kotipihan tokot

Tänään tokoilin Aronin kanssa tokopihassa ja voi-luokan jutut mielessä.
Aloitin ruudulla:
-ensin sillä loppu-osalla eli vein koiran ruudun keskelle ja siellä maa-käskyllä piti maata. Kävin palkkailemassa koiraa sinne ruutuun ja kävelin erilaisia pätkiä ruudun edessä. Sitten monen palkkauksen jälkeen kutsuin sivulleni seuraamaan ja tuli ensimmäisestä käskystä, kun koira oli kohdallani, palkkasin iloisesti.
Sitten ruutuun lähetys voi-tyyliin. Jessus, tämä oli nyt hukassa. Kolmeen kertaan Aron tarjosi ruudun yli takarajan ulkopuolelle ruutuansa, eikä osannut korjata ruutu käskyllä ruutuun. Sitten oli pakko tehdä näyttöruutu, kävin taputtamassa sitä toivomaani kohtaa ja tämän jälkeen koira osui ruutuun. En tiedä mikä oikosulku tässä oli.
No nyt kun ruudun keskikohta alkoi löytyä, otin muutaman vähän lyhyemmältä matkalta sinne menon ja onnistui, sitten yhden ruudun, missä piti mennä seis käskyn jälkeen maahan. Osasi ja pysyi siellä siihen asti, että kävelin ruutuun ja palkkasin sen sinne.
Sitten evl-ruutu: ensin merkille, tässä asettui kyllä jo valmiiksi kohti ruutua, mutta asenne oli innokas ja jatkoin ruutuun käskyllä, meni lujaa ja sain sen seis-käskyllä ihan oikein ja lopulta vielä maa-käskylläkin meni maahan, palkkasin kävelemällä ruutuun ja kehumalla koiraa oikein paljon. Tämän jälkeen leikittiin ja vähän riekuttiin. Seuraavissa reeneissä taas en ota yhtään maahanmenoa ruudussa, sillä pelkään, että se alkaa äkkiä oikoa ja mennä suoraan maahan ilman seis-käskyjä.

Sitten puuhasteltiin luoksetulon stoppien kanssa. Stoppi ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Eli tätä pitää reenata taas lisää, että ihan heti pitää stopata. Sitten toinen mikä ei onnistu sitten mitenkään, luoksetulosta maahan meno, tarjosi ensin stoppia tai sitten menee etupää maahan ja takapää jää pystyyn. Help!! Tein sitten erikeen paljon ihan lyhyillä matkoilla maa-käskyä esim. itse peruutin ja koiran piti mennä siinä edessä maahan. Jättää silti helposti takapään ilmaan.

Tämän jälkeen jokunen pätkä seuraamista naksutellen ja tavoite, että piip-ääniä ei kuulu, jos naksuttelen heti kun lähdetään liikkeelle. Seuraa-käskyllä on nyt taipumus aihettaa piip-liikkeelle lähdössä. Toinen Help!!

Pienen tauon jälkeen menin tekemään toiselle puolen pihaa tunnaria ja tää on niin jes kuin meikäläisen kouluttamana nyt voi olla. Eli kaksi oman etsintää, nyt se oma oli koko ajan näkyvillä. Ensimmäisessä harjoituksessa kapulat oli sikinsokin ja Aron haisteli sen oman. Toisessa kapulat oli rivissä ja se oma oli 7:mäs vasemmalta ja sieltä Aron aloitti haistelemaan ja kävi läpi kaikki, kunnes löysi omansa ja nosti sen. Ihan mieletöntä. Ei mitään väärien nostelua vaan haistelua kunnes löytää sen oman. Ihan käsittämätön mullistus noin viikon reenillä.

tunnistusnouto

Aronin tunnari edistyy. Tänään kotipihalla 9 jo ulkona ollutta kapulaa ympyrässä, sen oman vein ensin tämän ympyrän ulkopuolelle taakse lehtien alle piiloon. Onnistui. Onnistuminen pitää sisällään sen, ettei nostele muita ja haistelee ja nenän avulla löytää oikean.
Sitten piilotin sen oman ympyrään ja levitin kapuloita, vieläkin lehtien alle. Taas löytyi oma hyvin.
Sitten en enää piilottanut, nyt oma oli näkyvissä ja yhtenä ympyrän kapuloista. Onnistui.
Lopuksi viimeinen, oma ympyrällä eri paikassa kuin äsken, siirtelin kapuloita, että Aron ihan joutuu todella haistelemaan kaikkia löytääkseen oman ja näin se teki ja toi sen oman. Jes. Siitä tulikin sitten iltaruoka kupissa palkaksi.

metsäreenit Miinun kanssa

Tänään jäljesteltiin ja esineiltiin Miinun kanssa mun lempipaikassa Varsamäen metsissä.
Aloitimme esineruutukaistalla, jonka alusta oli heinäinen ja ryteikköinen, tuntui, että haastavassa alustassa on meille haastetta. Miinun Bertta bc kävi ruudussa ensin ja sitten Aronin vuoro. Tosin Aron paineli takarajalle noin 15 sekunnissa ja tuli takaisin samantien pieni virtahepo suussa. Ainut mikä jäi hampaankoloon, oli esineen luovuttaminen istuen, jäi seisomaan eteeni lelu suussa ja vaati taas istu käskyn luovutukseen. Pitänee tätä siis vähän harjoitella ensi viikolla.

Jälkiharjoitukset olin suunnitellut jo kotona paperilla ja Miinu teki piirrosten mukaan. Ensimmäinen harjoitus oli ns. janaharjoitus. Otin Aronin esille kun Miinu lähti metsään ja Miinu heilutteli Aronille siinä kohtaa, missä sen pitäisi sitten kohdata jälki ja valita oikea suunta. Miinu jatkoi matkaansa ja Aron meni takaisin autoon, toiveissa oli, että sitten kun on vuoro suorittaa, se muistaa nähneesä Miinun ja ehkä suunnan. No Miinu jatkoi jälkeä noin 50m ja siellä keppi. Ja näin etukäteen suunnittelin, että oikea suunta vahvistuu ja kepin myötä palkkiintuu. No käytännössä meni ihan pieleen, totaalisesti tämä harjoite. Aron sitten 1½ h myöhemmin samassa paikassa kyllä meni janalla ihan suoraan ja lujaa, törmäsi jälkeen ja valitsi takajäljen, vaikka jäljen kohtaamisen kulmankin oli suunniteltu niin, että varmasti lähtee oikeaan suuntaan. Aron sitkeesti siis takajäljelle eikä pettymykselläni ollut rajaa, kun tänään piti onnistua. Takajäljen kautta Aron haahuili oikeaan suuntaa, ei löytänyt sitä keppiä ja ennenpitkää oltiin tiellä takas, minne Miinu oli mennytkin. Tässä vaiheessa mietin, että mitä hittoa olen tehnyt niin väärin, että pieleen menee.

Onneksi tämä oli vain alkuharjoittelu. Tien toisella puolen meitä odotti Miinun tekemä isojen poikien jälki, joka oli ehtinyt vanhentua sen 1½ h ja siellä oli kolme keppiä odottamassa. Miinu epäili, että matkaa on 700-800m ja maastonmuutoksia, ojan ylityksiä, kulmia, risukkoa, heinikkoa on edessä. Ja eikun uudelle janalle. Aron lähti aivan oikein, aivan oikeaan suuntaan ilman mitään takajälkiä. Ajoi koko jäljen aivan superisti, nosti ne 3 keppiä ja heilutti häntää kun palkkasin niillä. Maasto oli haastava ja ihmettelin, miten Miinu ylipäätään osasi liikkua siellä. Onnistunut jana, kaikki kepit, motivoitunut jäljen ajo= jes ja jes!!

esineitä ja noutoja

Tänään ehdittiin reenaileen vaikka mitä, mutta aloitettiin esineruudusta. Käytiin Riikan ja Loiston kanssa tekemässä hyvä ruutukaistale 50 m syvä ja 15 leveä. Aron aloitti ja ruudussa odotti kaksi esinettä, ensimmäinen ruudun takarajalla vasemmassa kulmassa ja ruudun oikeassa reunassa melko keskellä. Periaatteemme "juokse sinne minnä näytän"-teema ei ihan onnistunut tällä esineiden asettelulla, sillä lähetin koiran vasenta takakulmaa kohti, mutta koira sai melko pian hajun siitä keskiesineestä ja haki sen ensin. Jatkossa pitää vaan muistaa, että yksi esine per kaistale. Koiruus kuitenkin haki molemmat esineet ja näytti ihan motivoituneelta niin mennessä kuin tullessa. Loppuun tehtiin vielä yksi eteenpäin suuntautuva harjoitus, missä Aron näki kun Riikka vei esineen, tämä meni muuten ihan hyvin, mutta esineen luovutus oli näistä heikoin, istumista esineen luovutukseen ei Aron sillä hetkellä tehnyt ja piti antaa siihen käsky. Mutta hyvä näinkin. Loistokin oli muuten superpätevä esineitä etsiessään, pieni ja pippurinen paineli tosi loistavasti takarajalle, missä oli esine ja tuli hienosti takaisin esine suussa.

Päivän mittaan puuhastelin tunnistusnoudon kanssa. Ollaan päästy tässä hyvin eteenpäin ja olen levittänyt hämykasaa ja niiden takana on ollut lehtien alle piilotettu tunnari. Yksi kokeilu tehtiin tänään ilman piilotusta, jossa Petri oli pakotettu mukaan treeniin ja kävi tiputtamassa kapulan hämyjen taakse. Tässä Aron näki tipuksen ja siitä innostuneena kävi nappaamassa suuhunsa sen ensimmäisen kapulan, mikä tuli vastaan. No ei siinä auttanut kuin palata pari askelta takaisin ja tehtiin sellaisia harjoituksia, missä 7 kapulaa on ympyrällä ja se oma on piilotettu niiden keskelle lehtien alla. Näissä tuli hyviä onnistumisia eikä Aron nostellut vaan haisteli niitä muita ja etsi vaan sitä omaa, joka löytyi nenää käyttäen. Hyvä hyvä. Sitten ihan erikseen tein sisällä vähän tunnarin noutamista ja pitoa naksulla sekä yksittäisen tunnarikapulan etsintä sekä siihen liittyvä tuonti. Ei pahaa pureskelua ilmennyt, tunnari pyörähtää suussa lähinnä siinä nostovaiheessa kun koira asettelee tunnarin hampaidensa väliin, muuten pitää purematta.

Sitten illemmalla tehtiin vielä ulkona erilaisia noutoreenejä:
-metallikapulan nouto: tässä tosi hyvä nouto ja hyvä kapulaan tarttuminen, luovutusvaiheessa kapula vähän kalisee hampaita vasten, tässä näkyy Aronin kevyt ote kapulaan.
-hyppynouto: estekorkeus 70 cm ja yksi hyppynouto liikkeenä, meni oikein hyvin.
-ohjattunouto vasen: ensin yksi pelkkä merkille meno, josta palkan sai vapautuksen jälkeen kädestäni. Sitten sitten merkki ja siitä suuntakäsky vasen, siellä odotti noutokapula, jonka Aron toi jopa vinosta suunnasta ihan suoraan eteen istuen. Voihan vau! Tää näytti hienolta. Itse en edes erottanut valmiiksi vietyä kapulaa sieltä pudonneittein lehtien seasta, mutta Aron lähti laukkaamaan vasempaan ja löysi kapulan. Muita kapuloita ei meidän reenissä edes ollut, vain se mikä piti hakea.

-lopuksi hyppyä, ihan pelkkä hyppykäsky ja heitin lelun koiran perään esteen yli. Kaksi hyppyä estekorkeuden ollessa 90cm ja hyvin meni yli. Toinen voihan vau!

Iltaruuan eteen Aron harrastaa nyt istumista. Tuli viikolla jo mieleen, että tätä ei ole pitkään aikaan harjoiteltu ja olisi kyllä syytä. Ollaan siis tällä viikolla iltaruualle istuttu 30 sek-1 min mittaisia aikoja, tähän asti kaikki ovat onnistuneet eli maahanmenoja kesken liikkeen ei ole tullut. Istumiskuuri jatkuu tavoitellen sitä 2 min ja sitä, että itse olen poissa näkyvistä.

Aronin koulutuksen tilannekatsaus

Vähän reilu vuosi ollaan tehty nyt Aronin kanssa yhteistyötä ja aina jotakin on harjoiteltu lähes päivittäin.
Päälaji pk-jälki:
Aron on ajanut ensimmäisenä pentusyksynään 25 makupalajälkeä, joista 3 oli metsässä ja loput nurmikolla. Tänä vuonna heti keväästä lähtien jäljestys on kuulunut Aronin viikottaiseen ohjelmaan. Välissä taitaa olla yksi parin viikon jakso, jolloin ei tehty jäljestystä, mutta muuten ollaan käyty vähintää kerran viikossa, joskus jopa kolme kertaa viikossa. Aronin jälkikoulutukseen on kuulunut ajaa paljon vieraiden jälkiä, vaihdella maastoja, etsiä haasteita, tehdä pitkiä jälkiä ja vähintään tunnin vanhoja. Keppien ilmaisu oli kesällä vähän hukassa, itse jäljen ajo oli hauskempaa kuin kepit. Nyt tuntuu, että tasapainoa näiden kahden välille on saatu. Janoilla Aron on edennyt melko itsekseen suoraan, mutta viimeisimpänä haasteena on takajäljet. Alokasluokan jälki on tällä hetkellä Aronille varmasti helppo tehtävä. Jälkikoe on meillä elämää suurempana tavoitteena ensi keväänä.

Esineruutu
Pentuaikana Aron teki jonkin verran esineiden kanssa jo juttuja, kuten nenänkäyttötehtäviä sekä erilaisten esineiden noutamista. Nyt tänä keväänä lähdettiin siitä, että esineen nouto metsässä sujuu. Sitten tallatiin ruutua ja esine vietiin melko pian 50m päähän. Kapeita esinekaistoja ja esine aina ruudun takarajalla. Harjoiteltiin esineen luovutus ja pistomaista tekniikkaa, "mene suoraan sinne minä näytän ja siellä on esine". Erilaisia ruutuja on tehty ja pääsääntöisesti aina vieraat esineet. Esineitä pitäisikin harjoitella paljon enemmän, olen tehnyt tätä oikeastaan vaan aina jonkun toisen kanssa.

Pk-tottis
Tätä tehty melko vähän. Tottelevaisuusliikkeistä tekstiä toko-otsikon alla. Ihan pk-juttuina ollaan aloitettu tänä kesänä esteiden ylitystä, Aron menee tällä hetkellä innokkaasti pk-a-esteen yli, noudon liittämistä on tehty pienemmällä esteellä. Hyppynoutoa ollaan harjoiteltu 80 cm korkuisella esteellä, hyvin vähän hypätty sen korkeampaa, tähän meille luvassa harjoitusta vielä tänä syksynä Helmisen Hannan avustuksella. Eteenmenoa on tehty jonkin verran, toistaiseksi laukkaaa siis suoraan narulelulle, joka on kentän päässä. Ampuminen on kuulunut Aronin pentu-ajan ohjelmaan, käytiin syömässä kentällä ja kuultiin laukauksia. Tänä kesänä on otettu niitä jo seuraamisen yhteydessä ja Aron ei reagoi niihin. Paikallamakuu meillä on vasta tokon makuuaika tasolla, joten sitäkin pitäisi alkaa ottaa nyt ihan reilummalla ajalla ja niin että joku tekee esim. noutoja.

Toko
Tätä ollaan reenattu varmaan kaikkein eniten. Aronilla on alo ja avo-luokasta ykköstulokset, joten kilpailukokemusta on kahden kokeen verran. Toko on meistä tosi kivaa ja tavoite tässä lajissa on päästä kilpailemaan evl-luokkaan. Itse en ole koskaan päässyt voi3-luokan tulosta pidemmälle, joten voittajaluokan ykköstulos on itselleni jo suuri saavutus, mikäli sellainen joskus saadaan. Aron on harjoitellut kaikkien luokkien liikkeitä ja olen yrittänyt harjoittaa sitä monipuolisesti. Tällä hetkellä opetellaan uusia asioita kuten tunnistusnouto, kaukokäskyjen seisominen sekä luoksetulossa maahanmeno. Yksittäisten liikkeiden lisäksi ollaan tehty alo ja avo-luokan liikkeitä putkeen ja harjoiteltu palkattomuutta. Yhtenä toko haasteena on meillä Aronin mielentilan säätely, sillä se ääntele helposti piip-äänillä, mikäli on liian korkeassa vireessä tai epävarma tilanteesta.

Agility
Tämä on laji, josta en tiedä kuinka me edetään. Tämän lajin tarkoitus on olla se hauskanpitolaji sekä tuoda talveen vaihtelua, silloin kun ei päästä jäljestämään. Pentu-aikoina tehtiin jotakin pientä pentuagia ja nyt tänä syksynä käytiin jo 7 kertaa agilitykurssia. Siinä viimeisellä kerralla suoritettiin jo 12 esteen rataa, joka koostui hypyistä, putkesta ja renkaasta. Kontakti-esteisiin ollaan vasta tutustuttu ja esteiden rimat ovat olleen noin 40-50 cm eli maksikorkeudella ei olla vielä hypelty lainkaan. Agilityn haasteina meillä on suorittaa esteitä koiran ollessa ohjaajan oikealla puolella sekä ohjaajalle suurin haaste on nyt ylipäätään tajuta mitä tarkoittaa valssit, väännöt ja käännöt esteiden välissä.

Näyttelyt
Näyttelyitä varten Aron osaa "hampaat"-vihjeen, jolloin se tietää, että sen ylähuulta nostetaan ja hampaita lasketaan. Se osaa myös seistä näyttelykehässä ja antaa tuomarin tutkia itseään. Juoksemista kehässä ei ole oikeastaan koskaan harjoiteltu sen ihmeemmin, on vain juostu. Aron on käynyt kaksi kertaa virallisesti näyttelyssä, joista toisesta sillä on yksi serti. Tämän vuoksi meillä ei ole nyt mitään kiirettä mennä näyttelyihin, sillä tullakseen valioksi, yksi serti pitää olla saatu koiran ollessa 2-vuotias, joten sertinmetsästys jatkuu sitten joskus.

Paimennus
Tästä ei voi oikein sanoa mitään, ollaan käyty pariin kertaan lampailla ja Aron on niistä innoissaan. Viimeksi päästiin jo tilanteeseen kuljetus ja Aron käveli lampaiden takana ja lampaat eivät karanneet käsistäni mihinkään. Aina kun Aron lähestyi liian lähelle lampaita, käskin sen maahan ja luvan saatuaan sieltä sai nousta ja jatkaa melko tasaista käyntiä lampaiden takana. Tästä lajista tuskin tulee meille kilpailulajia, mutta sekä koiran että ohjaajan mielenkiinto on ainakin herännyt.

Muuta
Aron osaa monta temppua, se osaa peruuttaa, pöyriä itsensä ympäsi, tehdä "pääkky" eli mennä maahan ja laittaa pään etutassujen väliin maahan. Se osaa pujotella jalkojen välistä, kiertää kohteita kuten puita tai penkkejä. Se osaa nostaa euron kolikon maasta sekä noutaa erilaisia tavaroita ja esineitä.

Bh-koe tullaan Aronin kanssa suorittamaan ensi keväänä. Tässä meille suurin haaste on kaupunkiosuus, sillä tällä hetkellä työstän Aronin kanssa kauniisti kävelyä hihnassa sekä yritän saada sille leppoisan asenteen vastaantulevan koiran kohtaamistilanteessa. Ohikulkeviin ihmisiin Aron suhtautuu leppoisasti, samoin vieraat ihmiset ja niiden kohtaaminen on Aronille helppoa, se on avoin ja luoksepäästävä. Vieraita koiria kohtaan se on ehkä ärhäkkä, se pystyy keskittymään tokokentällä ohjaajaansa eikä välitä niin muista koirista, mutta tien päällä kadulla kohtaamistilanteen on jännittyneitä ja hihna kiristyy.

Jälki Varsamäessä

Tänään tehty jälki oli menestys :-)
Toki tähän auttaa hyvä suunnittelu, sillä olin katsonut jo sunnuntaina tämän jäljen paikan, miettinyt janan kohdan, katsonut, että jälkeä varten tilaa riittää. Joten hyvin suunniteltu ja puoliksi tehty. Kävelin jälkeä 20 min, Aron ajoi sen 15 min 45 sek. Nosti 5keppiä kuudesta. Eli keppi nro 3 jäi sinne metsään, se oli sellaisessa kohdassa, missä jälki kulki ojan reunaa pitkin ja Aron vain meni siinä kohtaa yli. Kaikilla muilla kepeillä se nostaaa kepin maasta nopeasti ja sylkäisee sen suustaan ja jää siihen odottelemaan. Kakkoskepillä pitikin sitten pyytää etsimään keppi uudestaan, kun en nähnyt mihin se sen sylki.

Ainoa mikä tämän päiväisessä reenissä mietitytti, oli meidän jana ja siinä jäljen nosto oikeaan suuntaan. Useammassa reenissä on ollut nyt epämääräisiä jäljen nostoja ja takajäljelle lähtemistä. Tänään jälki kulki noin 30 m lähetyspaikasta, Aron lähti noin 20 m kohdalla oikeaan suuntaan eli vähän oikaisi, mutta siitä nosti jäljen ihan oikein, ajoi sitä noin 5 m ja käänsi suunnan takajäljelle. Meni liinan verran sitä takajälkeä kunnes sanoin, että hei kaveri väärä suunta. Tätä en halua jatkossa sanoa, ettei koira opi hakemaan minusta vihjettä mihin jälki kulkee. Pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että Aronin pitää saada nyt 3 onnistunutta jäljen nostoa oikeaan suuntaa helpolla janaharjoituksessa, pääpaino treenissä pitää olla onnistuminen, joten seuraavat janat tulevat olemaan niin helppoja, että koira onnistuu. Jos saan 3 onnistunutta janaa, pitää sitten miettiä, uskallanko tehdän taas suorakulmaisen janan ja jäljen kohtaamisen.

Vauhdilla voittajaan

tai sitten ihan rauhalliseen malliin. Tosin motivaatiopulaa ei täälläpäin ole.
Aronin kanssa tehtiin tänään takapihalla tunnaria. Hämykasa on siellä ulkona valmiina jo eilisestä asti ja piilotan sitä yhtä omaa melko lähelle sitä hämykasaa. Tänään kaksi oman piilotusta, joissa kummassakin Aron kävi haistamassa hämyjä, mutta hylkäsi ne heti ja etsi sitä omaa, joka oli piilossa ruohojen ja lehtien alla. Eli ihan hyvä alku. Ja heti kun sen löytää, nappaa suuhunsa ja lähtee tuomaan sitä laukalla. Tässä vaiheessa olenkin jo hihkunut jes ja kapula on saanut pudota siihen. Harjoitellaan sitten loppu erikseen. Huomisesta alkaen alan ottamaan niitä kaikkia alkukääntymisiä ja tunnarin virityssanaa mukaan ja ehkä levitän hämykasaa leväämmälle.

Lisäksi otin vähän puunkiertoja ja näihin maahan-meno mukaan. Näissä Aron kovin mielellään tekee puolittaisen maahanmenon, peppu pystyssä ja etupää maassa. Pallo ei kuitenkaan lennä palkaksi ennen kuin on kokonaan maassa ja luulisi, että nämä harjoituksen kautta terävöityy.

Iltaruualla voidaankin sitten jatkaa kaukojen maa-seiso-maan kanssa.

Lenkillä käytiin tänään Riitan ja partis-tyttöjen kanssa. Koko porukka viiletti metsissä melkein 2 tuntia, joten yllätävän rauhalisia koiria nyt täällä kotona. Hirvikärpäsiä löytyi päästäni vielä kotonakin, vaikka koko lenkin kuljin huppu päässä.

Elviksen avo-koe on myös ollut työn alla. Löysin tokokalenterista jo hyvän päivämäärän 17.10, mutta sain sähköpostissa vastauksen, että pääsisimme 5:nelle varasijalle, joten ei taideta jäädä odottelemaan, että päästäänkö vai ei. Harvoin tokokokeissa tulee niin paljon muutoksia, ilmo-aikaakin oli vielä jäljellä kyseiseen kokeeseen kuun loppuun. Muissa tarjolla olevissa kokeissa on meille ei-sopivat tuomarit, kuten Riitta Räsänen aika monessa. Elvis rakastaa Riittaa ja meille turhan kova häiriö :-) Mutta en ota tästä nyt ressiä, sitä kun on elämässä ihan muutenkin.

jälkeä ja pieniä tokotreenejä

Kävin tekemässä Aronille jäljen Varsamäkeen. Suunnitelma oli tehdä ainakin kilometrin jälki, jossa ensimmäinen keppi löytyy vasta noin 500m kohdalla, mutta miten ollakaan valitsinkin sellaisen metsänläntin, että oli pakko kääntyä kävelemään autoa kohti ja alkaa tiputtelemaan keppejä.....eli voi että kun mulla olis joku matkamittari, jolla voisi ihan laskea kuljetun matkan eikä tarvitsis arvailla, että paljonkohan olen jo mennyt. No jäljen vanhentuessa otin parempaan tutkailua kyseiseen maastoon Aronin ja Elviksen kanssa ja huomasin, että kun jatkoi matkaa eteenpäin, löytyi maastoa kilometritolkulla.

Mutta siihen jälkeen. Jäljen nostaminen oli tänään todella vaikeaa ja samoin siihen kiinnittyminen. Jana oli heinikkoisessa ja vähän risukkoisessakin kohdassa ja Aron porhalsi hienosti suoraan eteenpäin, tosin jälki oli jo 10 m kohdalla ja Aron paineli sinne 30 metriin, päästiin liinasta irti ja kutsuin sitten takaisin tulemaan. Takaisin tullessa se oli nostavinaan jäljen ja lähti sitä oikeaan suuntaan, tosin huomasin heti että ei olla jäljellä vaan 5m siitä sivussa oikeassa suunnassa tosin, lopulta kun se haistoi jäljen, lähti sitten takajäljen suuntaan..huoh, miten tää nyt näin vaikeeta??
Kun sitten päästiin matkaan, Aron ajoi nenä tarkkana jälkeä, ratkoi matkan varrella olevia kulmia ja eteni motivoituneesti eteenpäin. Keppejä matkan varrella oli 4 ja kaikki siellä lopussa. Näistä nousi 3 ja siitä yhdestä keppi nro 3 minulla ei ole mitään käsitystä, olispa pupujussi vaikka vienyt sen. Kaikki kepit, mitä Aron kohtasi ilmaistiin ihan kivasti. Ilmaisuhan sillä on nykykään sellainen, että se pysähtyy kepille, saattaa käyttää sitä kerran suussa ja pudottaa siihen. Tähän on nyt tyytyminen, mutta viimeisellä kepillä se oli itsekin innoissaan ja piti sitä keppiä suussaan. Ja tein melko pienet kepit tänään. Autolla Aron ei olisi halunnut autoon, se olisi ilmeisesti halunnut vielä jäljestää :-)

Kotona ollaan aloiteltu treenattavien asioiden ohjelmaa. Vein aamupäivällä takapihalle kasan tunnareita. Sitten iltasella Aronin nähden piilotin lehtien alle sen oman ja etsi käskyllä hakemaan. Ensimmäisellä kertaa se hairahtui nostamaan hämykasasta yhden, mutta oppi ainakin tänään kerrasta, sillä seuraavilla toistoilla se haistoi hämykasaa, mutta hylkäsi sen heti. Eli tein kaikkiaan 3 oman piilotusta lehtien ja ruohon alle ja hyvin Aron käytti nenäänsä. Viimeisestä tuli oikein superpalkka eli kourallinen lihapullanpaloja, kun näytti niin hyvältä.
Sisällä aloitin Aronin kanssa muistelemalla mitä maa-seiso-maa tarkoittaa eli yksikään tassu ei pitäisi liikkua, mennä vaan hissinä ylös alas.

Aron avoimessa luokassa

Tänään ohjelmassa oli Aronin toinen virallinen tokokoe, koepaikkana Valkeakosken kennelkerho ja siellä piirinmestaruustokot. Tuomarina meillä oli Tiina Heino ja koiria avoimessa luokassa kaikkiaan 14 kpl. Ylipäätään paikalla oli paljon koiria ja kaksi kehää samaan aikaan. Ja paljon myös tuttuja koirakoita ja mukava tunnelma.

Matkalla koepaikalle pysähdyin juoksuttamaan Aronia, oltiin Vehoniemen metsien kohdilla tutulla polulla kun rusakko säntäsi vapaana olevan Aronin nenän edestä metsään ja Aron lähti perään. Tässä vaiheessa tiesin, että ihan turha huutaa ja totesin, että voi morjens. Parin minuutin kuluttua Aron palaa takaisin vallan virkeän oloisena.
Virkeys jatkuin kisapaikalla. Kirosin, että miksi minun piti pitää kevyt päivä ennen koetta, sillä Aron piippaili ja intoili enemmän kuin koskaan. Hetkeä ennen omia suorituksia tein hätäratkaisun, äkkiä koirakerhon tien toiselle puolen koulun pihaan ja Aron kiertämään jalkapallomaaleja. Kierrätin sitä varmaan viisi kertaa, yksi stoppi ja sitten takaisin koekentän laidalle. Huh ja ihan kohta kehään. Tässä vaiheessa seurautin sitä ja sitten meidän vuorolla seurautin suoraan kehään ja aloituspaikkaan, huh, uskallako sanoa yhtään kertaa seuraa, ilman että koira vinkaisee että jes, seuraan.....? Alkuverryttely pelasti kuitenkin siinä mielessä, että Aron ei tainnut kertaakaan ääntää tai vinkaista missään kohdin. Tiesin, että tuomari rokottaa heti niistä.


Mutta sitten liikkeet ja niiden selitykset:
Paikallamakuu 8,5
Meni käskystä maahan hyvin ja kun palasin, makasi hyvin, nousi ekasta ylös hyvin. Tuomari sanoi, että heti makuun alussa Aron oli vaihdellut lonkka-asentoa, kun sen oli saanut hyväksi, oli maannut loppu-ajan paikoillaan. Tuulia kertoi, että hän oli kehän laidalla seurannut, että Aron oli kerran vaihtanut kyljeltä toiselle. Joten tiedä sitten tästä, Aron on kyllä harjoituksissakin vaihtanut lonkalta toiselle, joten uusi juttu ei ole. Tärkeintä, ettei se kuitenkaan noussut eikä häirinnyt ketään muuta.

Seuraaminen 9

Seuraaminen oli muuten ihan meidän omaa tasoa, mutta kaksi töppöä siellä tuli. Ensimmäinen vasemmalle käännös ei ollut ihan meidän parasta osaamista, en muista katsoiko Aron juuri sillä hetkellä eteenpäin ja toinen oli seuraamisen ihan lopussa, liikkuri seurautti meitä hyppy-estettä kohti ja tässä vaiheessa kontakti vähän katkesi, kun Aron katsoi sitä hyppyä "sillä silmällä" ja nopeasti ajattelinkin, että lähteekö se nyt hyppyyn, mutta juuri hetkeä ennen tuli sitten täyskäännös, joka vei meitä taas esteestä poispäin.


Maahanmeno 10
Tämä onnistui, ekan kerran muuten kokeessa :-)
Luoksetulo 8Tässä Aron lähti yllättävän kovaa vauhtia tulemaan, annoin käskyn vähän ennen merkkiä ja Aron pysähtyi, ei tainnut kuitenkaan ihan heti, stopin jälkeen tuli muistaakseni ihan hyvin eteen istumaan, siitä sivulle tulo oli vajaa.
Seisominen 8
Tämä meni muuten ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta en uskaltanut käyttää vippaskonstiani. Aron siis kääntyi perääni kun kävelin sen ohi koiran taakse. Itse seisominen taisi olla hyvä.
Noutaminen 8,5
Heitin kapulan ja se vieri mukavasti oikealle. Tiesin heti, että nyt ei hyvä seuraa...Aron meni lujaa kapulalle, tarttui siihen hyvin ja tuli lujaa takaisin, se ei vaan osaa asettua kapulan kanssa vinosta suunnasta eteeni ja jäi nyt kapulan kanssa oikean käteni kohdalle, siitä perusasentoon siirtyminen on vielä tuplaten vaikeampaa, joten pistemenetys siitäkin.
Kauko-ohjaus 9,5


Tässä olen viime aikoina vahvistanut ripeitä ylösnousuja, niitä Aron teki nytkin, mutta ekassa istumasta maahanmenossa oli mennyt inasen takapäällään taaksepäin ja siitä tuo pistevähennys.


Estehyppy 10
Tämä onnistui jopa viimeistä sivulle siirtymistä myöten.
Kokonaisvaikutus 10
pisteet yhteensä 179 ja sijoitus 2.
Aron on siis nyt voittajaluokkalainen.

Suoritus ei mennyt kuitenkaan virheettömästi. Olin etukäteen suunnitellut, että käytän harjoittelemaani kisapalkkausta aina liikkeiden jälkeen. Nyt en kuitenkaan uskaltanut, olin ihan koomassa liikkeiden välit tai lähinnä suunnistin suoraan kohti seuraavaa liikkeen aloituspaikkaa nkä uskaltanut iloita Aronin liikkeistä siellä välissä. Vasta viimeisen liikkeen jälkeen uskalsin iloita, mistä alla on kuva. Tässä käy vaan äkkiä samalla tapaa kuin Elviksen kanssa joka jännittyy kehässä. Joten seuraavaa koetta varten tämä on koulutettava minusta pois. Sloganeiksi jotakin, että uskalla iloita koirasta kehässä!!


Ja Pia huomasi, että seuraamisessa vasen käteni halvaantuu, joten ylipäätään tämän päiväinen suoritus itseltäni ei ollut tasokas. Onneksi ja luojan kiitos Aron antaa jotakin anteeksi mutta jatkossa tälläinen peli ei vetele. Tosin olin itse aivan kauhuissani ennen kehää ja tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu, jatkossa koira saa normi elämää ennen koepäivää kuten kunnon lenkki ja pientä reenailua :-)
Positiivista oli se, että muistin kiittää ja hymyillä tuomarille lopuksi. Ja kiitos Aronille sekä kaikille meitä tukeneille kannustusjoukoille. Kuvat päivästä otti Miinu Mäkelä, kiitos kuvista!



Tulevaisuuden suunnitelmina meillä on harjoitella voittajaluokka ensi kevääksi valmiiksi. Tunnari, kaukojen seisomiset, ruudun loppu-osa, luoksetulon maahanmeno jne, tulee säännölliseen treeni-ohjelmaan. Kontaktiharjoitteita meidän pitää tehdä jatkossa paljon, kuten seuraamista estettä kohti. Lisäksi paikkaistuminen ja makuu säännölliseen ohjelmistoon. Mistähän aloittais?

Varsamäen metsä + jälki

Ihania jälkimetsiä Varsamäessä. Kyseinen alue on Kangasalta kohti Valkeakoskea menevän tien varressa, kotipihastani noin 10 km päässä. Siellä näytti olevan metsäautoteitä joka suuntaan eikä ristinsielua missään. Keuhkosairaana edelleen pitää kuitenkin koirien kanssa tehdä jotain, joten aamulenkki Varsamäen metsässä ja jälki vanheni sillä aikaa tunnin vanhaksi.

Aronin jälki alkoi helposta sammalmetsästä. Jana oli tällä kertaa loivempi kuin yleensä ja nyt Aron lähti jälki käskyllä kuin pyssyn suusta, noin 10 m päässä kohtasi jäljen ja lähti ihan oikein etenemään.
Koska metsä oli helppokulkuista, oli Aronin jäljestysvauhti melkoista. Ensimmäisen kepin yli se laukkasi, itse yritin jarruttaa ylipäätään tätä vauhtia, joka onneksi sitten tasaantui matkan varrella. Kakkoskeppi sitten löytyi, samoin kolmonen, neloskeppi jäi metsään, sillä Aron oikaisi tässä kohtaa jotenkin ja ei me kyllä menty sen nelosen yli. Tosin kolmos ja neloskepin väliin jäi myös maa-ampiaisten pesä, jonka huomasin siinä tekovaiheessa ja pitkään harkitsin, uskallanko ajaa jälkeä ollenkaan. Jäljen ajo-vaiheessa en nähnyt näitä maa-amppareita ollenkaan, joten tässä kohtaa Aron teki jonkun oikaisun.

Viitoskeppi löytyi hyvin ja tämän jälkeen jälki jatkui pellon yli. Tämä pelto oli sellaista vähän nurmikon oloista peltoa ja kävelin pellon poikki suoraan kohti vastapäätä olevaa metsää, jonne jätin sitten viimeisen kepin. Etukäteen mietin, että kuinkahan Aron osaa tämän maastonmuutoksen ajaa, mutta hyvin meni, ihan alussa se poikkesi jäljeltä sivuun, mutta palasi takasin ja ajoi melko tarkkana yli pellon, löysi metsän ja viimeisen kepin. Eli melko hyvä suoritus!

Jälki Vehoniemessä

Olen ollut jo monta päivää kovin flunssainen ja eilen yskäni vaan paheni. Tänään sain lapset kouluun ja ajelin itse kangasalan terveyskeskukseen, lääkärin aikaa en saanut, mutta terveydenhoitaja kirjoitti pari päivää saikkua. Poistuin terveydenhoitajan luota saate sanoilla nyt lepäämään, mutta ajoinkin Vehoniemeen lenkittämään koirat. Tein myös Aronille jäljen, joka vanheni tunnin verran.

Janalla Aron valitsi takajäljen (taas!) ja kun liina loppui pysähdyin, en antanut edetä, koira kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan.
Jäljellä oli kaksi keppiä, joista ensimmäinen jäi sinne metsään. Toisaalta olin itse jättänyt ekan kepin vähän huonoon kohtaan, sillä noin 50m ennen keppiä oli kohta, missä kuusien alla ei ollut juuri lainkaan mitään aluskasvillisuutta, ihan tasainen maa. Jostain syystä tällä alustalla Aronin nenä nousi ja vauhti kiihtyi, jarrutin vastaan, että ihan laukalla ei tässä kohdassa mennä, joten siellä ollut kulma mentiin tämän vuoksi yli reippaasti. Keppi olisi ollut kulman jälkeen menevällä suoralla, mutta Aron haki takaisin jäljelle melko kaukaa ja keppi jäi juuri sille osuudelle, mitä se ei jäljestänyt. Tästä eteenpäin jäljestys oli jo rauhallisempaa ja eteni nousevalla rinteellä. Jälki päättyi kakkoskeppiin, jonka Aron ilmaisi ja sai loppupalkan siihen. Olin tehnyt melko pitkän jäljen, joten ihan mukavasti Aron toimi siihen nähden, vaikka se yksi keppi jäi nostamatta/ palkkaamatta.

Jatkosuunnitelmina minun pitäisi jo viimeikin käydä tekemässä pellolla pari kulmajälkeä, lisäksi janoharjoituksia pitäisi tehdä erikseen. Ja miksi koira valitsee takajäljen? Pitäisikö tehdä muutama helppo janaharjoitus tähän väliin jatkossa, missä koira melkein luonnollisesti lähtee oikeaan suuntaan, jolloin oikea suunta vahvistuisi?

Ja nyt peiton alle takasin.....

kokeeseen valmistautumista

Vaikka blogi on ollut hiljainen viime päivinä, en ole nyt ihan laiskaksi alkanut. Viime päivät ollaan käyty pitkillä metsälenkeillä ja eilen oltiin Riitan ja kolmen partacollie-tytön kanssa pitkällä lenkillä. Koirat juoksi miljoonaa ja me Riitan kanssa vähemmän miljoonaa. Vettä satoi koko lenkin ajan kuin saavista kaatamalla ja koirien nahkaremmit olivat vielä aamullakin märät.

Iltaruuan yhteydessä olen harjoitellut Aronin kanssa kauniisti hihnassa kävelyä, joka alkaa onnistua vasta kotiinpäin tultaessa. Aron on siis saanut suuriman osan iltaruuasta taskun kautta, eli aina kun sen hihna kiristyy ja se vastaa siihen kiristyvän hihnan paineeseen katsomalla minua, se saa taskusta ruokanappulan. Sitten yritän ajoittaa kehua siihen kohtaan, missä hihna ei ole vielä kiristynyt ja taas saisi ruokaa. Mutta silti pitää päästä sinne hihnan päähän eikä voi mitenkään kävellä leppoisasti hihna löysällä. Miten tää voi olla niin vaikeeta?

Lenkkeilyn ohella olen tehnyt kaikenlaista pientä piperrystä. Aronilla on avoimen luokan koe lauantaina, enkä uskalla näin viikkoa ennen enää tehdä mitään uutta ja ihmeellistä. Joten sisällä olen naksutellut kapula pitämistä, edestä sivulle siirtymisiä, ruokakupilla yhtä yksittäistä kaukokäskyjen nousua, jne. Ei siis mitään isompaa reeniä, mutta joka päivä jotain, mikä voisi auttaa sitten kokeessa.

Tänään kävin kuitenkin tuossa Suoraman kentällä ottamassa muutaman jutun, kun siellä näytti olevan vielä nuorten jalkapallo peli käynnissä, oli häiriöiden määräkin ihan kiva. Ensin hiekkakentällä kierrätin tolppien ympäri ja muutama hyvä stoppi. Sitten jalkapallokentän laidalla muutamia liikkeelle lähtöjä, joissa Aron olisi aloituksissa erittäin mielellään seuranut katseellaan liikkuvia pelaajia. Yksi kaukokäskyreenikin tehtiin, toisesta istumisesta sai palkan. Vaikutti siis ihan kivalta.
Kotipihassa vielä yhtä uutta juttua eli este 80 cm ja kapulan kanssa yli. Teki hurjan hyviä hyppyjä, mutta aluksi kapula putosi aina suusta. Lopulta Aron hoksas, että jos se jätetään esteen taakse kapula suussa istumaan ja itse menen toiselle puolen, pitää minua kohti tulla hypäten kapula suussa. Saattoi olla, että se sekoitti käskyjä, sillä sanoin esteen takana aina hyppy, jolloin koira sylkäsi kapulan pois suusta ja hyppäsi. Noutokäskyllä se taisi sitten keksiä, että noudetaan vaan, mutta yksi este on välissä. Kaksi tälläistä onnistumista ja super kehut.

erinomainen jäljestys

Tänään työajanlyhennysten ansiosta pääsin töistä vähän aikaisemmin ja keksin tilaisen tulleen käydä pikaisesti jäljestämässä Vehoniemessä. Tai lähinnä kävin lenkittämässä koirat siellä iltapäivällä ja keksin, että äkkiäkös sitä yhden jäljen polkaisee.
Jäljellä oli neljä keppiä, paljon kulmia, pituutta luultavasti noin 600m ja maasto vaihtelevaa. Aron ilmaisi kaikki kepit! Vähänkös oon onnellinen.
Janalla Aron eteni suoraan, jäljen kohdatessa kääntyi takajäljelle, kääntyi itse sieltä sitten oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan tasaista vauhtia jälkeä. Ensimmäinen keppi oli tällä janalta lähtevällä suoralla. Sitten tuli kulma, vähän matkaa suoraa ja kulma, kaksi metsätien/polun ylitystä ja matka jatkui. Metsä oli oikein mukavaa sammal/ mäntymetsää. Tällä sammalosuudella oli vielä kaksi muutakin keppiä ja kulmia, kepit siis ilmaistiin ja kulmat Aron ajoi tosi hyvin. Ihan ihmettelin. Sitten kolmoskepin jälkeen alkoi haaste-osuus, jälki kulki läpi vattupuskan, sitten läpi hakkuu-aukean tyyppisen alueen läpi, jossa oli pitkää heinää tms. Aukean jälkeen tultiin ihan ryteikköön ja viimeinen keppi odotti siellä ryteikössä eräällä 3 m kokoisella metsäaukeamalla. Aron oli siis super. Keppien ilmaisuun sopii tällä erää vain ruokapalkka ja suullinen kehuminen. Tämä näytti toimivan, vaikkakin Aron ilmaisee kepin pysähtymällä sen eteen ja nostamalla sen ylös. Riittää minulle toistaiseksi, pääasia että se nyt ilmaisee ne kepit eikä ylitä niitä.