Tänään metsätreenailtiin Ojasen Sepon, Kaarinan ja Rasan kanssa. Treenipaikkana Laureeninkallion metsät. Aikaiseen aamuun kun sopii treffit, ehtii ennen pahempaa kuumuutta pois metsästä. Lämmin tuli silti.
Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu sellaiselle paikalle soiseen mäntymetsään, mitä olin jo pitkään himoinnut. Ruudussa oli pieni rinne alaspäin ja ruutu oli suurimmaksi osaksi suopursuista suon pohjaa. Tehtiin kuten eilenkin puolikas ruutu, mutta täys syvä. Ilmoittauduin Sepolle ja lähetin Aronin ruutuun. Tänään esineet olivat kaikki takarajalla, sillä halusin vahvistaa suoraan menoa ja taakse uppoamista. Aron osoitti, että naurettavan helppoa, kaksi pistoa ja kaksi esinettä. Aron irtosi hyvin ja varsinkin kakkospisto oli luotisuora kohti takarajaa. Kolmatta en tänään halunnut nostattaa, sillä oli hyvä, että Aronille jäi voittajan mielikuva.
Aronin jälki taisi olla reilusti yli kaksi tuntinen, sillä ajoimme Rasan jäljen ensin. Jana oltiin tehty helpoksi, ettei takajäljen kanssa tarvitsisi nyt takuta. Jälki kulki janan poikki ikään kuin viistottain. Aron lähti hyvin suoraan ja eteni oikeaan suuntaan jäljellä. Pituutta oli koejäljen verran. Haasteita enemmän kuin koskaan. Maastopohja vaihteli, hypättiin monta kertaa ojan yli, kiivettiin ja laskeuduttiin. Ainakin kolme kertaa pyysin Aronia odottamaan, että pääsin kivikoissa laskeutumaan. Ylitettiin suota ja suopursuja. Kuljettiin hirvien uraa pitkin ja katselin hirven peetä. Mentiin ryteikköön ja tultiin metsäiseen heinikkoon. Aron jäljesti mahtavasti. Sillä oli koko ajan reipas vauhti, niin että neloskepin kohdalla tunsin jo maitohapot jaloissa ja hiki virtasi. Aron löysi kaikki kepit ja oli hurjan pätevä. Se läähätti lopussa kyllä melko tavalla ja itse oli punainen kuin possu. Metsässä oli kuuma ja mua ihan pyörrytti. Kotiin tultaessa me lähes kompastuttiin eteiseen kumpikin, sillä nyt meillä ei ollut mukana muuta kuin vettä. Varmastikin energiajuomista on vaan hyötyä tälläisiin kesätreeneihin.
Aron jälkitaidot on nyt kyllä huipussaan. Miten kiitollinen olenkaan tästä, sillä vielä viime vuonna tämä oli haave. Mitä kaikkia konkeloita meillä on ollutkaan matkan varrella.....Jälkikoirat kypsyy hitaasti ja vaativat valtavasti kokemusta erilaisista jutuista. Kiitos Kaarinalle ja Sepolle! Tänään on muuten Aronin 4-vee synttäripäivä ja Aron sai hyvän jäljen synttärilahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti