Sunnuntai-illan iloksi meillä oli maneesireenit tiedossa. Tiesin, että hyvä valmistautuminen kannattaa ja erityisesti suunnittelu. Joten olin hyvissä ajoin paikalla, että ehdin käydä Aronin kanssa ensin kävelyllä. Ja kuinka ollakaan, Aronin asenne oli tänään kohdillaan. Tosin tänä viikonloppuna ollaan harrastettu runsaasti liikuntaa, kuten aamupäivän hiihdot ja eilen illalla käytiin juoksemassa se 45 min lenkki. No tiedä sitten vaikuttiko ne, mutta ehkä oma asenteenikin oli hyvä.
Aloitimme paikalla oloilla. Olin etukäteen miettinyt, että koira viedään hallitusti liikkeen aloituksiin ja liikkeiden välillä en salli mitään humputtelua. Joten mentiin istumiseen ja jouduttiin odottamaan siinä melko pitkään, että saatiin kolmaskin koira riviin. Siinä odottaessa sanoin Aronille pidä ja palkkailin sitä kontaktin pitämisestä. Aron ei tainnut piipata tässä välissä kertaakaan, sille on hyvin tyypillistä piipittää juuri tämmösissä odotuskohdissa. Istuminen sujui kaikin osin hyvin, käveltiin ulos maneesista, kenelläkään ei ollut kelloa, mutta otaksun, ettei oltu kuin minuutti piilossa.
Tämän jälkeen makuu, nyt maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä. En tiedä voisiko se vaikuttaa, että ollaan tosi monta ryhmäliikettä harkattu evl-tyyppisesti ja nyt vaan yhteiskäskystä kaikki alas, Aron oli lähes yllättynyt ensimmäisestä käskystäni. Makuu hyvin, ei valittamista.
Yksiöjutuissa olin etukäteen suunnitellut, että kolme liikettä liikkuroituna. Autan koiran onnistumaan joiltakin osin ja palkkaan liikkeen jälkeen ja otan koiran haltuun ja viritän seuraavaan liikkeeseen. Liikkurin tempo saisi olla niinkun kokeessa, eli vähän aikaa palkkaukseen ja uuden liikkeen haltuun ottoon. No tuo palkkauksen jälkeinen haltuunotto ja seurauttaminen uuden liikkeen alkuun vaatii meiltä vielä harjoittelua, Aron humputtelisi liikkurin perään.
Mutta ne liikkeet:
Ensin kisaluoksetulo, jossa stoppiin annan käsiavun ja viimeisessä maasta tänne tuloon annan käsiavun, että tulisi istumaan suoraan eteeni. Ja suunnilleen näin tehtiin, eli stoppiin käsi+käsky ja pysähtyi mielestäni hyvin, sitten siitä maahanmeno, tämäkin mielestäni hyvin, mutta viimeisellä pätkällä ei välittänyt käsiavuistani vaan meni suoraan sivulle istumaan. Mutta iloitsin ja palkkasin silti tämän liikkeen jälkeen niinkuin kokeessakin tekisin, sillä luoksetulossa oli paljon hyvää. Ei mielestäni ennakoinut vauhdissa, eli eläköön monta suoraa luoksetuloa, joissa lelu tulee heti käskyn jälkeen näkyviin. No tämän jälkeen se kuuluisa haltuunotto ja kohti ruudun aloituspistettä. Tässä Aron ei siis ollut ihan hallussa, mutta kun sain sen lähetyspisteessä perusasentoon, sain sen ruututaajuudellehyvin nopeasti. Ja siitä alkoi ruutu-liike. Ruutu oli niin hyvä, että halkean onnesta. Edes joku meiltä onnistui ihan nappiin. Koira meni lujaa ja suoraan ruutuun, ihan täydelliseen paikkaan seis ja maa, sitten kohti koiraa mars. Tässä yritin kävellä täsmälleen liikkurin ohjeen mukaan ja käsky-sanan jälkeen koiran kutsuminen sivulle ja kun se oli sivulla seurasi, ehkä vähän edessä, mutta oli pysähdykseen asti ihan hiljaa. Jes ja jippii. Tosin liikkuri kertoi, että Aronin peppu nousi käsky-sanan kohdalla ilmaan, mutta oli maassa sillä hetkellä kun kutsuin sitä, eli tiedän mitä huomenna taas harjoitellaan.
Ja tässä koira haltuun palkkauksen jälkeen ja nyt namiseuraamisella vein sen kohti kaukojen aloituspaikkaa. Liikkuri jäi koiran taakse ja heilautti käsiään aina käskyn merkiksi. Toisen heilautuksen jälkeen Aron kerran katsoi taakseen, mutta teki annetut käskyt niinkuin pitikin, mutta tätäkin pitänee harjoitella, että siellä takana kahisee. Mutta kaukoina istu-seiso-maa ja Aron teki ne oikein, palasin koiran sivulle, siitä istumaan ja jes, hyvää työtä Aron. Tuntui niin hyvältä, kun itsellä on vieläkin mielessä joulukuinen ääntely ja epävarma tunnelma.
Tästä jatkettiin vielä tunnariin, nyt etsitään oma ja tarkkana, olivat hyvät virittelyt. Liikkuri vei kaikki kapulat rasiassa ja Aron istui rauhallisena koko tunnarin teon ajan. Lähti kapuloille laukalla (hui) mutta malttoi haistella riviä ja toi sen oman sieltä. Jotakin pientä pelleilyä oli tunnarin nostossa ja tuonnissa, tosin tunnari ja koiran suu olivat ihan hiekassa/ turpeessa. Mutta se päätyi omaan. Super!
Onnistumisia siis tuli, mutta myös monta hommaa mitä pitää reenata. Aron tekee nykyään väärällä tavalla maahanmenot, ne minun pitää korjata. Näissä se ikäänkuin laittaa ensin etupään maahan ja samalla heittää takapäätään taaemmas, näin ollen kaukoissa tulee siirtymää ennen kuin asennonvaihtelut edes alkaa.
Myöhemmin koiran levättyä hetken autossa tehtiin Aronin kanssa vielä vähän hauskanpitotreeniä, kuten hyppyä namilautasella. Näissä siis kapula kuvitteellisesti vierii ihan kauhean vasemmalle tai oikealle, namilautanen nyt kapulan tilalla. Kerran meinasi laukata hyppykäskyllä suoraan namikipolle, mutta muuten sujui loistavasti,vaikka namilautanen oli tosi vinossa suhteessa esteeseen.
Ja tämän jälkeen tehtiin vähän merkkiä ja haettiin aina edessä-vihjeellä edessä oleva merkki, josta sai pallon palkaksi. Olen ollut syvästi huolissani Aronin merkeistä, kun ne on niin säälittäviä, mutta nähtävästi oma superonnelinen asenteeni välittyi Aroniin ja se laukkasi merkeille.
Ihan loppuun vein pallon ruudun takarajalle ja jätin koiran merkille, siitä ruutukäsky ja suoraan ja lujaa se koira sinne paineli. Sitten juostiin vielä riemuissaan koko maneeesin läpi koiran ja pallon kanssa riemuiten, niin iloisia oltiin tänään.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Vesijärven jäällä
Tänä talvena olen nyt pari kertaa hiihdellyt koirieni perässä. Pohjustuksena mainittakoon, että kouluaikoina hiihtäminen oli pakkopullaa ja jo yläasteen hiihtoretkiltä huijattiin opettajaa tulemassa bussilla takaisin koululle. Nyt aikuis?vuosina ostin ensin sukset ihan lasten vuoksi, että voi hiihtää niiden kanssa, mutta hiihtohan on tosi hyvää kuntoilua ja kivaa.
Muutama viikko sitten otin Aronin valjaat mukaan Varsamäen metsälenkille ja itselle sukset jalkaan. Suurimman osan lenkistä koiran laukkausivat vapaana, mutta pariin kertaan laitoin Aronin narun vetovyöhöni kiinni ja annoin sen mennä. Aurattua metsäautotietäpitkin mentiinkin sitten miljoonaa, sillä Aron ei välittänyt lainkaan siitä, että tulin perässä suksillä ja näin ollen se sai mennä oikein isoa laukkaa. Vauhti oli aivan mielettömän hienoa. No tällä hetkellä Varsamäen metsäteillä on joku iso maakaasuputken asennus ja siellä on kieltomerkit lenkkeilijöiden liikkumiseen.
Ja kun tänään aurinko paistoi ja teki hirveesti mieli mennä koittamaan vetohiihtoa, lähdimme sitten Vesijärven rantaan. Ensin puolen tunnin kävelyt maalla, Elväs jäi autoon hiihdon ajaksi, sillä kun ei enää herneet kohtaa siinä vaiheessa kun laitan sukset jalkaan. Se haukkuu minulle taukoamatta ja roikkuu suksien päällä, eikä välitä sitten pätkääkään, vaikka kieltäisin sitä miten. Joten kaikkien mielenrauhaksi Elvis jäi autoon.
Oman kunnon nostaminen on ollut viime aikoina mielessä ja ollaankin tehty koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Canicross-tyyppisessä juoksussani koirat menee ravia ja sellainen 45 min juoksupätkä on itselleni jo suuri suoritus. Mutta kunto pitäisi saada paljon paremmaksi, sillä huomasin tuolla jäällä, että kunto loppuu kuin seinään. Tosin jäällä liikkuminen oli hiukan kökköä hommaa, sillä siellä ei ollut latuja, lunta kylläkin ja jos meni moottorikelkan reittiä pitkin, huomasin takaisin tullessani hiihtäväni lähes veteen. Jään pinnalla oli paikka paikoin vettä, kääk. Tässä vaiheessa mentiin jo äkkiä takaisin rantaan.
No Aron tykkäsi, tosin tuo lumipohja hidasti sen etenemistä. Puolessa välissä päästiin Aronin vapaaksi juoksemaan, kun oma sydän löi tuhatta ja sataa ja sitten taas hetken päästä Aron kiinni valjaisiin ja sanoin anna mennä. Mutta ehdottomasti kivaa liikkumista. Ja Aron tykkää juosta myös vapaana, kuten alla olevista kuvista voi huomata.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Isoa ja pientä tunnaria
Aron teki aamulla kotipihassa yhden tosi onnistuneen tunnarin. Ei siinä sen ihmeempää, mutta haisteli kapulat läpi ja toi sen oman. Hyvä.
Iltasella tehtiinkin sitten olohuoneessa tulitikkutunnaria ja ensimmäinen tunnari oli menestys, 5 tikkua rivissä ja koira kävi koko rivin läpi kunnes tuli sen viimeisen ja oikean kohdalle. Voi miten super! Tämä piti kyllä saada ikuistettua videolle ja tehtiin sen vuoksi muutama tulitikkutunnari lisää, tosin Aron kävi viimeisessä (onnistuneessakin) tunnarissaan tökkäsemässä videokameran kumoon ja video kuvaakin sitten vaan mattoa ja taustalta kuuluu, kun meikä riemuitsee oikean löytymisestä. Ensimmäisen ja viimeisen tulitikkutunnarin väliin mahtui pari sähellystunnaria, joissa Aron kävi nosti ensin oman, tiputti sen ja etsi pitkään sitä oikeaa uudestaaan. Hauskaa kuitenkin.
Näissä onnistuneissa tunnareissa on ollut aina sama tekijä eli minä joka teen itse sen tunnarin. Sama onnistuminen pitäisi saada aikaan myös liikkurin kanssa, en tiedä ottaako Aron jotakin häiriötä vieraasta liikkurista, mutta sen olen huomannut, että jos ympäristössä on paljon hässäkkää siinä vaiheessa kun tunnaria tehdään, lähtee Aron jotenkin häröillen etsimään ja helposti nappaa vaan jonkun. Jotakin pitäisi tähän kohtaan keksiä, että sen ajatukset on täysin oman etsinnässä kun sanon etsi.
Iltasella tehtiinkin sitten olohuoneessa tulitikkutunnaria ja ensimmäinen tunnari oli menestys, 5 tikkua rivissä ja koira kävi koko rivin läpi kunnes tuli sen viimeisen ja oikean kohdalle. Voi miten super! Tämä piti kyllä saada ikuistettua videolle ja tehtiin sen vuoksi muutama tulitikkutunnari lisää, tosin Aron kävi viimeisessä (onnistuneessakin) tunnarissaan tökkäsemässä videokameran kumoon ja video kuvaakin sitten vaan mattoa ja taustalta kuuluu, kun meikä riemuitsee oikean löytymisestä. Ensimmäisen ja viimeisen tulitikkutunnarin väliin mahtui pari sähellystunnaria, joissa Aron kävi nosti ensin oman, tiputti sen ja etsi pitkään sitä oikeaa uudestaaan. Hauskaa kuitenkin.
Näissä onnistuneissa tunnareissa on ollut aina sama tekijä eli minä joka teen itse sen tunnarin. Sama onnistuminen pitäisi saada aikaan myös liikkurin kanssa, en tiedä ottaako Aron jotakin häiriötä vieraasta liikkurista, mutta sen olen huomannut, että jos ympäristössä on paljon hässäkkää siinä vaiheessa kun tunnaria tehdään, lähtee Aron jotenkin häröillen etsimään ja helposti nappaa vaan jonkun. Jotakin pitäisi tähän kohtaan keksiä, että sen ajatukset on täysin oman etsinnässä kun sanon etsi.
torstai 27. tammikuuta 2011
Teemana vauhti
Kaksi viimeisintä päivää on ollut kamala kiire aamusta iltaan ja ollaan treenailtu vain kapulan pitoa sisällä. Mutta tänään oli taas töiden jälkeen aikaa, joten jatkoin Prisman parkkipaikoilla siitä mihin viimeksi jäätiin eli luoksetuloon.
Kentälläni oli ruutu valmiina ja luoksetulomerkit valmiina, teemana oli vauhti ja onnistuminen. Ensin koira luoksetulopätkän alkuun maahan ja itse kävelin toiseen päähän, kutsuin ja heti lelu esiin. Aron lähti liikkeelle melko rauhallisesti, mutta kiihdytti sitten lelun nähdessään.
Tämän jälkeen lähetys ruutuun, jonka takarajalla oli lelu valmiina. Nyt alkoi vauhti kiihtyä, hyvä.
Sitten taas luoksetulosuoralle ja luoksetulo toiseen suuntaan ja lelu esiin heti. Vauhtia oli.
Tämän jälkeen noutokapula ruudun takarajalle, jätettiin se siihen yhdessä ja mentiin tosi kauas, siitä hae ja Aron paineli kovaa vauhtia. Kauempaa katsottuna kapulaan tarttumisessa meni hetki, mutta kun laukkasi kapula suussa minua kohti, vauhdista palkka. Kapulani oli kyllä nyt sellainen matalalaipallinen, jota Aron ei oikein osaa napata suorilta suuhun.
Vaidettiin kapulaa painavampaan ja korkeampilaipalliseen, nyt sellainen nouto, missä heitin kapulan tosi kauas, sitten peruutin koiran taakse ja siitä hae, heti kun nappas kapulan juoksin muistaakseni vielä karkuun ja vauhdista palkka, kapula sai lentää.
Sitten haettiin Aronin kanssa yksi luoksetulosuoran merkki ja käytiin viemässä myös lelu ruutuun, laitoin lelun eteen vähän lunta, ettei se näy kauas, mutta kohdalta sen löytää kyllä. Sitten koira merkille ja siitä evl-tyyliin ruutuun. Meni tosi kovaa kohti ruutua sellaista isoa laukkaa ja mitä tapahtui, elämän upein ruutuun meno ja koira ei löydäkään sitä lelua ja ainoa mitä hätäpäissäni keksin, on huuta jessiä ja kaivaa lelu taskusta ja kutsu koira siihen leluun riekkumaan. Tämä aiheutti sitten sen, että uusinnalla koira meni miljoonaa ruutuun ja eturajalta kääntyi miljoonaa kohti minua. Argh, mikä tumppu ohjaaja. Vielä kerran merkiltä ruutuun ja huusin seis heti kun koira oli ruudussa ja kävin heittämässä palkan sinne ruutuun, koira oli nyt tosi eturajalla, mutta kun olin sanonut seis, niin siihen se toppas. Mutta koska vauhti oli teemana, en jäänyt tätä enempää hinkkaamaan. Viimeinen ruutu sitten taas lelulle ja nyt lelu oli sen verran näkyvissä, että koira löysi sen.
Sitten vielä loppuun yksi suora luoksetulo, missä kaivoin lelun esiin, kun koira oli ohittanut ensimmäisen merkin hidastamatta vauhtia ja nyt tuli kohti kovaa vauhtia. Tähän oli hyvä lopettaa vauhtitreeni.
Jäähdyttelyksi käveltiin vielä Prisman eteen tekemään vähän kontaktitreeniä ja seuraamista se bh-koe mielessä. Aron teki yhden pitkän seuruun ääneti siihen loppuun ja sai lelun tästä palkaksi. Seuraamisen paikka oli edessä, mutta kontaktia piti ruuhkaisena aikana, mutta pakko jatkaa tuosta seuraamisen paikasta ja ruudun paikasta huomenna.
P.s tokoseuraa etsitään lauantai-illan iloksi, Kangasalan prisman parkkipaikalla on hyvää aurattua ja valaistua tilaa :-)
Kotipihassa vielä ennen iltaruokaa muutama juttu:
-tunnari, jossa kapulat ympyrällä, Aron haisteli kaikkia ja näytti maistavankin, mutta toi oman, hyvä luovutus ja kehuin raikuvasti. Selkeästi tunnari on jotenkin epävarma tällä hetkellä.
-kaukoja 15 askeleen etäisyydellä, pallo koiran takana onnistumisen turvaamiseksi. Kaikki pyytämä siirrot onnistui eli maasta seisomaan, jes pallolle. Sitten taka ja etu-käskyt ja nämäkin onnistui vaikka olin kaukana. Ainoa mitä en tehnyt oli seisomasta maahan, kun tässä etenee ja tämä lähitekniikkakuurille nyt heti.
Sisällä vielä oli pakko testata yhtä juttua eli tulitikkutunnari. Merkkasin oman, mutta tässä Aron ei ensimmäisellä lähetyksellä onnistunut,kävi nappaamassa vaan jonkun tikun. EtsiOma -käskyllä se alkoi etsiä haistellen ja toi oman, tämä alkaa nyt tehokuurina, näytti oikein hauskalta ja jos sekin vahvistaisi sitä minun hajuista haetaan :-) Tämän jälkeen iltaruualle ja nyt Aron saa levätä.
Kentälläni oli ruutu valmiina ja luoksetulomerkit valmiina, teemana oli vauhti ja onnistuminen. Ensin koira luoksetulopätkän alkuun maahan ja itse kävelin toiseen päähän, kutsuin ja heti lelu esiin. Aron lähti liikkeelle melko rauhallisesti, mutta kiihdytti sitten lelun nähdessään.
Tämän jälkeen lähetys ruutuun, jonka takarajalla oli lelu valmiina. Nyt alkoi vauhti kiihtyä, hyvä.
Sitten taas luoksetulosuoralle ja luoksetulo toiseen suuntaan ja lelu esiin heti. Vauhtia oli.
Tämän jälkeen noutokapula ruudun takarajalle, jätettiin se siihen yhdessä ja mentiin tosi kauas, siitä hae ja Aron paineli kovaa vauhtia. Kauempaa katsottuna kapulaan tarttumisessa meni hetki, mutta kun laukkasi kapula suussa minua kohti, vauhdista palkka. Kapulani oli kyllä nyt sellainen matalalaipallinen, jota Aron ei oikein osaa napata suorilta suuhun.
Vaidettiin kapulaa painavampaan ja korkeampilaipalliseen, nyt sellainen nouto, missä heitin kapulan tosi kauas, sitten peruutin koiran taakse ja siitä hae, heti kun nappas kapulan juoksin muistaakseni vielä karkuun ja vauhdista palkka, kapula sai lentää.
Sitten haettiin Aronin kanssa yksi luoksetulosuoran merkki ja käytiin viemässä myös lelu ruutuun, laitoin lelun eteen vähän lunta, ettei se näy kauas, mutta kohdalta sen löytää kyllä. Sitten koira merkille ja siitä evl-tyyliin ruutuun. Meni tosi kovaa kohti ruutua sellaista isoa laukkaa ja mitä tapahtui, elämän upein ruutuun meno ja koira ei löydäkään sitä lelua ja ainoa mitä hätäpäissäni keksin, on huuta jessiä ja kaivaa lelu taskusta ja kutsu koira siihen leluun riekkumaan. Tämä aiheutti sitten sen, että uusinnalla koira meni miljoonaa ruutuun ja eturajalta kääntyi miljoonaa kohti minua. Argh, mikä tumppu ohjaaja. Vielä kerran merkiltä ruutuun ja huusin seis heti kun koira oli ruudussa ja kävin heittämässä palkan sinne ruutuun, koira oli nyt tosi eturajalla, mutta kun olin sanonut seis, niin siihen se toppas. Mutta koska vauhti oli teemana, en jäänyt tätä enempää hinkkaamaan. Viimeinen ruutu sitten taas lelulle ja nyt lelu oli sen verran näkyvissä, että koira löysi sen.
Sitten vielä loppuun yksi suora luoksetulo, missä kaivoin lelun esiin, kun koira oli ohittanut ensimmäisen merkin hidastamatta vauhtia ja nyt tuli kohti kovaa vauhtia. Tähän oli hyvä lopettaa vauhtitreeni.
Jäähdyttelyksi käveltiin vielä Prisman eteen tekemään vähän kontaktitreeniä ja seuraamista se bh-koe mielessä. Aron teki yhden pitkän seuruun ääneti siihen loppuun ja sai lelun tästä palkaksi. Seuraamisen paikka oli edessä, mutta kontaktia piti ruuhkaisena aikana, mutta pakko jatkaa tuosta seuraamisen paikasta ja ruudun paikasta huomenna.
P.s tokoseuraa etsitään lauantai-illan iloksi, Kangasalan prisman parkkipaikalla on hyvää aurattua ja valaistua tilaa :-)
Kotipihassa vielä ennen iltaruokaa muutama juttu:
-tunnari, jossa kapulat ympyrällä, Aron haisteli kaikkia ja näytti maistavankin, mutta toi oman, hyvä luovutus ja kehuin raikuvasti. Selkeästi tunnari on jotenkin epävarma tällä hetkellä.
-kaukoja 15 askeleen etäisyydellä, pallo koiran takana onnistumisen turvaamiseksi. Kaikki pyytämä siirrot onnistui eli maasta seisomaan, jes pallolle. Sitten taka ja etu-käskyt ja nämäkin onnistui vaikka olin kaukana. Ainoa mitä en tehnyt oli seisomasta maahan, kun tässä etenee ja tämä lähitekniikkakuurille nyt heti.
Sisällä vielä oli pakko testata yhtä juttua eli tulitikkutunnari. Merkkasin oman, mutta tässä Aron ei ensimmäisellä lähetyksellä onnistunut,kävi nappaamassa vaan jonkun tikun. EtsiOma -käskyllä se alkoi etsiä haistellen ja toi oman, tämä alkaa nyt tehokuurina, näytti oikein hauskalta ja jos sekin vahvistaisi sitä minun hajuista haetaan :-) Tämän jälkeen iltaruualle ja nyt Aron saa levätä.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Tokon vaikein liike
on kuulemma luoksetulo ja tänään myös samainen liike oli teemana Pian valmennusryhmässä. Ja kyllä se onkin vaikea.
Meille treenattavaa listalle tuli selkeästi nyt vauhti. Eli kyllä Aron tulee luoksetuloaan ihan laukalla, mutta treeniolosuhteissa sen luoksetulossa saisi näkyä vielä enemmän into ja draivi tulla luokse. Tähän samaan liittyy meidän kiertoleikit, joissa Aron odottaa pysäytyskäskyä heti kierrettävän kohteen jälkeen ja jos olen tässä kohdin hiljaa, alkaa Aron himmailemaan vauhtia ihan kuin odottaen sitä stoppia ja tai jotain ohjetta, että miten mennään. Joten meidän pitäisi saada nämä ennakoinnit pois niin kiertoleikissä kuin sitten ihan luoksetulosuoralla. Tänään otettiin kokeenomainen luoksetulo ilman pysäytyksiä niin, että Pia käskytti alun jätön ja ensimmäisellä kertaa Aron lähti luokseni Pian käsky-sanasta. Uusinnalla pysyi, mutta tällä suoralla luoksetulo olisi voinut olla taistelutahtoisempi. Jatkossa teen ihan pentuluoksetuloja sekä niitä, että alku on vastaava kuten tänään tehtiin, mutta lelu esiin heti kun lähtee minun käskystä liikkeelle.
Stoppeja minun pitäisi treenata vain hyvässä vauhdissa, ei koskaan himmailuvauhdissa. Tätä muistaakseni Lentsukin sanoi jo viime kesänä minulle, joten kyllä se on uskottava nyt jo viimeinkin.
Joten mihin on taas jäänyt suunnittelemani vähintään kerran viikkoon maksimaalinen vauhtitreeni. Ja ylipäätään viime viikkoina treenini on ollut aivan liian sinne tänne, joten nyt hyvät suunnitelmat taas paperille ja toteuttamaan. Tähän samaan liittyy myös hinku treenata agilityä säännöllisesti, mutta vaativa laji sekin on ja aika sekä oma pääni ei riitä kaikkea treenata tavoitteellisesti. Joten nyt toko nouskoon numero ykköseksi ja haen meidän yhteistyöhön lisää intohimoa.
Toisena teemana oli kaukokäskyt, joissa Pia kehui Aronin tekniikan näyttävän ihan hyvältä. Tästä olin hyvin onnellinen, sillä olen näitä hinkannut pitkään ja hartaasti ja silti niitä virheitä vaan tulee. Luojan kiitos edes jossain ollaan oikeaan päin menossa. Nyt kehittämiskohteiksi tuli pidentään käskyjen väliä eli laskea käskyjen välissä viiteen. Vaihdella matkaa koiraan ja tekniikkaa ihan läheltä. Edelleen käsky etu ja taka-ovat ne epävarmimmat. Lisäksi minun piti tällä viikolla panostaa seiso-maa-seiso vaihtoon. Pallo koiran takana on hyvä keksintö silloin, kun Aronin ajatukset meinaa häröillä, hyvän ja keskittyneen vaihdon jälkeen voi vapauttaa pallolle. Keskittymisen jälkeen vaihdot onnistuu ilman palloakin. Joten treeni jatkuu.
Muiden tehdessä treeniä otin yhden tunnarin, joka itse tehtynä omilla kapuloilla onnistui. Maistoi kyllä ensin viereistä, mutta päätyi poimimaan oman, tästä kehu ja namia. Toinen mitä tein oli pidä kontakti treeni, jota pitäisi ottaa nyt vaan paljon. Sanon Aronille pidä ja se on vihje, että älä vaan luovu kontaktista. Nyt oltiin kuuloetäisyydellä, kun Pia huuteli käsky ja toinen koira teki luoksetuloa, parin harahduksen jälkeen Aron piti kontaktin, jes!
Ensi maanantaina on teemana tunnari ja ruutu, en malta odottaa....
Meille treenattavaa listalle tuli selkeästi nyt vauhti. Eli kyllä Aron tulee luoksetuloaan ihan laukalla, mutta treeniolosuhteissa sen luoksetulossa saisi näkyä vielä enemmän into ja draivi tulla luokse. Tähän samaan liittyy meidän kiertoleikit, joissa Aron odottaa pysäytyskäskyä heti kierrettävän kohteen jälkeen ja jos olen tässä kohdin hiljaa, alkaa Aron himmailemaan vauhtia ihan kuin odottaen sitä stoppia ja tai jotain ohjetta, että miten mennään. Joten meidän pitäisi saada nämä ennakoinnit pois niin kiertoleikissä kuin sitten ihan luoksetulosuoralla. Tänään otettiin kokeenomainen luoksetulo ilman pysäytyksiä niin, että Pia käskytti alun jätön ja ensimmäisellä kertaa Aron lähti luokseni Pian käsky-sanasta. Uusinnalla pysyi, mutta tällä suoralla luoksetulo olisi voinut olla taistelutahtoisempi. Jatkossa teen ihan pentuluoksetuloja sekä niitä, että alku on vastaava kuten tänään tehtiin, mutta lelu esiin heti kun lähtee minun käskystä liikkeelle.
Stoppeja minun pitäisi treenata vain hyvässä vauhdissa, ei koskaan himmailuvauhdissa. Tätä muistaakseni Lentsukin sanoi jo viime kesänä minulle, joten kyllä se on uskottava nyt jo viimeinkin.
Joten mihin on taas jäänyt suunnittelemani vähintään kerran viikkoon maksimaalinen vauhtitreeni. Ja ylipäätään viime viikkoina treenini on ollut aivan liian sinne tänne, joten nyt hyvät suunnitelmat taas paperille ja toteuttamaan. Tähän samaan liittyy myös hinku treenata agilityä säännöllisesti, mutta vaativa laji sekin on ja aika sekä oma pääni ei riitä kaikkea treenata tavoitteellisesti. Joten nyt toko nouskoon numero ykköseksi ja haen meidän yhteistyöhön lisää intohimoa.
Toisena teemana oli kaukokäskyt, joissa Pia kehui Aronin tekniikan näyttävän ihan hyvältä. Tästä olin hyvin onnellinen, sillä olen näitä hinkannut pitkään ja hartaasti ja silti niitä virheitä vaan tulee. Luojan kiitos edes jossain ollaan oikeaan päin menossa. Nyt kehittämiskohteiksi tuli pidentään käskyjen väliä eli laskea käskyjen välissä viiteen. Vaihdella matkaa koiraan ja tekniikkaa ihan läheltä. Edelleen käsky etu ja taka-ovat ne epävarmimmat. Lisäksi minun piti tällä viikolla panostaa seiso-maa-seiso vaihtoon. Pallo koiran takana on hyvä keksintö silloin, kun Aronin ajatukset meinaa häröillä, hyvän ja keskittyneen vaihdon jälkeen voi vapauttaa pallolle. Keskittymisen jälkeen vaihdot onnistuu ilman palloakin. Joten treeni jatkuu.
Muiden tehdessä treeniä otin yhden tunnarin, joka itse tehtynä omilla kapuloilla onnistui. Maistoi kyllä ensin viereistä, mutta päätyi poimimaan oman, tästä kehu ja namia. Toinen mitä tein oli pidä kontakti treeni, jota pitäisi ottaa nyt vaan paljon. Sanon Aronille pidä ja se on vihje, että älä vaan luovu kontaktista. Nyt oltiin kuuloetäisyydellä, kun Pia huuteli käsky ja toinen koira teki luoksetuloa, parin harahduksen jälkeen Aron piti kontaktin, jes!
Ensi maanantaina on teemana tunnari ja ruutu, en malta odottaa....
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Agilityä Kana-areenalla osa 2
Ja tänään taas kanalaan, sillä Lotta Vuorelan koulutus jatkui heti aamusta.
Aronista Kana-areena on kiva paikka, mutta nyt se vasta syttyikin, kun alkukävelyjen aikaan areenan pihaan posotti 1 hevosen ja 3 ponin lauma. Olivat karanneet 2 km päästä ja tulivat nekin ilmeiseti treenaan, kun niin lujaa menivät kana-areenan pihassa.
Hevoshässäkän jälkeen sitten agilityyn, nyt tehtiin 21 esteen rataa ja ensin rataan tutustuttiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa pätkissä. Radan alussa oli 4 esteen hässäkkä, jossa este 2 hypättiin lähes päin seinää ja sieltä piti ohjata seuraavalle. Tää oli mulle niin vaikeaa, kun piti mennä taaksepäin, olla menemättä kyyryyn, piti pitää rintamasuunta eri suuntaan ja sitten jotakin valssin tapaista ja missä oli käsi esteen 3 jälkeen? Huh, kun viimeikin osasin ohjata tämän edes jotenkin, päästiin sellaiseen radan osuuteen, jossa oli musta s-putki, jonka jälkeen hyppy, pussi ja sitten piti valssata, jne. Tämä seuraava osuus alkoi sujua meiltä jo ihan mallikkaasti. Rata jatkui sellaiseen nurkkaputkeen, jossa oli putken suut ihan vierekkäin ja piti osata ohjata koira oikeaan putken suuhun ja ns, heittää se sinne jo kaempaa. Tämä me osattiin, jes.
Ja sitten radan huipentuma, sillä putken jälkeen tuli 8 hyppyesteen sarja, joissa piti valssata ja juosta täysillä ja taas valssata. Ja se homma sujui kuin unelma. Oltiin tämän osuuden jälkeen Aronin kanssa niin onnellisia ja väsyneitänkin että oli hyvä jättää ratatreeni siihen.
Radan viimeiset esteet olisivat vaatineet takaa-ohjauksen ja sitä me ei oikein osata, joten harjoittelin tekniikkaa takaa vain yksittäisellä esteellä erikseen ja tämä me saatiin kotitehtäväksikin.
Kaiken kaikkiaan Lotta kehui, että Aron keskittyy aina tosi hyvin. Sen kanssa on tämän vuoksi kiva harjoitella. Sen voi jättää lähtöön istumaan, eikä se pääsääntöisesti karkaa sieltä. Sen kanssa pystyi ottamaan tunnarin radan reunalla, kun toinen pari teki rataa ja se löysi sen oman. Joten I Love my bordercollie.
Lotta kehui, että me ollaan edistytty huikeaa vauhtia, tosin meillä ei ole mitään säännöllistä treeniryhmää edes tiedossa, joten saa nähdä mitä teen tämän lajin kanssa. Harmittaa, että erosin Tamskista noin 3 vuotta sitten, mutta kaipa sinne voi uudestaankin liittyä. Sen kautta varmasti pääsisi säännölliseen treeniin. Mutta katsotaan. Agility on muodostunut meille yhdeksi kivaksi lajiksi muiden joukossa, joten on kiva, että Aronista on moneen.
Tänään tuli liikuttua myös muutenkin kuin agilityradalla. Kun tein aamulla 3 koiran kanssa aamukävelyn, sitten areenalla alkukävelyt ja loppukävelyt eli 30 min kerrallaan tuntui se jo jaloissa, mutta kotiin saapuessa virkeät partacolliet meitä odotteli ja lähdin sitten vielä suksien kera koirien kanssa lenkille Varsamäkeen. Siellä aikaa meni 1½h joten olotila on onnellinen, mutta väsynyt.
Aronista Kana-areena on kiva paikka, mutta nyt se vasta syttyikin, kun alkukävelyjen aikaan areenan pihaan posotti 1 hevosen ja 3 ponin lauma. Olivat karanneet 2 km päästä ja tulivat nekin ilmeiseti treenaan, kun niin lujaa menivät kana-areenan pihassa.
Hevoshässäkän jälkeen sitten agilityyn, nyt tehtiin 21 esteen rataa ja ensin rataan tutustuttiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa pätkissä. Radan alussa oli 4 esteen hässäkkä, jossa este 2 hypättiin lähes päin seinää ja sieltä piti ohjata seuraavalle. Tää oli mulle niin vaikeaa, kun piti mennä taaksepäin, olla menemättä kyyryyn, piti pitää rintamasuunta eri suuntaan ja sitten jotakin valssin tapaista ja missä oli käsi esteen 3 jälkeen? Huh, kun viimeikin osasin ohjata tämän edes jotenkin, päästiin sellaiseen radan osuuteen, jossa oli musta s-putki, jonka jälkeen hyppy, pussi ja sitten piti valssata, jne. Tämä seuraava osuus alkoi sujua meiltä jo ihan mallikkaasti. Rata jatkui sellaiseen nurkkaputkeen, jossa oli putken suut ihan vierekkäin ja piti osata ohjata koira oikeaan putken suuhun ja ns, heittää se sinne jo kaempaa. Tämä me osattiin, jes.
Ja sitten radan huipentuma, sillä putken jälkeen tuli 8 hyppyesteen sarja, joissa piti valssata ja juosta täysillä ja taas valssata. Ja se homma sujui kuin unelma. Oltiin tämän osuuden jälkeen Aronin kanssa niin onnellisia ja väsyneitänkin että oli hyvä jättää ratatreeni siihen.
Radan viimeiset esteet olisivat vaatineet takaa-ohjauksen ja sitä me ei oikein osata, joten harjoittelin tekniikkaa takaa vain yksittäisellä esteellä erikseen ja tämä me saatiin kotitehtäväksikin.
Kaiken kaikkiaan Lotta kehui, että Aron keskittyy aina tosi hyvin. Sen kanssa on tämän vuoksi kiva harjoitella. Sen voi jättää lähtöön istumaan, eikä se pääsääntöisesti karkaa sieltä. Sen kanssa pystyi ottamaan tunnarin radan reunalla, kun toinen pari teki rataa ja se löysi sen oman. Joten I Love my bordercollie.
Lotta kehui, että me ollaan edistytty huikeaa vauhtia, tosin meillä ei ole mitään säännöllistä treeniryhmää edes tiedossa, joten saa nähdä mitä teen tämän lajin kanssa. Harmittaa, että erosin Tamskista noin 3 vuotta sitten, mutta kaipa sinne voi uudestaankin liittyä. Sen kautta varmasti pääsisi säännölliseen treeniin. Mutta katsotaan. Agility on muodostunut meille yhdeksi kivaksi lajiksi muiden joukossa, joten on kiva, että Aronista on moneen.
Tänään tuli liikuttua myös muutenkin kuin agilityradalla. Kun tein aamulla 3 koiran kanssa aamukävelyn, sitten areenalla alkukävelyt ja loppukävelyt eli 30 min kerrallaan tuntui se jo jaloissa, mutta kotiin saapuessa virkeät partacolliet meitä odotteli ja lähdin sitten vielä suksien kera koirien kanssa lenkille Varsamäkeen. Siellä aikaa meni 1½h joten olotila on onnellinen, mutta väsynyt.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Agility Kana-areena
Tänään oli vuorossa agilitytreeniä Lotta Vuorelan johdolla ja Kana-areenalle mars mars. Siellä meitä oli itseasiassa kaksi mölliryhmää, jotka yhdessä rakensivat ja tutustuivat rataan. Itse olin jälkimmäisessä treeniryhmässä, joten rataan tutustumisen jälkeen lähdin Aronin kanssa tunnin verryttelykävelylle. Länkipohja näytti niin kauniilta pikkukylältä.
Itse treeeni oli 17 esteen rata, jossa ei ollut kontaktiesteitä eikä keppejä. Harjoiteltiin siis koiran ohjaamista aina noin 6 esteen pätkissä. Ja ensimmäinen 6 esteenpätkä menikin meiltä tosi hyvin. Seuraavassa estepätkässä olikin sitten enemmän harjoiteltavaa, mutta sitten kakkoskierroksella kokeiltiin tähän kohtaan toisenlaista ohjaamista eli valsseja kahteen väliin ja Lotta kehui meidän valsseja. Jes, olen oppinut ne. Ja Aron menee just sinne minne sen ohjaa, joten nyt kun osasin jo valssata, se ihan osui hyvin.
Sitten olikin radan viimeinen osuus, mitä hinkattiin ja hinkattiin. Siinä valssit meni loistavasti, mutta näiden jälkeen rintamasuunnan piti olla putkeen ja aina minä töppäsin. Aronkin alkoi väsyä ja räksyttää aina putki käskyillä. Mutta saatiin jonkinlainen onnistuminen, mihin oli hyvä lopettaa.
Siinä sivussa tein vähän a-estettä ja Aron teki siinä samanlaisen kontaktin kuin kotona sohvalla, joten pelkkää onnistumista tässä. Lisäksi tokoilin vähän kaukokäskyjä ja seuraamista. Vaikka vieressä agilityiltiin, ei se vaikuttanut mitenkään Aroniin ainakaan kiihdyttävästi, sillä seuraa sanankin uskalsi sanoa reippaasti ääneen ilman koiran piip-vastausta. Eli kun Aron oli saanut jo tehdä reippaasti, oli sen asenne tokossa vähän rennompi. Kaukoissa kuitenkin hyvä :-) Ihan kun me oltais noissa kaukoissa edistytty.
Oli oikein kivaa, Aron vaikutti ihan superilta agiesteillä :-)
Itse treeeni oli 17 esteen rata, jossa ei ollut kontaktiesteitä eikä keppejä. Harjoiteltiin siis koiran ohjaamista aina noin 6 esteen pätkissä. Ja ensimmäinen 6 esteenpätkä menikin meiltä tosi hyvin. Seuraavassa estepätkässä olikin sitten enemmän harjoiteltavaa, mutta sitten kakkoskierroksella kokeiltiin tähän kohtaan toisenlaista ohjaamista eli valsseja kahteen väliin ja Lotta kehui meidän valsseja. Jes, olen oppinut ne. Ja Aron menee just sinne minne sen ohjaa, joten nyt kun osasin jo valssata, se ihan osui hyvin.
Sitten olikin radan viimeinen osuus, mitä hinkattiin ja hinkattiin. Siinä valssit meni loistavasti, mutta näiden jälkeen rintamasuunnan piti olla putkeen ja aina minä töppäsin. Aronkin alkoi väsyä ja räksyttää aina putki käskyillä. Mutta saatiin jonkinlainen onnistuminen, mihin oli hyvä lopettaa.
Siinä sivussa tein vähän a-estettä ja Aron teki siinä samanlaisen kontaktin kuin kotona sohvalla, joten pelkkää onnistumista tässä. Lisäksi tokoilin vähän kaukokäskyjä ja seuraamista. Vaikka vieressä agilityiltiin, ei se vaikuttanut mitenkään Aroniin ainakaan kiihdyttävästi, sillä seuraa sanankin uskalsi sanoa reippaasti ääneen ilman koiran piip-vastausta. Eli kun Aron oli saanut jo tehdä reippaasti, oli sen asenne tokossa vähän rennompi. Kaukoissa kuitenkin hyvä :-) Ihan kun me oltais noissa kaukoissa edistytty.
Oli oikein kivaa, Aron vaikutti ihan superilta agiesteillä :-)
tiistai 18. tammikuuta 2011
Olohuonereenejä
Tänään on treenailtu vain olohuoneessa.
Viime viikolla taisin aloittaa naksutemppuna takapään kohdentamista. Tänään sitten jatkoin sitä ja naksu tulee, kun takatassut on tyynyllä.
Video
Tästä on tarkoitus edetä agilitykontakteille.
Me myös leikittiin, video ota koppi.
Näiden lisäksi tehtiin kaksi onnistunutta tunnaria kotipihassa. Ensin laitoin 15 kapulaa kolmeen riviin ja oma oli siellä takimmaisessa rivissä. Aron aloitti haistelun suoraan takimmaisesta rivistä ja toi sieltä oikean. Tehtiin hetki jotain muuta ja sitten tunnarille eri suunnasta, nytkin toi oikean, mutta sadattelin itseäni, että minun pitäisi muistaa, että yksi onnistunut tunnari per kerta riittää. Tässä on aina vaara, että koira epäilee, että teinkö oikein kun kerran uusitaan. Niitä onnistuiden tunnarien määrää vaan pitäisi kasvattaa.
Iltasella jatkettiin vielä sohvakontakteja video.
Ja tehtiin kaukoja kotipihassa. Näistä ensin istu-seiso-maa sarja ja sitten seiso-istu-maa ja lopuksi vielä molemmat sarjat putkeen, olin noin 5m päässä koirasta. Koko rimpsu meni hyvin paitsi viimeisessä seisomisesta maahan-menossa tuli jotain ylimääräistä, mutta palkkasin silti, kun teki kaikki vaihdot käskyn mukaan ja odotti seuraavaa käskyä. Joten seuraavat kaukotreenit pitää sisällään seiso-maa-jumppaa. Mutta ei sen enempää tänään.
Viime viikolla taisin aloittaa naksutemppuna takapään kohdentamista. Tänään sitten jatkoin sitä ja naksu tulee, kun takatassut on tyynyllä.
Video
Tästä on tarkoitus edetä agilitykontakteille.
Me myös leikittiin, video ota koppi.
Näiden lisäksi tehtiin kaksi onnistunutta tunnaria kotipihassa. Ensin laitoin 15 kapulaa kolmeen riviin ja oma oli siellä takimmaisessa rivissä. Aron aloitti haistelun suoraan takimmaisesta rivistä ja toi sieltä oikean. Tehtiin hetki jotain muuta ja sitten tunnarille eri suunnasta, nytkin toi oikean, mutta sadattelin itseäni, että minun pitäisi muistaa, että yksi onnistunut tunnari per kerta riittää. Tässä on aina vaara, että koira epäilee, että teinkö oikein kun kerran uusitaan. Niitä onnistuiden tunnarien määrää vaan pitäisi kasvattaa.
Iltasella jatkettiin vielä sohvakontakteja video.
Ja tehtiin kaukoja kotipihassa. Näistä ensin istu-seiso-maa sarja ja sitten seiso-istu-maa ja lopuksi vielä molemmat sarjat putkeen, olin noin 5m päässä koirasta. Koko rimpsu meni hyvin paitsi viimeisessä seisomisesta maahan-menossa tuli jotain ylimääräistä, mutta palkkasin silti, kun teki kaikki vaihdot käskyn mukaan ja odotti seuraavaa käskyä. Joten seuraavat kaukotreenit pitää sisällään seiso-maa-jumppaa. Mutta ei sen enempää tänään.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Tokon valmennusryhmä alkoi
Aivan superia, meillä on ohjattua pätevää tokoilua nyt kuutena maanantaina Nokialla Meirän hallissa. Eli kyseessä Pia Pursiasen tokon valmennusryhmä. Olen ollut viime aikoina hiukan epävarma meidän reeneistä, joten oikein kiva päästä säännöllisesti jonkun kommentoitavaksi.
No tänään olin ajoissa Nokialla ja Miinu ja Berttakin oli, joten ehdittiin kiertämään Nokiaa koirien kanssa ennen halliin menoa. Tihkuisesta vesisateesta valoiseen ja lämpöisen halliin, melko mukavaa.
Aloitimme treenailut paikalla oloilla ja Aron istui reunassa. Istuminen 2 min, josta taisin olla yli puolen ajasta piilossa ja tulla näkyviin viimeisen 30 sekunnin aikana. Näin että Aron jo läähätti ja kello oli varmaan 1 min 50, kun huomasin sen ajatuksen alas, kauempaa pieni huomatus äänellä ja Aron pysyi istumassa tappiin asti. Pitänee taas muistaa ottaa tämä työn alle ja ensi kerralla reippaasti piilossa loppuun asti.
Tämän jälkeen paikallaolo. Olin piilossa koko ajan ja oltiin varmasti se 4 min. Aronin makuussa ei suuria huomautuksia, huomasin itse pressun raosta kurrkkiessa, että se heilutti häntää, kun Pia käveli sen ohi. Eniten työstämistä on tuossa kohdassa toimii vain omalla käskyllä. Näitäkin pitäisi harjoitella nyt ihan erikseen. Siinä vaiheessa kun sai nousta ylös, Pia seisoi meidän edessä ja sanoi käsky ja istu ja Aron nousi Pian käskyllä. Muutaman toiston jälkeen pysyi maassa Piasta huolimatta.
Tämän jälkeen yksilöjuttuina ensin kontaktin pitämistä häiriköitynä. Miten hyvä harjoitus meille ja miten pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi ollaan tuota tehty. Ilmankos kontakti tippuu. Aron joutui ihan tsemppaamaan, että pystyi pitämään kontaktin, vaikka Pialla tuli pallo esille. Kuka tulis meille huomenna tekemään tätä kanssani lisää?
Sitten seuraamiseen. Eilisen häiröilyn jälkeen Aronin seuraaminen saattoi näyttää melkein seuraamiselta. Tehtiin suoraa pätkää, jossa paikka on edessä, tässä yksi kehityskohde. Saatiin kuitenkin äänetöntä seuruuta aikaiseksi. Minun pitäisi nyt jatkossa muistaa aina aloituksessa, pidän koiran paikan kriteeristä kiinni. Pia huomasi, että jos annan koiran olla inasen edessä jo aloituksessa, on se sitä vielä enemmän jo ekan askeleen jälkeen. Joten perusasennon kriteeri on, että Aronin molemmat etutassut kärjet on siinä kohdassa, mistä pienin varpaani alkaa :-)Jos ne kärjet on ison varpaan korkeudella, on se jo liian edessä. Aloituksissa koira ei saa varastaa ja minun on itse pidettävä siitä kiinni. Ja Aronia tympii selvästi nuo perusasento harjoitukset esim. käännösvasemmalle seis, sillä niissä se alkaa heti äännellä. Mutta tänään ei tehty niitä sen enempää, oli jo puolivoittoittoa, että voin sanoa seuraa, ilman kaverin ääntelyä.
Ohjatun treenin ulkopuolella tehtiin Miinun kanssa tunnaria, mikä oli Aronille vaikeeta. Matossa oli paljon hajua ja näytti, että meidän tunnarin vieressä oli joku pissa, sillä Aron haisteli sitä ja leuat loksui, tämän jälkeen ajatus ei ollut tunnarissa ja toi väärän. Uusinnalla toi oikein, mutta oli hyvin epävarman oloinen. Tein vähän myöhemmin itsekseni pari tunnaria ja nyt alkoi sujua. Maassa oli valmiita tunnarikasoja, jonne vein sen oman ja Aron kävi haistelemassa sen oman onnistuneesti. Aron katseli myös ihmeissään Miinua, joka oli meidän liikkuri, joten en tiedä pitääkö taas hetkeksi helpottaa ja tehdä itsekseen pari onnistumista lisää.
Tein myös sivussa kaukoja. Etäisyys oli pari metriä, mutta ekan kerran pitkään aikaan ihmisten ilmoilla tekniikka pysyi kasassa ja Aron teki lelun avulla istu-seiso-maa sarjan oikein sekä seiso-istu-maa, joten olin megatyytyväinen siihen. Ylipäätään Aronin ajatus oli ihan erilailla kasassa kuin eilen maneesilla.
Ihanaa, taas tokovire nousee. Meillä Petra kaatui tänään luistelukentällä ja kulkee nyt keppien kanssa. Ohjelmassa siis huomenna lapsisairaspäivä ja Petra saa olla meidän tokotuomari olohuoneessa, jos ei muuta keksitä.
No tänään olin ajoissa Nokialla ja Miinu ja Berttakin oli, joten ehdittiin kiertämään Nokiaa koirien kanssa ennen halliin menoa. Tihkuisesta vesisateesta valoiseen ja lämpöisen halliin, melko mukavaa.
Aloitimme treenailut paikalla oloilla ja Aron istui reunassa. Istuminen 2 min, josta taisin olla yli puolen ajasta piilossa ja tulla näkyviin viimeisen 30 sekunnin aikana. Näin että Aron jo läähätti ja kello oli varmaan 1 min 50, kun huomasin sen ajatuksen alas, kauempaa pieni huomatus äänellä ja Aron pysyi istumassa tappiin asti. Pitänee taas muistaa ottaa tämä työn alle ja ensi kerralla reippaasti piilossa loppuun asti.
Tämän jälkeen paikallaolo. Olin piilossa koko ajan ja oltiin varmasti se 4 min. Aronin makuussa ei suuria huomautuksia, huomasin itse pressun raosta kurrkkiessa, että se heilutti häntää, kun Pia käveli sen ohi. Eniten työstämistä on tuossa kohdassa toimii vain omalla käskyllä. Näitäkin pitäisi harjoitella nyt ihan erikseen. Siinä vaiheessa kun sai nousta ylös, Pia seisoi meidän edessä ja sanoi käsky ja istu ja Aron nousi Pian käskyllä. Muutaman toiston jälkeen pysyi maassa Piasta huolimatta.
Tämän jälkeen yksilöjuttuina ensin kontaktin pitämistä häiriköitynä. Miten hyvä harjoitus meille ja miten pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi ollaan tuota tehty. Ilmankos kontakti tippuu. Aron joutui ihan tsemppaamaan, että pystyi pitämään kontaktin, vaikka Pialla tuli pallo esille. Kuka tulis meille huomenna tekemään tätä kanssani lisää?
Sitten seuraamiseen. Eilisen häiröilyn jälkeen Aronin seuraaminen saattoi näyttää melkein seuraamiselta. Tehtiin suoraa pätkää, jossa paikka on edessä, tässä yksi kehityskohde. Saatiin kuitenkin äänetöntä seuruuta aikaiseksi. Minun pitäisi nyt jatkossa muistaa aina aloituksessa, pidän koiran paikan kriteeristä kiinni. Pia huomasi, että jos annan koiran olla inasen edessä jo aloituksessa, on se sitä vielä enemmän jo ekan askeleen jälkeen. Joten perusasennon kriteeri on, että Aronin molemmat etutassut kärjet on siinä kohdassa, mistä pienin varpaani alkaa :-)Jos ne kärjet on ison varpaan korkeudella, on se jo liian edessä. Aloituksissa koira ei saa varastaa ja minun on itse pidettävä siitä kiinni. Ja Aronia tympii selvästi nuo perusasento harjoitukset esim. käännösvasemmalle seis, sillä niissä se alkaa heti äännellä. Mutta tänään ei tehty niitä sen enempää, oli jo puolivoittoittoa, että voin sanoa seuraa, ilman kaverin ääntelyä.
Ohjatun treenin ulkopuolella tehtiin Miinun kanssa tunnaria, mikä oli Aronille vaikeeta. Matossa oli paljon hajua ja näytti, että meidän tunnarin vieressä oli joku pissa, sillä Aron haisteli sitä ja leuat loksui, tämän jälkeen ajatus ei ollut tunnarissa ja toi väärän. Uusinnalla toi oikein, mutta oli hyvin epävarman oloinen. Tein vähän myöhemmin itsekseni pari tunnaria ja nyt alkoi sujua. Maassa oli valmiita tunnarikasoja, jonne vein sen oman ja Aron kävi haistelemassa sen oman onnistuneesti. Aron katseli myös ihmeissään Miinua, joka oli meidän liikkuri, joten en tiedä pitääkö taas hetkeksi helpottaa ja tehdä itsekseen pari onnistumista lisää.
Tein myös sivussa kaukoja. Etäisyys oli pari metriä, mutta ekan kerran pitkään aikaan ihmisten ilmoilla tekniikka pysyi kasassa ja Aron teki lelun avulla istu-seiso-maa sarjan oikein sekä seiso-istu-maa, joten olin megatyytyväinen siihen. Ylipäätään Aronin ajatus oli ihan erilailla kasassa kuin eilen maneesilla.
Ihanaa, taas tokovire nousee. Meillä Petra kaatui tänään luistelukentällä ja kulkee nyt keppien kanssa. Ohjelmassa siis huomenna lapsisairaspäivä ja Petra saa olla meidän tokotuomari olohuoneessa, jos ei muuta keksitä.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Tokon karsintakoetta ja omaa koetta
Eilen olin katsomassa Sport Dog Areenalla tokon karsintakoetta maajoukkueeseen ja kyllä tykkäsin kovasti seurata sitä. Tosi hyviä suorituksia ja hyviä ohjaajia. Eräs juttu sieltä jäi mieleen, mitä pitää omissakin harjoituksissa työstää. Siellä oli nimittäin yksilöliikkeissä ensimmäisenä luoksetulo ja seuraava liike tämän jälkeen oli seuraaminen. Heti kun luoksetulon liike loppui, ei mennyt todellakaan pitkää aikaa, kun seuraaminen alkoi siitä mihin edellinen loppui. Ja tarkailin sitä, miten ohjaajat palkkasivat koiran luoksetulon jälkeen, miten nopeasti ne otettiin haltuun ja miten nopeasti viritettiin seuraamaan.
No tänään meillä oli tiedossa maneesireenit iltasella. Oma aikani kului tänään suurimmaksi osaksi lasten kanssa ja samaan aikaan Jimmy oli Katjan kanssa Lahdessa näyttelyssä. Siellä Jimmy oli rop-veteraani ja häntä oli kuulemma heilunut koko ajan. Vallatonkin se oli ollut. No siis maneesille mentäessä Aronin mielentila arvatenkin huipussaan.
Aloitimme kuitenkin bh-paikkamakuulla. Tässä Aron makasi 6 min pätkän tosi hyvin, 2 minuutin kohdalla kävin palkkaamassa ja samaan aikaan aina yksi koira teki henkilöryhmää. Jo tuonne paikallamakuuseen mentäessä huomasin, että Aron ei ole hallinnassa siirryttäessä aloituspaikasta toiseen ja keulii koko ajan eteenpäin pongailen merkkejä sun muuta ympäristöä. Eli sen keskittyminen itse hommaan oli aivan hukassa. No jatkoimme henkilöryhmään ja voi vitsi kun piippaas ja häröili, ei auttanut kuin ottaa namikäsi ja sillä viedä, että sain sen ajatuksen seuraamiseen ja työhän. Tämä auttoi ja koira hiljeni ja saatiin muutama ihan hyvä pyörähdys henkilöryhmässä.
Tämän jälkeen olin suunnitellut, että nyt videolaite päälle ja huomio tämän viikon asioihin. Videokameran patterit oli jäässä ja video jäi ottamatta, mutta Pia Karinen kertoi sitten tarkkaan joka kohdan jälkeenpäin. Ideana oli, että otan suoran luoksetulon liikkuroituna, tämän jälkeen hyvä kehu ja suullinen palkkaus, haltuunotto ja siitä ruutuunlähteyspaikkaan ja ruudun suoritus. Aron jäi siis luoksetulossa hyvin mahin, tuli mielestäni tosi hyvin, istui edessäni suorana, mutta sivukäskyn suoritukseen sisältyi äänitehoste. Jos ääntä ei lasketa, se teki todella hyvällä draivilla ja uudella tekniikallaan tuon sivulletulon ja sai minut kehumaan sitä aidosti. Iloitsin siinä hetken ja siirtyminen ruutuun, huomasin, että tämä hallinta ja siirtyminen oli vaikeaa ja yritin ratkaista tilanteen juttelemalla koirallle, että mennään ruutuun. Joten Pia sanoi, että se näkyi koiran keulimisena ja sellaisena, että koiran katse harhaili etsien ruutua. No ruutun lähetys oli tosi hyvä, meni lujaa, suoraan ja kunnolla ruutuun, sinne seis, perään maahankäsky ja kohti koiraa mars, juuri ennen ruutua aloin kehua koiraa ja heitin pallon koiralle ruutuun. Tässä Pia sanoi, että olisin voinut kehua vieläkin iloisemmin. Joten hyvä harjoitus erityisesti minulle, huomasin, että näitä pitää todellakin reenailla ja paljon.
Tämän jälkeen tehtiin tunnari Pian kanssa. Koska takana oli viime viikolla kaksi onnistunutta tunnaria, oli vaikeuttamisen vuoro. Tunnari siis niin että liikkuri vie hanskoissaan kapulat. Viritykset Aronille ja liike alkoi, huomasin kuitenkin, että Aronin oli vaikea keskittyä liikkeeseen, sillä toiset koirat menivät ohi ja treenasivat siinä ja se kyllä katseli niitä muita. Etsi-käskyllä koira lähti vauhdikkaasti, haisteli ympyrällä olevia kapuloita ehkä kolme ja nappas sen kolmannen. Se oli väärä. Koira varmaan tajus itsekin ottaneen väärän, koska alkoi leikkiä sillä kapulalla ennen luovutusta. Uusittiin juttu ja nyt onnistui. Eli tuossa koira ei saanut palkkaa tuotuaan väärän, mutta kun toi oikean sai minulta kehuja ja namia taskuta.
Lopuksi vielä kaukoja. Näissä lyhyt etäisyys ja teki hyvin istu-seiso-maahan-sarjan. Tämän jälkeen piti tehdä seiso-istu-maahan, mutta seisomisesta istumisen teki vetäen takapäätä eteenpäin ja tämän jälkeen ei tullut enää niin napakkaa onnistumista.
Lopuksi seuraamisen yhteyteen jääviä liikkeitä. Näissä seuraamisessa on kyllä työsarkaa. Koira keulii ja väistää vasemmalle. Namiseuraamisella sain korjattua asennetta ja keskittymään hommaan. Jäävissä maa-käsky oli nyt vaikea, istu ja seiso menivät hyvin.
Että sellainen viikonloppu. Nyt tekee mieli vielä lähteä juoksemaan, en tiedä mikä vaivaa, mutta pakko mennä viilettään vielä Elviksen ja Aronin kanssa Suoramanjärvi ympäri :-)
No tänään meillä oli tiedossa maneesireenit iltasella. Oma aikani kului tänään suurimmaksi osaksi lasten kanssa ja samaan aikaan Jimmy oli Katjan kanssa Lahdessa näyttelyssä. Siellä Jimmy oli rop-veteraani ja häntä oli kuulemma heilunut koko ajan. Vallatonkin se oli ollut. No siis maneesille mentäessä Aronin mielentila arvatenkin huipussaan.
Aloitimme kuitenkin bh-paikkamakuulla. Tässä Aron makasi 6 min pätkän tosi hyvin, 2 minuutin kohdalla kävin palkkaamassa ja samaan aikaan aina yksi koira teki henkilöryhmää. Jo tuonne paikallamakuuseen mentäessä huomasin, että Aron ei ole hallinnassa siirryttäessä aloituspaikasta toiseen ja keulii koko ajan eteenpäin pongailen merkkejä sun muuta ympäristöä. Eli sen keskittyminen itse hommaan oli aivan hukassa. No jatkoimme henkilöryhmään ja voi vitsi kun piippaas ja häröili, ei auttanut kuin ottaa namikäsi ja sillä viedä, että sain sen ajatuksen seuraamiseen ja työhän. Tämä auttoi ja koira hiljeni ja saatiin muutama ihan hyvä pyörähdys henkilöryhmässä.
Tämän jälkeen olin suunnitellut, että nyt videolaite päälle ja huomio tämän viikon asioihin. Videokameran patterit oli jäässä ja video jäi ottamatta, mutta Pia Karinen kertoi sitten tarkkaan joka kohdan jälkeenpäin. Ideana oli, että otan suoran luoksetulon liikkuroituna, tämän jälkeen hyvä kehu ja suullinen palkkaus, haltuunotto ja siitä ruutuunlähteyspaikkaan ja ruudun suoritus. Aron jäi siis luoksetulossa hyvin mahin, tuli mielestäni tosi hyvin, istui edessäni suorana, mutta sivukäskyn suoritukseen sisältyi äänitehoste. Jos ääntä ei lasketa, se teki todella hyvällä draivilla ja uudella tekniikallaan tuon sivulletulon ja sai minut kehumaan sitä aidosti. Iloitsin siinä hetken ja siirtyminen ruutuun, huomasin, että tämä hallinta ja siirtyminen oli vaikeaa ja yritin ratkaista tilanteen juttelemalla koirallle, että mennään ruutuun. Joten Pia sanoi, että se näkyi koiran keulimisena ja sellaisena, että koiran katse harhaili etsien ruutua. No ruutun lähetys oli tosi hyvä, meni lujaa, suoraan ja kunnolla ruutuun, sinne seis, perään maahankäsky ja kohti koiraa mars, juuri ennen ruutua aloin kehua koiraa ja heitin pallon koiralle ruutuun. Tässä Pia sanoi, että olisin voinut kehua vieläkin iloisemmin. Joten hyvä harjoitus erityisesti minulle, huomasin, että näitä pitää todellakin reenailla ja paljon.
Tämän jälkeen tehtiin tunnari Pian kanssa. Koska takana oli viime viikolla kaksi onnistunutta tunnaria, oli vaikeuttamisen vuoro. Tunnari siis niin että liikkuri vie hanskoissaan kapulat. Viritykset Aronille ja liike alkoi, huomasin kuitenkin, että Aronin oli vaikea keskittyä liikkeeseen, sillä toiset koirat menivät ohi ja treenasivat siinä ja se kyllä katseli niitä muita. Etsi-käskyllä koira lähti vauhdikkaasti, haisteli ympyrällä olevia kapuloita ehkä kolme ja nappas sen kolmannen. Se oli väärä. Koira varmaan tajus itsekin ottaneen väärän, koska alkoi leikkiä sillä kapulalla ennen luovutusta. Uusittiin juttu ja nyt onnistui. Eli tuossa koira ei saanut palkkaa tuotuaan väärän, mutta kun toi oikean sai minulta kehuja ja namia taskuta.
Lopuksi vielä kaukoja. Näissä lyhyt etäisyys ja teki hyvin istu-seiso-maahan-sarjan. Tämän jälkeen piti tehdä seiso-istu-maahan, mutta seisomisesta istumisen teki vetäen takapäätä eteenpäin ja tämän jälkeen ei tullut enää niin napakkaa onnistumista.
Lopuksi seuraamisen yhteyteen jääviä liikkeitä. Näissä seuraamisessa on kyllä työsarkaa. Koira keulii ja väistää vasemmalle. Namiseuraamisella sain korjattua asennetta ja keskittymään hommaan. Jäävissä maa-käsky oli nyt vaikea, istu ja seiso menivät hyvin.
Että sellainen viikonloppu. Nyt tekee mieli vielä lähteä juoksemaan, en tiedä mikä vaivaa, mutta pakko mennä viilettään vielä Elviksen ja Aronin kanssa Suoramanjärvi ympäri :-)
perjantai 14. tammikuuta 2011
bh-reenailua sun muuta
Töiden jälkeen pikainen metsälenkki Elviksen ja Aronin kanssa. Jotenkin oli vaan niin väsynyt olo, että 50 min sai tällä erää riittää. Lunta on niin paljon.
Ja vähän myöhemmin vielä Aronin kanssa Kangasalan prismalla ja nyt ihmisten aikaan harjoittelemassa vähän bh-kokeen kaupunkiosiota varten. Muuten menikin oikein mukavasti, mutta yhtään vierasta tai tuttua koiraa ei kyllä nähty. Mutta mukavaa kuitenkin, että Aron kulki kivalla asenteellani kanssani melkein Prismaan sisään asti. Tarjoaa kontaktia, jolloin hihna pysyy löysällä ja tätä palkkaan jauhelihapihvin palasilla.
Sitten tokoilin hiukan siinä sivummalla. Vähän kaukokäskyjä, sitten jäävät asennot läpi ja loppuun maasta seuraamaan tuloja. Näissä Aron oli äänetön ja sai sillä minut oikein iloiseksi.
Ja vähän myöhemmin vielä Aronin kanssa Kangasalan prismalla ja nyt ihmisten aikaan harjoittelemassa vähän bh-kokeen kaupunkiosiota varten. Muuten menikin oikein mukavasti, mutta yhtään vierasta tai tuttua koiraa ei kyllä nähty. Mutta mukavaa kuitenkin, että Aron kulki kivalla asenteellani kanssani melkein Prismaan sisään asti. Tarjoaa kontaktia, jolloin hihna pysyy löysällä ja tätä palkkaan jauhelihapihvin palasilla.
Sitten tokoilin hiukan siinä sivummalla. Vähän kaukokäskyjä, sitten jäävät asennot läpi ja loppuun maasta seuraamaan tuloja. Näissä Aron oli äänetön ja sai sillä minut oikein iloiseksi.
Maksimaalinen vauhti
oli eilen iltasella teemana. Erittäin järkevään treeniaikaan eli 21.15 olin koirineni Kangasalan prisman parkkipaikalla, jossa on kyllä ruhtinaallisesti tilaa tuohon aikaan, valoa myös.
Joten verryttelyjen jälkeen Aron katseli, kun kävin laittamassa ruutumerkit ja pallon valmiiksi. Ja siitä hetkestä sen ajatus oli kyllä sinne ruutuun, sillä ensin täytyi ottaa kontaktia ihan eri suunnassa, että päästiin siihen lähetyskohtaan. Mutta illan teema kyllä toteutui.
Ensin miljoonaa ruutuun pallolle, sitten Aron istumaan, noutokapula maahan eteen ja kävelin 40 metrin päähän, josta huusin tuo ja Aronhan toi. Palkkasin vauhdista ja tämän jälkeen vauhtiluoksetulo eri suuntaan, koira maahan, matkaa semmonen 30 metriä ja sieltä tule. Jestas kun se tuli, kävi jarruttamaan 3 metriä ennen minua ja sieltä liukui eteeni istumaan, törmäysvaara lähes, mutta juuri ja juuri pysähtyi eteeni. Näytti siis erittäin vauhdikkaalta. Tämän jälkeen saikin mennä takaisin ruutun, jossa ei nyt ollut mitään valmiina, mutta takarajalle meni ja seisomispaikka oli kyllä lähellä oikeaa takamerkkiä ruudun sisällä. Koira seisoi paikallaan ja kehuin kävellessäni kohti ruutua ja pallo sitten sinne.
Loppuun 4 vauhdikasta merkille menoa eri suunnasta, pallo lensi ja ensimmäisen kerran nopean palkkauksen ansiosta paikka merkin takana oli mielestäni hyvä. Kivaa oli.
Sitten keräsin tavarat pois ja annoin koiran vähän tasaantua, kunnes mentiin ihan eri puolelle Prismaa tekemään vielä tunnari. Vein kapulat Mustin ja Mirrin oven eteen, kapulat eivät olleet lumessa vaan lumesta suleneella kivetyksellä. Lähetin Aronin kapuloille melko kaukaa ja hiljensi vauhtia itse ennen kapuloita, toi oman mikä oli sairaan hienoa!
Joten verryttelyjen jälkeen Aron katseli, kun kävin laittamassa ruutumerkit ja pallon valmiiksi. Ja siitä hetkestä sen ajatus oli kyllä sinne ruutuun, sillä ensin täytyi ottaa kontaktia ihan eri suunnassa, että päästiin siihen lähetyskohtaan. Mutta illan teema kyllä toteutui.
Ensin miljoonaa ruutuun pallolle, sitten Aron istumaan, noutokapula maahan eteen ja kävelin 40 metrin päähän, josta huusin tuo ja Aronhan toi. Palkkasin vauhdista ja tämän jälkeen vauhtiluoksetulo eri suuntaan, koira maahan, matkaa semmonen 30 metriä ja sieltä tule. Jestas kun se tuli, kävi jarruttamaan 3 metriä ennen minua ja sieltä liukui eteeni istumaan, törmäysvaara lähes, mutta juuri ja juuri pysähtyi eteeni. Näytti siis erittäin vauhdikkaalta. Tämän jälkeen saikin mennä takaisin ruutun, jossa ei nyt ollut mitään valmiina, mutta takarajalle meni ja seisomispaikka oli kyllä lähellä oikeaa takamerkkiä ruudun sisällä. Koira seisoi paikallaan ja kehuin kävellessäni kohti ruutua ja pallo sitten sinne.
Loppuun 4 vauhdikasta merkille menoa eri suunnasta, pallo lensi ja ensimmäisen kerran nopean palkkauksen ansiosta paikka merkin takana oli mielestäni hyvä. Kivaa oli.
Sitten keräsin tavarat pois ja annoin koiran vähän tasaantua, kunnes mentiin ihan eri puolelle Prismaa tekemään vielä tunnari. Vein kapulat Mustin ja Mirrin oven eteen, kapulat eivät olleet lumessa vaan lumesta suleneella kivetyksellä. Lähetin Aronin kapuloille melko kaukaa ja hiljensi vauhtia itse ennen kapuloita, toi oman mikä oli sairaan hienoa!
torstai 13. tammikuuta 2011
Tokoprosessointia
Töissäkäynti on ärsyttävää, vie niin ison ajan vuorokaudesta. Eilen sai olla aika ripeä, että ehti ruokkia perhettä, viedä Aron ja Elvis lenkille, tunnin lenkki, joka sisälsi 20 min juoksuosuuden ja tämän päälle kotipihassa vähän Aronin kanssa treenailua. Siitä kuudeksi Tavesin koulutustoimikunnan kokoukseen. Tämän pohjalta tulevasta keväästä ja kesästä on tulossa vallan aktiivinen. Henk.koht olen järjestämässä Tavesilaiselle metsäjälkipäivää ilmeisesti vapun aikaan, kouluttajaksi olen anonut Pekka Korria. Lisäksi olen lupautunut huhtikuun lopusta vetämään metsäjälkireeniä viitenä keskiviikkona Koivumäessä, tarkoitus on siis tarjota mahdollisuus ja auttaa alkuun aloittelevia koirakoita ja saada siinä samalla aina Aronille joku tekemään jälki. Lisäksi keväälle olisi tarkoitus viritellä canicross-treeniä ja bh-koetta varten hallittuja kohtaamisia ihmisten ilmoilla.
Mutta siihen tokoon, mihin otsikkokin viittaa. Blogia seuranneet muistavat varmaan meidän kisamaiset treenit joulukuussa, joka oli pohjanoteeraus. Kun toivuin niistä, sain onneksi vasta nyt videon, mikä paljastaa todellakin kaikessa karmeudessaan heikon lenkin, eli minut. No onneksi ainoa vaihto-ehto on vain yrittää kehittää itsetään toimimaan paremmin koiran hyväksi ja näin mahdollistaa koiralle onnistuminen. Video-analysoinnin pohjalta nousi monta kehittämiskohdetta:
- virittelysana: miten viritän koiran nopeastikin, että nyt tehdään töitä?
- kisapalkka: millä kerron liikkeiden välissä koiralle, että teit tuon liikkeen ihan todella hyvin, mutta jatketaan vielä.
Virittelysanaksi mietin sanaa valmis: onko ohjaaja valmis-kysyksessäkin tulisi tuo sana, ainoa että tulevaisuuden evl:ssä ei kysytä onko ohjaaja valmis. Mutta mitä jos kysyn itse koiralta, oletko valmis ja tämä sisältäisi latauksen, nyt aloitetaan...
Kisapalkka saisi olla jokin sellainen juttu, millä kertoisin suuremmin riehumatta ja temputtamatta koira, että jes, toi oli hyvä. Kokeilin eilen kotipihassa, että jos koira kiepsahtaa itsensä ympäri kerran jes sanojen kera, mutta hmmmm Aron lievästi ylikiihkoutuu tästä. Joten mietintää mietintää. Jokatapauksessa yritän treeneissa olla pitämättä kiirettä sen virallisen palkan suhteen ja aina ensin kuitata Aronin tekemiset suullisella kehulla, joka on toivottavasti äänenpainoltaan sellaista, että Aron tietää tehneensä oikein. Ja kaikki tämä tähtää siihen kisamaiseen tilanteeseen.
Päätin myöskin tehdä nyt luoksetulon stoppia kuurina niin, että käsky,käsi ja pallo tulevat yhtä aikaa. Eilen kaksi stoppia luoksetulosta kotipihassa ja ne oli kumpikin hyviä tällä käsi,käsky,palkka tyylillä, sitten pari suora luoksetuloa pitkillä matkoilla, toisessa palkkasin vauhdista ja toinen eteenistumaan, siinä kehuskelua ja viivellä sivukäsky, kehuminen ja palkka. Meidän pihassa on aurattu vain sellaiset väylät kulkemiseen ja tehtiin luoksetuloja eri väylillä eri suuntiin. Ja kun itse asettuu vielä sopivasti lumikasan reunaan, tulee koira suoraan eteen ihan puolivahingossa. Vähän tehtiin myös seuraamista, mutta se piip-ääni tulee siihen jostakin, plääh. Suoraan kulkemalla pysyy hiljaa, myös juoksussa. Näistä palkkaa satoi, taisin syöttää taskusta iltaruokaa palkaksi. Olen tehnyt nyt melko pitkään pelkkiä lyhyitä makupalaseuraamispätkiä ja näillä pitänyt ääntä kurissa. Ja piip-ääni näyttää tulevan perusasentoon pysähdyttäessä ja selvästi joku näissä pysähdyksissä tai käännös vasemmalle tms on Aronille epäselvää, en tiedä tekeekö se ne liian innokkaasti vai mikä on. Että on tässä prosessia....mutta kauhee himo reenata!!!
Mu
Mutta siihen tokoon, mihin otsikkokin viittaa. Blogia seuranneet muistavat varmaan meidän kisamaiset treenit joulukuussa, joka oli pohjanoteeraus. Kun toivuin niistä, sain onneksi vasta nyt videon, mikä paljastaa todellakin kaikessa karmeudessaan heikon lenkin, eli minut. No onneksi ainoa vaihto-ehto on vain yrittää kehittää itsetään toimimaan paremmin koiran hyväksi ja näin mahdollistaa koiralle onnistuminen. Video-analysoinnin pohjalta nousi monta kehittämiskohdetta:
- virittelysana: miten viritän koiran nopeastikin, että nyt tehdään töitä?
- kisapalkka: millä kerron liikkeiden välissä koiralle, että teit tuon liikkeen ihan todella hyvin, mutta jatketaan vielä.
Virittelysanaksi mietin sanaa valmis: onko ohjaaja valmis-kysyksessäkin tulisi tuo sana, ainoa että tulevaisuuden evl:ssä ei kysytä onko ohjaaja valmis. Mutta mitä jos kysyn itse koiralta, oletko valmis ja tämä sisältäisi latauksen, nyt aloitetaan...
Kisapalkka saisi olla jokin sellainen juttu, millä kertoisin suuremmin riehumatta ja temputtamatta koira, että jes, toi oli hyvä. Kokeilin eilen kotipihassa, että jos koira kiepsahtaa itsensä ympäri kerran jes sanojen kera, mutta hmmmm Aron lievästi ylikiihkoutuu tästä. Joten mietintää mietintää. Jokatapauksessa yritän treeneissa olla pitämättä kiirettä sen virallisen palkan suhteen ja aina ensin kuitata Aronin tekemiset suullisella kehulla, joka on toivottavasti äänenpainoltaan sellaista, että Aron tietää tehneensä oikein. Ja kaikki tämä tähtää siihen kisamaiseen tilanteeseen.
Päätin myöskin tehdä nyt luoksetulon stoppia kuurina niin, että käsky,käsi ja pallo tulevat yhtä aikaa. Eilen kaksi stoppia luoksetulosta kotipihassa ja ne oli kumpikin hyviä tällä käsi,käsky,palkka tyylillä, sitten pari suora luoksetuloa pitkillä matkoilla, toisessa palkkasin vauhdista ja toinen eteenistumaan, siinä kehuskelua ja viivellä sivukäsky, kehuminen ja palkka. Meidän pihassa on aurattu vain sellaiset väylät kulkemiseen ja tehtiin luoksetuloja eri väylillä eri suuntiin. Ja kun itse asettuu vielä sopivasti lumikasan reunaan, tulee koira suoraan eteen ihan puolivahingossa. Vähän tehtiin myös seuraamista, mutta se piip-ääni tulee siihen jostakin, plääh. Suoraan kulkemalla pysyy hiljaa, myös juoksussa. Näistä palkkaa satoi, taisin syöttää taskusta iltaruokaa palkaksi. Olen tehnyt nyt melko pitkään pelkkiä lyhyitä makupalaseuraamispätkiä ja näillä pitänyt ääntä kurissa. Ja piip-ääni näyttää tulevan perusasentoon pysähdyttäessä ja selvästi joku näissä pysähdyksissä tai käännös vasemmalle tms on Aronille epäselvää, en tiedä tekeekö se ne liian innokkaasti vai mikä on. Että on tässä prosessia....mutta kauhee himo reenata!!!
Mu
Tilaa:
Kommentit (Atom)