Osaa se; metsässä!

Herätyskello soimassa, mihinkäs muualle kuin metsätreeneihin. Jälki ja esineet mielessä kohti Ruutanan Laureeninkallioita ja siellä Ojasen pariskunta odottikin.

Jälkien vanhetessa tallasimme esineruudun sellaiseen paikkaan, missä oli hyvä näkyvyys ja ruudun oikea laita nousi kalliolle, vasen puoli taas kulki pehmeällä ja tasaisella rahkasammaleella. Ruutu ei taaskaan täysleveä, mutta syvä kyllä. Ruudussa meitä ennen Rasa ja esineiksi valitsin Ojasten kassista sellaista, mitä itsellä ei ole.

Eli pala polkupyörän kumia, kännykkäkotelo ja penaali. Ei mitään pientä eikä epävarmuutta tuovaa, mutta jotakin uuttakin kuten tuo polkupyörän kumin pala.

Aron vietti ruudussa aikaa 2.30 hakien takanurkista ja keskeltä esineet. Sujui kyllä varsin mukavasti, motivaatio on kyllä kohdillaan.

Aronin jälki oli 1.3 km pitkä ja Seppo on kyllä taitava tekemään jälkiä. Ne on koe-ohjeen mukaisia, täynnä haasteita ja Seppo uskaltaa käyttää koko metsää pelkäämättä eksymistä.  Sepolla on käytössä kompassi ja sporträkkeriä parempi vehje. Näin ollen tuon pituiselle jäljelle tulee runsaasti maastonvaihtelua; ensin perusmetsää, jossa  ylitettiin isoja polkuja ( muita kulkijoita meni näillä varmasti) ylitettiin ojia, sukellettiin ryteikköön, oli mustikanvarpua ja sitten taas metsäistä heinikkoa jne. Todella paljon vaihtelua. Aron ajoi varsinkin alkumatkasta jälkeä tosi vauhdikkaasti. Siinä
perässä kulkiessa on täysi työ pysyä perässä. Kun vauhti matkan myötä tasaantui, oli sitten taas ihan
inhimillistä kulkea perässä.

Keppejä nousi tänään 5/6. Ykköskeppi jäi metsään. Aron oli ilmeisesti aika innoissaan jäljestään, kun eka keppi nyt jäi. Seppo sanoi, että mentiin ihan tarkasti jäljen päällä, että sen puolesta kepin olisi pitänyt löytyä. Ekan suoran jälkeen tuli kulma ja keppi oli hetken matkaa kulmasta. Seppoa vaivasi metsään jäänyt keppi ja lähtikin katsomaan sitä meidän suorituksen jälkeen,
mutta ei itsekkään  enää löytänyt sitä. Haluttiin uskoa, että joku muu oli
ottanut sen kepin. Ehkä se olisi mahdollista, sillä meidän jäljet kulki monen koiranulkoiluttajan suosimissa paikoissa. Hyvin Aron kuitenkin suoritti jälkensä, mitä nyt janalla vähän mutkaa ja takajälki.

Nyt on hirveä polte sinne jälkikokeisiin, mutta en ole päässyt tottiksen mihinkään suuntaan. On ahdistavaa, kun en tiedä miten saisin virheet korjattua. Levottoman mielentilan haluaisin rauhallisemmaksi, mutta miten se tehdään, siinä pulma!

Illalla meillä oli vielä keharitreenit, jotka olivat kyllä liikaa. Keppien avokulma oli tosi vaikea meille tänään, ei vaan osata sitä. Lisäksi Aronin hypyissä näkyi väsymys ja rimoja tippui tänään luvattoman paljon. Tehtiin hirmu kivaa rataa, mutta Aron kulki hypyille aina lyhyintä mahdollista reittiä, jolloin sen on myös vaikea hypätä tiputtamatta rimaa. No eipä se Aronin syy ole, että sen ohjaaja ajatteli sen vielä jaksavan yhdet treenit. Kotiin kun tultiin, heitin bot-loimen sille niskaan ja lupaan Aronille pari täysin vapaapäivää treeneistä. Sen se on enemmän kuin ansainnut!