Vesijärven jäällä

Tänä talvena olen nyt pari kertaa hiihdellyt koirieni perässä. Pohjustuksena mainittakoon, että kouluaikoina hiihtäminen oli pakkopullaa ja jo yläasteen hiihtoretkiltä huijattiin opettajaa tulemassa bussilla takaisin koululle. Nyt aikuis?vuosina ostin ensin sukset ihan lasten vuoksi, että voi hiihtää niiden kanssa, mutta hiihtohan on tosi hyvää kuntoilua ja kivaa.
Muutama viikko sitten otin Aronin valjaat mukaan Varsamäen metsälenkille ja itselle sukset jalkaan. Suurimman osan lenkistä koiran laukkausivat vapaana, mutta pariin kertaan laitoin Aronin narun vetovyöhöni kiinni ja annoin sen mennä. Aurattua metsäautotietäpitkin mentiinkin sitten miljoonaa, sillä Aron ei välittänyt lainkaan siitä, että tulin perässä suksillä ja näin ollen se sai mennä oikein isoa laukkaa. Vauhti oli aivan mielettömän hienoa. No tällä hetkellä Varsamäen metsäteillä on joku iso maakaasuputken asennus ja siellä on kieltomerkit lenkkeilijöiden liikkumiseen.

Ja kun tänään aurinko paistoi ja teki hirveesti mieli mennä koittamaan vetohiihtoa, lähdimme sitten Vesijärven rantaan. Ensin puolen tunnin kävelyt maalla, Elväs jäi autoon hiihdon ajaksi, sillä kun ei enää herneet kohtaa siinä vaiheessa kun laitan sukset jalkaan. Se haukkuu minulle taukoamatta ja roikkuu suksien päällä, eikä välitä sitten pätkääkään, vaikka kieltäisin sitä miten. Joten kaikkien mielenrauhaksi Elvis jäi autoon.

Oman kunnon nostaminen on ollut viime aikoina mielessä ja ollaankin tehty koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Canicross-tyyppisessä juoksussani koirat menee ravia ja sellainen 45 min juoksupätkä on itselleni jo suuri suoritus. Mutta kunto pitäisi saada paljon paremmaksi, sillä huomasin tuolla jäällä, että kunto loppuu kuin seinään. Tosin jäällä liikkuminen oli hiukan kökköä hommaa, sillä siellä ei ollut latuja, lunta kylläkin ja jos meni moottorikelkan reittiä pitkin, huomasin takaisin tullessani hiihtäväni lähes veteen. Jään pinnalla oli paikka paikoin vettä, kääk. Tässä vaiheessa mentiin jo äkkiä takaisin rantaan.
No Aron tykkäsi, tosin tuo lumipohja hidasti sen etenemistä. Puolessa välissä päästiin Aronin vapaaksi juoksemaan, kun oma sydän löi tuhatta ja sataa ja sitten taas hetken päästä Aron kiinni valjaisiin ja sanoin anna mennä. Mutta ehdottomasti kivaa liikkumista. Ja Aron tykkää juosta myös vapaana, kuten alla olevista kuvista voi huomata.