maanantai 15. helmikuuta 2010

Elviksen kanssa kyötikkälän kentällä

Tänään oli vuorossa Elviksen reenailua kyötikkälän kentällä. Laskin mielessäni, että meillä on 3 viikkoa aikaa kokeeseen ja nyt jos koskaan on aloitettava tiheä valmistelu koetta varten. Tarkoitus on ennen koetta ottaa liikkeitä palkatta, mutta tänään oli etukäteen teemana iloinen ja vauhdikas meno.
Joten aloitin ensin seuraamisen pätkillä ja ihan muutaman askeleen sellaisilla. Elvis on aina kentälle mennessä niin intona, että aluksi pitää saada se keskittymään. Sitten otin vähän pätkiä ja paljon käännöksiä. Tästä oli hyvä jatkaa luoksetulojen pariin. Ensimmäinen luoksetulo oli suora juoksu, josta sai lelun palkaksi, sitten seuraava oli pysäytyksellä, jossa terävien käskyjen jälkeen kyllä etenee noin kolme metriä ennen viimeistä tassunsiirtoa, kunnes seisoo paikallaan. Joten tämä nousi ainoaksi suureksi haasteeksi ennen koetta, miten saada Elvis seisomaan iskusta, kun nostan käden ylös. Mieleen tuli Jukan kommentti joskus siitä miten se sai Reetun stoppaamaan hyvin, heitti koiraansa aina tennispallolla päin näköä. Johan alkoi pysähtyä kun käsi nousi. No otin vielä pari vauhdikasta suoraa juoksua, joissa halusin vaan, että tule käskyllä laukataan luokseni. Sitten yksi seisomisesta tänne ja sekin oli oikein hyvä ja eteenistuminenkin oli hyvä.
Tästä vauhtiteemalla noutoihin, pääidea oli vahvistaa sitä hetkeä, kun Elvis ottaa kapulan ja lähtee kohti minua. Joten ensimmäisessä noudossa heti kun se nappas kapulan ja laukkasi ekat askeleet, tuli lelu esiin ja jippiit! Toisessa noudossa vein kapulan itse tosi kauas ja palasin koiran luo, nyt käskystä lähti sinne missä kapula oli täysillä ja samaa vauhtia se tuli takas, taas lelu lensi ja kapulakin sai lentää. Kolmas nouto oli sellainen, että jätin koiran istumaan, puoleen väliin kapula ja minä kauas seisomaan, huusin hae, koira painoi täysillä luokseni ohi kapulan, höh. Mutta lähetin siitä etsimään kapulaa ja heti lähtikin ja kun kapula nousi ja innoskas laukka jatkui, tiesin onnistuneeni.
Loppuun otin muutaman tilanteen, missä koira seisoo ja minä sanon kaukaa istu. Nyt Elvis istui askeltakaan siirtämättä yhdestä käskystä. Hyvä Elvis. Joten jos saan esteeni irti lumihangessa, täytyy sitä huomenna kokeilla este meidän välissä. Ja huomenna tehdään kiertoja, joiden yhteyteen heitän koiraani tennispallolla, lähtisköhän se sieltä kautta pysähtymään terävästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti