Trenattu on tänäänkin, laiskuudesta ei voi syyttää. Eikä laiskasta treeniseurasta, sillä oltiin Annan kanssa tekemässä Tamskin tallilla jo klo 9 tänä aamuna Aronin hyppysarjaa. Estesuoralla oli aluksi 3 hyppyä. Katsotaan Aronin kanssa hyppysuoran päässä olevaa apuohjaajan lelua, vähän hetsasin, sitten koira istumaan, pupu-käskyllä vielä korjaan koiran ryhtiäja sitten sai luvan suorittaa. aron hyppäsi hyvin ja rimaakaan tiputtamatta. Oma osuus on minimaalinen. Sitten lisättiin pituuseste sinne kolmen hypyn taakse. Nyt kaksi kertaa ihan täydellisesti. Kolmannella sovittiin, että lähden Aronin kanssa samaan aikaan liikkeelle ja juoksen siinä vieressä/ perässä ja välittömästi rima nro 2 tippui, koska tässä kohtaa Aron vilkaisi taakseen, että mitä mä teen. Seuraavat kaksi sarjaa tehtiin niin että liikuin, mutta vähemmän häiritsevästi. Eli huomasimme, miten herkkää homma on. Näitä hyppysarjoja vaan pitää tehdä ja lisätä mun liikettä mukaan pikkuhiljaa.
Aron oli pahis ja puri Pipsan narupallosta narun poikki. Annalla oli taskussa heidän uusi narupallo ja kun ei jaksettu hakea autosta Aronin omaa lainattiin kaverin. Muistelin vaan että meilläkin olisi ollut joskus samanlainen pallo, mutta siitä meni heti naru poikki- ollaan siis yksi narupallo velkaa Laukaan suunnalle.
Tunnin päästä oltiinkin sitten Kyötikkälän kentällä, missä Aron harjoitteli viretilan laskemista ja vaikeeta on. Jo perusasento on kentän suuntaan, vire nousee. Haettiin Aronille sellaista laske ja rauhoitu- ilmettä, yksikään lelu ei näissä treeneissä lennä.
Lopuksi käytiin vielä loppukävelyillä, kun Annankin koirat oli treenattu. Ja haettiin munkkia leipomosta ja juotiin meillä kahvit. Anna on aikas aarre! Oli niin mukava aamupäivä :-)
Kotipihassa jatkoin vireenhallintaseuruulla ja Aronin seuruun paikka on niin hyvä, kun sen vire pysyy alhaalla. Se ei silloin yritä liikaa ja tuntuu rennommalta muutenkin. Kehun sitä rauhallisella äänellä ja palkkaan namin avulla.
Toisena treeninä toisella puolen pihaan tehtiin sitten taas sitä toista ääripäätä, muutsma vauhtinouto ensin. Sitten yksi vauhdikas luoksetulo, jossa koira tuli eteeni istumaan. Kehuin siinä edessä istuvaa Aronia rauhallisesti ja siinä se istui ja tapitti mua silmiin, ei yhtään äännellyt eikä mennyt yli. Sitten sama kapulan kanssa ja kun kehuin edessä istuvaa koiraa rauhoittavasti, enkä vienyt käsiäni kapulaan, oli myös pito-ote kapulaan rauhallinen ja varma. Näitähän mä halusin lisää!
Iltasella kehariryhmän treeneihin. Siellä Anu oli asettanut mielenkiintoisen radan, josta nyt tiesin heti, että opettelen vain 13 ekaa estettä. Ne olikin kaikki hyppyesteitä, joten jatkettiin samalla teemalla kuin nyt muutenkin, hyppyjä ja ohjaamista. Oma asenteeni oli rauhallinen, mutta ei tässä asenteet paljon auta. Hinkattiin ensin esteitä 1-4 ja sitten 4-8 ja Anulla oli meidän palkka. Aluksi tuntui,että hienoo, rimat alkaa pysyä kannattimillaan, mutta toistojen edetessä Aron väsyy eikä jaksa pitää aivoja kasassa. Ei auta kuin vaan sokeana uskoa, että me tästä kehityttäisiin. Ja jos nyt kovasti treenataan näitä hyppyjä, oliskone sitten joskus helppoja? Ja sitten niistä syntyisi oikea agilityrata :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti