Sunnuntai-illan iloksi meillä oli maneesireenit tiedossa. Tiesin, että hyvä valmistautuminen kannattaa ja erityisesti suunnittelu. Joten olin hyvissä ajoin paikalla, että ehdin käydä Aronin kanssa ensin kävelyllä. Ja kuinka ollakaan, Aronin asenne oli tänään kohdillaan. Tosin tänä viikonloppuna ollaan harrastettu runsaasti liikuntaa, kuten aamupäivän hiihdot ja eilen illalla käytiin juoksemassa se 45 min lenkki. No tiedä sitten vaikuttiko ne, mutta ehkä oma asenteenikin oli hyvä.
Aloitimme paikalla oloilla. Olin etukäteen miettinyt, että koira viedään hallitusti liikkeen aloituksiin ja liikkeiden välillä en salli mitään humputtelua. Joten mentiin istumiseen ja jouduttiin odottamaan siinä melko pitkään, että saatiin kolmaskin koira riviin. Siinä odottaessa sanoin Aronille pidä ja palkkailin sitä kontaktin pitämisestä. Aron ei tainnut piipata tässä välissä kertaakaan, sille on hyvin tyypillistä piipittää juuri tämmösissä odotuskohdissa. Istuminen sujui kaikin osin hyvin, käveltiin ulos maneesista, kenelläkään ei ollut kelloa, mutta otaksun, ettei oltu kuin minuutti piilossa.
Tämän jälkeen makuu, nyt maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä. En tiedä voisiko se vaikuttaa, että ollaan tosi monta ryhmäliikettä harkattu evl-tyyppisesti ja nyt vaan yhteiskäskystä kaikki alas, Aron oli lähes yllättynyt ensimmäisestä käskystäni. Makuu hyvin, ei valittamista.
Yksiöjutuissa olin etukäteen suunnitellut, että kolme liikettä liikkuroituna. Autan koiran onnistumaan joiltakin osin ja palkkaan liikkeen jälkeen ja otan koiran haltuun ja viritän seuraavaan liikkeeseen. Liikkurin tempo saisi olla niinkun kokeessa, eli vähän aikaa palkkaukseen ja uuden liikkeen haltuun ottoon. No tuo palkkauksen jälkeinen haltuunotto ja seurauttaminen uuden liikkeen alkuun vaatii meiltä vielä harjoittelua, Aron humputtelisi liikkurin perään.
Mutta ne liikkeet:
Ensin kisaluoksetulo, jossa stoppiin annan käsiavun ja viimeisessä maasta tänne tuloon annan käsiavun, että tulisi istumaan suoraan eteeni. Ja suunnilleen näin tehtiin, eli stoppiin käsi+käsky ja pysähtyi mielestäni hyvin, sitten siitä maahanmeno, tämäkin mielestäni hyvin, mutta viimeisellä pätkällä ei välittänyt käsiavuistani vaan meni suoraan sivulle istumaan. Mutta iloitsin ja palkkasin silti tämän liikkeen jälkeen niinkuin kokeessakin tekisin, sillä luoksetulossa oli paljon hyvää. Ei mielestäni ennakoinut vauhdissa, eli eläköön monta suoraa luoksetuloa, joissa lelu tulee heti käskyn jälkeen näkyviin. No tämän jälkeen se kuuluisa haltuunotto ja kohti ruudun aloituspistettä. Tässä Aron ei siis ollut ihan hallussa, mutta kun sain sen lähetyspisteessä perusasentoon, sain sen ruututaajuudellehyvin nopeasti. Ja siitä alkoi ruutu-liike. Ruutu oli niin hyvä, että halkean onnesta. Edes joku meiltä onnistui ihan nappiin. Koira meni lujaa ja suoraan ruutuun, ihan täydelliseen paikkaan seis ja maa, sitten kohti koiraa mars. Tässä yritin kävellä täsmälleen liikkurin ohjeen mukaan ja käsky-sanan jälkeen koiran kutsuminen sivulle ja kun se oli sivulla seurasi, ehkä vähän edessä, mutta oli pysähdykseen asti ihan hiljaa. Jes ja jippii. Tosin liikkuri kertoi, että Aronin peppu nousi käsky-sanan kohdalla ilmaan, mutta oli maassa sillä hetkellä kun kutsuin sitä, eli tiedän mitä huomenna taas harjoitellaan.
Ja tässä koira haltuun palkkauksen jälkeen ja nyt namiseuraamisella vein sen kohti kaukojen aloituspaikkaa. Liikkuri jäi koiran taakse ja heilautti käsiään aina käskyn merkiksi. Toisen heilautuksen jälkeen Aron kerran katsoi taakseen, mutta teki annetut käskyt niinkuin pitikin, mutta tätäkin pitänee harjoitella, että siellä takana kahisee. Mutta kaukoina istu-seiso-maa ja Aron teki ne oikein, palasin koiran sivulle, siitä istumaan ja jes, hyvää työtä Aron. Tuntui niin hyvältä, kun itsellä on vieläkin mielessä joulukuinen ääntely ja epävarma tunnelma.
Tästä jatkettiin vielä tunnariin, nyt etsitään oma ja tarkkana, olivat hyvät virittelyt. Liikkuri vei kaikki kapulat rasiassa ja Aron istui rauhallisena koko tunnarin teon ajan. Lähti kapuloille laukalla (hui) mutta malttoi haistella riviä ja toi sen oman sieltä. Jotakin pientä pelleilyä oli tunnarin nostossa ja tuonnissa, tosin tunnari ja koiran suu olivat ihan hiekassa/ turpeessa. Mutta se päätyi omaan. Super!
Onnistumisia siis tuli, mutta myös monta hommaa mitä pitää reenata. Aron tekee nykyään väärällä tavalla maahanmenot, ne minun pitää korjata. Näissä se ikäänkuin laittaa ensin etupään maahan ja samalla heittää takapäätään taaemmas, näin ollen kaukoissa tulee siirtymää ennen kuin asennonvaihtelut edes alkaa.
Myöhemmin koiran levättyä hetken autossa tehtiin Aronin kanssa vielä vähän hauskanpitotreeniä, kuten hyppyä namilautasella. Näissä siis kapula kuvitteellisesti vierii ihan kauhean vasemmalle tai oikealle, namilautanen nyt kapulan tilalla. Kerran meinasi laukata hyppykäskyllä suoraan namikipolle, mutta muuten sujui loistavasti,vaikka namilautanen oli tosi vinossa suhteessa esteeseen.
Ja tämän jälkeen tehtiin vähän merkkiä ja haettiin aina edessä-vihjeellä edessä oleva merkki, josta sai pallon palkaksi. Olen ollut syvästi huolissani Aronin merkeistä, kun ne on niin säälittäviä, mutta nähtävästi oma superonnelinen asenteeni välittyi Aroniin ja se laukkasi merkeille.
Ihan loppuun vein pallon ruudun takarajalle ja jätin koiran merkille, siitä ruutukäsky ja suoraan ja lujaa se koira sinne paineli. Sitten juostiin vielä riemuissaan koko maneeesin läpi koiran ja pallon kanssa riemuiten, niin iloisia oltiin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti