Kuluneella viikolla olen hakenut Aronin seuruuseen matalaa virettä ja vähemmän stressiä. Itse pyrin kävelemään mahdollisimman rennosti, jolloin molemmat kädet heilahtelee liikkeen mukana. Palkkana on vain namit ja pääasiassa käytän suullista rauhallista kehua kertoakseni Aronille, että tee juuri näin, niin meillä on molemilla mukavaa.
Tänään tehtiin kaksi erillistä seuraamistreeniä, joissa myös huomasin, että jos seurautan kohti seinää, alkoi koira kiemurrella ennen pysähdystä tai jos seurautin ympyrällä vasempaan suuntaan jonkin kohteen ympäri, oli taas vaikeuksia. Jos joku kohde oli siis Aronin vasemmalla puolen, täytyy Aronin ilmeisesti pitää sitä samalla silmällä ja samaan aikaan kontakti, hmmm, tarvitsemme siis itseluottamusta ja varmuutta tähän. Tavoittelen sitä, että koirani keskittyisi vaan seuraamaan ja tekemään töitä kanssani, mutta en tiedä onko se sitten matalan vireen tuomaa juttua, että ympäristö kilpailee kanssani. Kun vire on korkeampi, pitää Aron ihan todella hyvin kontaktin, mutta mukaan tulee heti ääniä tai vähintään äänekästä läähätystä. Ja nyt keskitymme siis rentoon olotilaan. Ollaankin paljon tehty pelkkiä aloitusperusasentoja, joissa ei tapahdu heti mitään, rauhallisesti kerron, että siinä sivulla on ihan hyvä olla eikä samantien just singahdeta eteenpäin.
Jotta Aronin mielestä treeneistä ei tulisi kuoleman tylsää, olen sitten tehnyt myös erilliset treenit, joissa saa pallon palkaksi. Kotipihassa olen tehnyt erilaisia vauhtinoutoja, joissa ei lähdetä kapulalle perusasennosta, vaan vielä vähän hetsaten ja sitten lennosta hae- käsky. Sanomattakin selvää, että Aron on lähtenyt intoa täynnä ja näissä kohden se on äänetön. Haluan nostaa noutojen intohimoa ja pitää tämän hauskana liikkeenä. Haluan myös, että Aron tulisi suorastaan röyhkeän näköisenä eteeni kapula suussa, siksi tänään ensimmäisestä noudosta palkka, kun laukkasi lujiten minua kohti, seuraavassa tuli lujaa kapulan kanssa eteeni istumaan ja siinä edessä istuvaa koiraa kehuin, mutta en liikuttanut käsiäni. Haluan, että Aron on mahdollisimman itsevarma itsestään, kun se istuu siinä edessäni kapula suussa. Kehujen jälkeen edistyttiin ihan irti-käskyyn saakka ja vasta tämän jälkeen pallo. Kolmas nouto oli sitten niin, että palkka tuli heti kun koira sai noudon luotuvuksen alkamaan. Tämän päivän noudoissa asenne oli just eikä melkein.
Noutojen jälkeen ollaan otettu myös parit eteenmenot kepille. Tavoitteena on nyt, että Aron laukkaa pitkänkin matkan vilkuilematta taaksepäin. Otin viikolla yhden maahanmenon ennen meidän kohdekeppiä, hienosti Aron kävi maahan, mutta heti seuraavissa eteenmenoissa se vähän kyseli, että tuleeko käskyjä vai jatketaanko laukkaa. Lähetän Aronin eteenmenoihin nyt perusasennoista, niin ei tässä kohtaa tarvitse nipottaa siitä seuraamisesta.
Yksi esineruutukin tehtiin viikolla. Siinä esineet oli viety valmiiksi ruutuun, mutta kuinkas ollakaan sain muistutuksen, että esineruututreeneissäkin on tarpeen aina satunnaisesti yllättää koira ja pitää huolta motivaatiosta. Tallaamisvaiheessa Elvis oli virallinen esineruuduntallaaja, samalla sillä tuli myös kakka ruudun oikeaan takanurkkaan. Ei jätetty esinettä nyt ihan tähän kohtaan, mutta parin metrin päähän ja tämä kyllä sekoitti Aronin ajatuksia alkuperäisestä tehtävästä. Lähetin Aronin ruutuun vasemmasta etukulmasta, mutta Aron ajautui nopeasti sinne oikeaan kakkakulmaan, mikä suora pisto olikaan kyseessä? kävi jopa nostamassa koipeaan siellä. Voi pöh, keskeytettiin ruutu hetkeksi ja tein samantien uuden suunnitelman. Korjattiin sitten mielikuvaa ja vietiin Aronin kanssa yhdessä kolme esinettä ruudun takarajalle ja jätettiin ne sinne. Aronista on ehkä maailamn kauheinta, että esine jätetään jonnekin! Kun kolme esinettä oli jätetty ja vihdoin Aron sai luvan hakea niitä yksi kerrallaan, meni Aron kuin ohjus ruudussa, haki niin lujaa kuin pystyy suorin pistoin esineet minulle. Joten jatkamme taas pari treeniä mielikuvaharjoitteen avulla, sillä tämähän vain kertoi, ettei motivaatio ollut huipussaan, hyvä muistutus taas minulle.
Elvis vietti samana päivänä 6-vee synttäreitään ja videoitiin Elviksen ruutu, kiitos Pirjolle ideasta ja kuvauksesta. Elviksellä oli kyllä kiva päivä muutenkin, kun jahtasi Aronia sänkipellolla ja saivat Aronin kanssa isot raakaluut iltapalaksi.
Elviksen synttäriruutu
Samana esineruutupäivänä harjoittelin Aronin kanssa vinoja kapulanheittoja matalalla a-esteellä. En raaskinut kuormittaa Aronia sillä jyrkällä esteellä, mutta Kyötikkälän, kentän matala este oli kyllä märkä ja vähän liukaskin, joten en tiedä, oliko sittenlään hyvä harjoitus. Ekalla kerralla Aronin tassut vähän lipsuivat, kun tuli kapulan kanssa niin jyrkästä kulmasta. Seuraavalla kerralla heitin muka paljon pidemmälle ja hirveen vinoon, näin koira ehti paremmin suoristaa itsensä ennen estettä ja onnistui harjoituksessa.
Eli ihan kiva treeniviikko meillä takana.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti