutta juttelin Jarin kanssa ennen treenien alkua nyt meitä askarruttavista aiheista, näitä oli riman tiputuksesta huomauttaminen sekä koiran oleminen kiinni ohjaajassa. Kumpaankin saimme tämäm treenikerran myötä vahvistusta ja selkeitä kotiläksyjä.
Haaste 1: koira on kiinni ohjaajassa
Jari sanoi, että todellakin on, Aron katsoo minua koko ajan ja rimat ovat tämän vuoksi todella herkässä. Samaa mieltä kuin Lotta eli Aron tarvisee nyt perustreeniä, missä se keskittyy esteeseen minusta huolimatta. Joten teemme perushyppysarjoja, joissa palkka on esterivin lopussa, koira lähetetään vaikka eteen- käskyllä suorittamaan tehtävää eikä se saa katsoa taakseen tai häiriintyä minun juoksusta. Apuohjaaja huolehtii palkasta siellä estesuoran päässä. Rimat ei saa tippua, jos tippuu, harjoitus keskeytetään.
Haaste 2: rimat tippuu
Tässä minun pitää olla nyt tosi looginen ja mustavalkoinen, aina! Jari sanoi, että vaikeinta koiralle on tilanne, missä välillä huomautetaan niistä ja välillä ei. Itseasiassa Aron teki tänään jo tosi hyvin, sillä ensimmäisissä pätkissä mikään rima ei tippunut. Ja jarin kannustamana ei jääty junnaamaan meille vaikeaa takaakiertohässäkkää, jossa rima herkästi tippui ehkä oman kömpelyytenikin vuoksi, edettiin rataa sujuvampiin kohtiin. Mutta tästä lähtien aina, rimaa ei tiputeta.
Joten hyvä mieli jäi ja kivaa, että meillä on nyt selkeät sävelet omatoimitreeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti