Edellisestä Aronin jälkitreenistä oli vajaa 2 viikkoa ja se kyllä näkyi tänään. Aron on tämän vuoden jäljissä ollut tosi hyvä ja pelkäsin, että se on kohta ylikunnossa, pieni tauko ei tee pahaa. No Aron oli nostatellut motivaatiotaan ja oli suorastaan vallaton. Oikein semmonen nyt on niin siistii- asenne.
Miinu oli tehnyt meille jäljen Koivumäen perälle. Olin pyytänyt, että jälki kulkisi hakkuu-aukean poikki ja näin saataisiin kiva maastonvaihtelu jäljen puoleen väliin. Keppejä oli neljä ja jäljellä pituutta vähän vajaa kilometri. Janalla oli pituutta 40m ja Miinu käveli sen vähän poikittain niin, että koira lähtisi luonnollisesti oikeaan suuntaan. Jana meni Aronilta todella hyvin. Se pisti kaasun pohjaan ja laukkadi luotisuorana kohti jälkeä, nosti sen siitä lennossa ja niin sitä mentiin. Jes mikä asenne!
Alkumatka kulki korkeassa heinikossa ja luultavasti tämän vuoksi menimme ekan kepin yli. Aron suorastaan lensi korkean heinän yllä ja vauhdin vuoksi hukkasi jäljenkin pariin kertaan. Kakkoskeppi nousi hyvin. Kerran Aronin liina pääsi otteestani irti ja nyt olin varma, että tavataan toisemme maalissa. Kovalla huutelulla sain Aronin pysähtymään ja odottamaan minua. Kolmosen yli taas lennettiin, se oli hetkeä ennen hakkuu-aukealle siirtymistä. Siellä aukealla oli ihan älyttömästi vadelmia, sääli, ettei ehtinyt syömään. Hakkuun jälkeen siirryttiin ns. Normimetsään, jossa Aron alkoi tasaantua ja jäljestää normaaliin tapaan. Ja näin nousi se viimeinen keppikin. Mutta keppilaskuri koki nyt notkahduksen, sillä tänään 2/4. Me saatetaan ehkä huomenna käydä vähän jäljestämässä....
Kentällä muisteltiin laukauksia niin makuussa kuin seuruussa ja näistä jäi hyvä mieli!
Kiitos kivasta treeni-illasta Miinulle ja Saariluoman Johannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti