Kuva kertoo missä oltiin viikonloppuna. Matkaan lähdettiin jo perjantai-iltapäivällä ja hauskanpitoon lähti kaveriksi Anna ja Aronin sisko Pipsa. Suuntasimme kohti Inkoota ja Action dogs- yhdistyksen järjestämää leiriä, joka alkoi perjantai-iltana luennolla. Kouluttajina meillä oli kyllä taitavat tyypit; Bettina Salmelin ja Peter Levin. Kumpikin oli kansainvälisesti kouluttautunut ja omasivat paljon kokemusta vedenvaraan joutuneiden pelastamisesta. Peter oli vesipelastuksen ylituomari, mutta myös työskenteli ymmärtääkseni Englannissa sellaisessa ambulanssiyksikössä, joka oli erikoistunut vesipelastukseen. Luonnollisesti koiran apu on myös tässä hommassa korvaamaton.
Inkoon luennon jälkeen ajoimme yöpymään Hankoon isäni luokse ja kyllä Hanko on aina niin ihana paikka. Lenkkiolosuhteet on kovin kauniit.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla jatkettiin lisää Baywacht tyyppistä aamulenkkeilyä.
Sitten koirat autoon ja Fiskarssiin uimaan. Meidän ryhmässä oli 5 koiraa ja tehtiin vesiharjoituksia kaksi eri treenikertaa.
Huomattiin Annan kanssa heti, että luento ja käytännön treenit eivät millään tapaa vastanneet toisiaan. Kun luennolla puhuttiin liikkeiden pilkkomisesta, treeneissä käytiin nyt vaan suoraan asiaan. Siinä oli turha selitellä, että oltaisiin ihan aloittelevia tässä hommassa.
Joten ensimmäisissä vepetreeneissä Aron veti jo venettä, veneessä kouluttaja Pete ja itse lähetin Aronin rannasta veneelle.
Lisäksi Aronin piti hakea erilaisia esineitä järveltä kuten pelastusliivit tai muovinen ihmishahmo. Kiltisti haki kun pyysin.
Veneeseen Aron hyppäsi kiltisti kanssani ja niin sitä yritin sopertaa huonolla englannilla, että ollaan muuten ekaa kertaa veneessä koiran kanssa. Sieltä pitikin hypätä yhdessä koiran kanssa veteen ja uida hukkuvan luo. Itseäni jännitti kyllä mokoma loikkiminen, mutta siinä tuli se talviturkki kastettua. Lisäksi rannasta piti uida yhdessä hukkuvan luo ja koira piti saada vetämään hukkuva rantaan. Ja Aron teki työtä käskettyä.
Omaa vuoroa odotellessa Aron seurasi toisten treenejä...
Ja harmittelu itsekseen sitä, miksei saanut olla jokaisessa treenissä mukana.
Kakkoskierroksella tehtiin lisää veneestä hyppyjä, uitiin yhdessä koiran kanssa rannasta hukkuvan luo, hinattiin hukkuvaa rantaan ja vaikka mitä. Jo alkoi monen tunnin uintien jälkeen bordercollienkin silmät lupsahdella väsymyksestä. Treenit eivät keskittyneet mutenkään erityisesti vepekokeen liikkeiden treenaamiseen vaan enemmänkin juuri hukkuvan pelastamiseen. Sen lisäksi pidettiin oikein hauskaa, sillä päivän viimeinen vesitehtävä oli Aronilla ja Pipsalla samaan aikaan. Pete seisoi syvemmällä vedessä käsissään pelastusliivit, koirat piti lähettää rannasta yhtä aikaa ja Aronin piti hakea vasemman puoleiset liivit Peteltä. Helppoa ohjatunnoudon taitaville tokokoirille, käskin hakea ja sanoin vasen. Hienosti sisarukset hakuvat meille oikeat liivit.
Ihana kokemus ja mahtavaa, että Aronin kanssa voi tehdä mitä vaan. Väsyneinä ja onnellisina tultiin la-iltana kotiin miettien, että olipas meillä loistavaa vaihtelua nyt vesitreenien merkeissä. Kiitos Anna ja Pipsa hyvästä seurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti