Kävin tekemässä Aronille jäljen Varsamäkeen. Suunnitelma oli tehdä ainakin kilometrin jälki, jossa ensimmäinen keppi löytyy vasta noin 500m kohdalla, mutta miten ollakaan valitsinkin sellaisen metsänläntin, että oli pakko kääntyä kävelemään autoa kohti ja alkaa tiputtelemaan keppejä.....eli voi että kun mulla olis joku matkamittari, jolla voisi ihan laskea kuljetun matkan eikä tarvitsis arvailla, että paljonkohan olen jo mennyt. No jäljen vanhentuessa otin parempaan tutkailua kyseiseen maastoon Aronin ja Elviksen kanssa ja huomasin, että kun jatkoi matkaa eteenpäin, löytyi maastoa kilometritolkulla.
Mutta siihen jälkeen. Jäljen nostaminen oli tänään todella vaikeaa ja samoin siihen kiinnittyminen. Jana oli heinikkoisessa ja vähän risukkoisessakin kohdassa ja Aron porhalsi hienosti suoraan eteenpäin, tosin jälki oli jo 10 m kohdalla ja Aron paineli sinne 30 metriin, päästiin liinasta irti ja kutsuin sitten takaisin tulemaan. Takaisin tullessa se oli nostavinaan jäljen ja lähti sitä oikeaan suuntaan, tosin huomasin heti että ei olla jäljellä vaan 5m siitä sivussa oikeassa suunnassa tosin, lopulta kun se haistoi jäljen, lähti sitten takajäljen suuntaan..huoh, miten tää nyt näin vaikeeta??
Kun sitten päästiin matkaan, Aron ajoi nenä tarkkana jälkeä, ratkoi matkan varrella olevia kulmia ja eteni motivoituneesti eteenpäin. Keppejä matkan varrella oli 4 ja kaikki siellä lopussa. Näistä nousi 3 ja siitä yhdestä keppi nro 3 minulla ei ole mitään käsitystä, olispa pupujussi vaikka vienyt sen. Kaikki kepit, mitä Aron kohtasi ilmaistiin ihan kivasti. Ilmaisuhan sillä on nykykään sellainen, että se pysähtyy kepille, saattaa käyttää sitä kerran suussa ja pudottaa siihen. Tähän on nyt tyytyminen, mutta viimeisellä kepillä se oli itsekin innoissaan ja piti sitä keppiä suussaan. Ja tein melko pienet kepit tänään. Autolla Aron ei olisi halunnut autoon, se olisi ilmeisesti halunnut vielä jäljestää :-)
Kotona ollaan aloiteltu treenattavien asioiden ohjelmaa. Vein aamupäivällä takapihalle kasan tunnareita. Sitten iltasella Aronin nähden piilotin lehtien alle sen oman ja etsi käskyllä hakemaan. Ensimmäisellä kertaa se hairahtui nostamaan hämykasasta yhden, mutta oppi ainakin tänään kerrasta, sillä seuraavilla toistoilla se haistoi hämykasaa, mutta hylkäsi sen heti. Eli tein kaikkiaan 3 oman piilotusta lehtien ja ruohon alle ja hyvin Aron käytti nenäänsä. Viimeisestä tuli oikein superpalkka eli kourallinen lihapullanpaloja, kun näytti niin hyvältä.
Sisällä aloitin Aronin kanssa muistelemalla mitä maa-seiso-maa tarkoittaa eli yksikään tassu ei pitäisi liikkua, mennä vaan hissinä ylös alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti