Eilen meillä oli treenitreffit Pirjon ja Jakin kanssa, kiva treenata heidän kanssa, kun kummallakin tavoitteena ensi keväänä kolmosluokan tottis. Pähkäillään siis saman luokan liikkeitä, eri ongelmat tosin. Treenailtiin Pikkolan hiekkakentillä.
Ensimmäisena otettiin tuomarille ilmoittautuminen, siitä vein Aronin paikallamakuuseen. Ennen makuuta raotin taskussa olevaa namipurkkia, sitten purkki takaisin taskuun, koira maahan. Kävelin kohti piiloa ja jätin namipurkin maahan piilon eteen. Toistan tätä nyt jonkin aikaa: josko näin vire rauhoittuisi makuuseen, keskittyisi tuijottamaan sitä paikkaa missä menen piiloon, sillä Aronin paikallamakuusta on tulossa levoton, jollen tee nyt ajoissa korjausta. En ollut piilossa kuin ehkä puoli minuuttia, palasin ottaen namipurkin mukaan ja vein senkoiran luokse, joka sai herkutella hetken. Aron pysyi nyt tämäm pätkän juuri niinkuin pitikin, joten tällä kaavalla jatketaan.
Sitten tein seuraamista Jakin ollessa makuussa ja tuntui hyvältä, tässä kohtaa koira autoon.
Kakkoskierroksella ensin kolme vauhtinoutoa kilon kapulalla, kaksi palkkasin vauhdin ollessa paras,kolmannella heti palkka kun tuli kapulan kanssa istumaan eteeni, onnistuin myös tässä, sillä ei epävarmuudesta nyt tietoakaan. Noudoissa yritän vahvistaa vauhtia, intoa ja röyhkeyttä, viilataan sitä luovutusta sitten taas myöhemmin.
Sitten tehtii kaksi eteenemenoa, hitsi, että se seuraaminen on nyt vaikeaa! Pirjon merkistä lähetin koiran eteen heti kun oli hyvin,yrittää keulia tai tuijottaa valmiiksi eteenpäin, vain oikeasta paikastaa saa luvan lähteä ja kontakti kuuluu ehtoihin myös. Ekella eteenmenolla kävi tökkäämässä kosketuskeppiä niin kovaa, että koko keppi lensi vaaputtimesta, kertoo siis jotakin Aronin ajatuksesta nyt eteenmenosta.
Hyvät treenit, mutta silti piti vielä hetkeä ennen pimeyden laskeutumista käydä seurauttelemassa vielä toisella kentällä. Vein meidän eteenmenokepin sinne keskelle kenttää valmiiksi ja sitten hain sitä iloista ja rentoa seuraamista, mikä oli aluksi todella vaikeaa. Ajatus kosketuskepistä ja mahdollisesta eteenmenosta meinaa rikkoa Aronin ajatukset täysin. Ei siis pysty heti työskentelemään kunnolla. En tiedä minkälainen treeni tähän nyt olisi hyväksi. Monen pätkän jälkeen homma alkoi taas toimia, mutta jotenkin stressiä voin kyllä koirasta aistia. Vaikeeta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti