Töissäkäynti on ärsyttävää, vie niin ison ajan vuorokaudesta. Eilen sai olla aika ripeä, että ehti ruokkia perhettä, viedä Aron ja Elvis lenkille, tunnin lenkki, joka sisälsi 20 min juoksuosuuden ja tämän päälle kotipihassa vähän Aronin kanssa treenailua. Siitä kuudeksi Tavesin koulutustoimikunnan kokoukseen. Tämän pohjalta tulevasta keväästä ja kesästä on tulossa vallan aktiivinen. Henk.koht olen järjestämässä Tavesilaiselle metsäjälkipäivää ilmeisesti vapun aikaan, kouluttajaksi olen anonut Pekka Korria. Lisäksi olen lupautunut huhtikuun lopusta vetämään metsäjälkireeniä viitenä keskiviikkona Koivumäessä, tarkoitus on siis tarjota mahdollisuus ja auttaa alkuun aloittelevia koirakoita ja saada siinä samalla aina Aronille joku tekemään jälki. Lisäksi keväälle olisi tarkoitus viritellä canicross-treeniä ja bh-koetta varten hallittuja kohtaamisia ihmisten ilmoilla.
Mutta siihen tokoon, mihin otsikkokin viittaa. Blogia seuranneet muistavat varmaan meidän kisamaiset treenit joulukuussa, joka oli pohjanoteeraus. Kun toivuin niistä, sain onneksi vasta nyt videon, mikä paljastaa todellakin kaikessa karmeudessaan heikon lenkin, eli minut. No onneksi ainoa vaihto-ehto on vain yrittää kehittää itsetään toimimaan paremmin koiran hyväksi ja näin mahdollistaa koiralle onnistuminen. Video-analysoinnin pohjalta nousi monta kehittämiskohdetta:
- virittelysana: miten viritän koiran nopeastikin, että nyt tehdään töitä?
- kisapalkka: millä kerron liikkeiden välissä koiralle, että teit tuon liikkeen ihan todella hyvin, mutta jatketaan vielä.
Virittelysanaksi mietin sanaa valmis: onko ohjaaja valmis-kysyksessäkin tulisi tuo sana, ainoa että tulevaisuuden evl:ssä ei kysytä onko ohjaaja valmis. Mutta mitä jos kysyn itse koiralta, oletko valmis ja tämä sisältäisi latauksen, nyt aloitetaan...
Kisapalkka saisi olla jokin sellainen juttu, millä kertoisin suuremmin riehumatta ja temputtamatta koira, että jes, toi oli hyvä. Kokeilin eilen kotipihassa, että jos koira kiepsahtaa itsensä ympäri kerran jes sanojen kera, mutta hmmmm Aron lievästi ylikiihkoutuu tästä. Joten mietintää mietintää. Jokatapauksessa yritän treeneissa olla pitämättä kiirettä sen virallisen palkan suhteen ja aina ensin kuitata Aronin tekemiset suullisella kehulla, joka on toivottavasti äänenpainoltaan sellaista, että Aron tietää tehneensä oikein. Ja kaikki tämä tähtää siihen kisamaiseen tilanteeseen.
Päätin myöskin tehdä nyt luoksetulon stoppia kuurina niin, että käsky,käsi ja pallo tulevat yhtä aikaa. Eilen kaksi stoppia luoksetulosta kotipihassa ja ne oli kumpikin hyviä tällä käsi,käsky,palkka tyylillä, sitten pari suora luoksetuloa pitkillä matkoilla, toisessa palkkasin vauhdista ja toinen eteenistumaan, siinä kehuskelua ja viivellä sivukäsky, kehuminen ja palkka. Meidän pihassa on aurattu vain sellaiset väylät kulkemiseen ja tehtiin luoksetuloja eri väylillä eri suuntiin. Ja kun itse asettuu vielä sopivasti lumikasan reunaan, tulee koira suoraan eteen ihan puolivahingossa. Vähän tehtiin myös seuraamista, mutta se piip-ääni tulee siihen jostakin, plääh. Suoraan kulkemalla pysyy hiljaa, myös juoksussa. Näistä palkkaa satoi, taisin syöttää taskusta iltaruokaa palkaksi. Olen tehnyt nyt melko pitkään pelkkiä lyhyitä makupalaseuraamispätkiä ja näillä pitänyt ääntä kurissa. Ja piip-ääni näyttää tulevan perusasentoon pysähdyttäessä ja selvästi joku näissä pysähdyksissä tai käännös vasemmalle tms on Aronille epäselvää, en tiedä tekeekö se ne liian innokkaasti vai mikä on. Että on tässä prosessia....mutta kauhee himo reenata!!!
Mu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti