Vaikka blogi on ollut hiljainen viime päivinä, en ole nyt ihan laiskaksi alkanut. Viime päivät ollaan käyty pitkillä metsälenkeillä ja eilen oltiin Riitan ja kolmen partacollie-tytön kanssa pitkällä lenkillä. Koirat juoksi miljoonaa ja me Riitan kanssa vähemmän miljoonaa. Vettä satoi koko lenkin ajan kuin saavista kaatamalla ja koirien nahkaremmit olivat vielä aamullakin märät.
Iltaruuan yhteydessä olen harjoitellut Aronin kanssa kauniisti hihnassa kävelyä, joka alkaa onnistua vasta kotiinpäin tultaessa. Aron on siis saanut suuriman osan iltaruuasta taskun kautta, eli aina kun sen hihna kiristyy ja se vastaa siihen kiristyvän hihnan paineeseen katsomalla minua, se saa taskusta ruokanappulan. Sitten yritän ajoittaa kehua siihen kohtaan, missä hihna ei ole vielä kiristynyt ja taas saisi ruokaa. Mutta silti pitää päästä sinne hihnan päähän eikä voi mitenkään kävellä leppoisasti hihna löysällä. Miten tää voi olla niin vaikeeta?
Lenkkeilyn ohella olen tehnyt kaikenlaista pientä piperrystä. Aronilla on avoimen luokan koe lauantaina, enkä uskalla näin viikkoa ennen enää tehdä mitään uutta ja ihmeellistä. Joten sisällä olen naksutellut kapula pitämistä, edestä sivulle siirtymisiä, ruokakupilla yhtä yksittäistä kaukokäskyjen nousua, jne. Ei siis mitään isompaa reeniä, mutta joka päivä jotain, mikä voisi auttaa sitten kokeessa.
Tänään kävin kuitenkin tuossa Suoraman kentällä ottamassa muutaman jutun, kun siellä näytti olevan vielä nuorten jalkapallo peli käynnissä, oli häiriöiden määräkin ihan kiva. Ensin hiekkakentällä kierrätin tolppien ympäri ja muutama hyvä stoppi. Sitten jalkapallokentän laidalla muutamia liikkeelle lähtöjä, joissa Aron olisi aloituksissa erittäin mielellään seuranut katseellaan liikkuvia pelaajia. Yksi kaukokäskyreenikin tehtiin, toisesta istumisesta sai palkan. Vaikutti siis ihan kivalta.
Kotipihassa vielä yhtä uutta juttua eli este 80 cm ja kapulan kanssa yli. Teki hurjan hyviä hyppyjä, mutta aluksi kapula putosi aina suusta. Lopulta Aron hoksas, että jos se jätetään esteen taakse kapula suussa istumaan ja itse menen toiselle puolen, pitää minua kohti tulla hypäten kapula suussa. Saattoi olla, että se sekoitti käskyjä, sillä sanoin esteen takana aina hyppy, jolloin koira sylkäsi kapulan pois suusta ja hyppäsi. Noutokäskyllä se taisi sitten keksiä, että noudetaan vaan, mutta yksi este on välissä. Kaksi tälläistä onnistumista ja super kehut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti