Ihana ja aktiivinen kotiharrastusviikonloppu kohta takanapäin. Sen lisäksi, että koirat ovat saaneet hyviä lenkkejä ja koulutusta, vein myös lapsia lauantaina uimahalliin, laitoin uunilohta ruuaksi, sunnuntaina hiihdettiin lasten kanssa kyötikkälässä ja mukana olivat vielä Anniina ja Aleksikin. 4 lasta hoitaa kyllä ihan helposti, varsinkin kun tytöt ja pojat ovat samanikäisiä ja tekevät keskeneen kaikenlaista ilman aikuisen apua.
No lauantaina menin kuitenkin Elviksen kanssa kyötikkälän kentälle. Siellä oli melkolailla lunta, mutta kisafiiliksiä hakiessa otin kaksi luoksetuloa siellä hangessa. Elvis tuli hyvällä laukalla lumesta huolimatta. Piti kuitenkin siirtyä tien toiselle puolen reenaileen, kun hankireeni on niin työlästä. Kävin ongelmakohtiamme lävitse ja otin yhden kokonaisen luoksetulon pysäytyksineen. Koko luoksetulo oli stoppiin asti ihan ok, seisahduksen jälkeen kun sanon tänne-lähtee ravissa luokseni. Tässä kohtaa koiran ilme on, että teinkö jotakin väärin, kun pallo ei lentänyt ja palkkaa ei tullut. Tätäkin kohtaa pitäisi reenata ja suullisesti kehua siinä kohtaa.
Sitten yritin parannella sitä noudon paluuvauhtia ja tein mielenkiintoisia kokeiluja. Jätin koiran istumaan ja kävin heittämässä kapulan tosi kauas, sitten koiran ohi ja koiran taakse noin 15 metrin päähän ja siitä hae. Elvis lähti lujaa ja tuli takaisin päin lujaa, uusin tämän ja hyvältä näytti, laukkaa tulee kapula suussa. Näitä pitäisi ottaa ilmeisesti heti sata lisää, sillä kolmas nouto oli näiden kahden vauhdikkaan jälkeen normiliike ja siinä palautus oli ravia. No tää ei taida viikossa enää muuttua mihinkään. Tämän jälkeen lähdinkin kaikkine koirien kanssa hyvälle metsälenkille, jossa lunta kerääntyi ihan kiitettävästi partisten tassuihin.
Illalla oli Aronin reenivuoro, (tätä ennen olin yhden reenin tehnyt kotipihassa, mikä piti sisällään luoksetuloja eteen istumaan ja yhden noudon, joka näytti todella hyvältä). Käveltiin löytytexin parkkipaikalle ja siinä otin ruudun loppuosia eli makuuasennosta kutsun sivulle seuraamaan. Näitä sai ottaa monta, sillä ihan aina ei Aron malttanut odottaa käskyä, mutta onnistumisia saatiin. Sitten seuraamista, mutta tää ei nyt pelitä. Tästä lisää myöhemmin.
Lopuksi kiertoja ja keskellä parkkipaikkaa oli joku mönkijä, jota Aron kävi kiertämässä. Siihen otin kaksi stoppia ja pari kiertoa palkkasin vain pelkästä kiertämisestä lelua heittämällä ja leikkimällä. Kotimatkalla oli pakko pysähtyä vielä nesteen pihaan ja ottaa seuraamista. Huoltoasema Nesteellä on hyvät ikkunat, joiden kautta näen Aronin asennon seuraamisessa. Nyt teki hyviä seuraamispätkiä.
Sunnuntaina Elvis vain lenkkeili ja Aronin kanssa meillä oli treffit Miinu Mäkelän bordercollie Bertan kanssa Kangasalan prismalla. Olin jo etukäteen vähän miettinut mitä reenataan, kun Miinusta sain apua.
Aron teki siis:
-ohjattua suunnan harjoittelua
eli Miinu käveli kummankin lautasen läpi liikkeenohjaajamaisesti ja Aron istui sivullani lähetyspaikassa. Yhdessä me käveltiin merkille ja Aron jää siihen seisomaan, sitten minä peruutan, pysähdyn ja näytän vasen. Miinu on siis vienyt vasemmalle lautaselle namia. Kolmesta toistosta eka meni hyvin, toisella meni metrin verran oikealle kunnes kääntyi vasempaan ja kolmannella taas ihan oikein. Seuraava reeni on siis suunta oikea ja sitten lautasen voisivat lähteä jo taaksepäin.
-merkkiä
eli kaksi lähetystä merkille, hyvin meni. Ekassa heti kun koira oli merkillä niin jes ja luokseni leikkimään. Tokalla heitin lelun koiralle palkaksi merkin taakse.
-ruutua
Meillä on pitkään ollut ruutuna vain pelkät kulmamerkit ei siis mitään nauhoja. Nyt ruutu oli merkattu keltaisilla nauhoilla ja ensimmäisellä lähetyksellä Aron saattoi häiriintyä näistä, sillä juuri ennen ruutua se pysähtyi ja katsoi minuun. Uusinnoilla se sitten meni hyvin ruutuun. Toinen ruutuun lähetys oli ns. motivaatioruutu eli heti ruudussa olevalle alustalle päästyään huudan jes ja luokseni leikkimään. Kolmannella ruudulla ei tainnut olla alustaa, mutta seis käskyn jälkeen Aron pysähtyi nopeasti ja lähti sitten tulemaan minua kohti. Otettiin siis vielä neljäs ruutuun lähetys, jossa koira meni hyvin tyhjään ruutuun, kuuli seis-käskyn ja pysähtyi ja heitin lelun sinne ruutuun. Jatkossa taidan kokeilla ihan vain tyhjiä ruutuja, sillä alustan poistumista ei Aron huomaa ja miksi sitten pitää siellä kohdetta, jos osaa pysähtyä ilmankin.
-luoksetulo liikkeenohjattuna
Tämän idean bongasin Pia Pursiaisen blogista. Eli tarkoituksen harjoittaa koiraa myös siihen liikkeenohjaajan käskytykseen. Joten tehtiin alokasluokan luoksetulo Miinun puhuessa ne rimpsut että seuraavana luoksetulo onko ohjaaja valmis. Tämä onnistui oikein hyvin, ei siis mitään parantamista tässä, istui eteenikin ihan avustamatta hyvin.
Sitten Aron menikin autoon ja tauon jälkeen otettiin seuraamista. Tämä on nyt huonossa jamassa. Seuraa-käsky edustaa Aronille tällä hetkellä jotakin epämääräistä kulje mukana-juttua, jossa kriteerini vaihtelee naksahduksesta toiseen, Aron on epävarma ja alkaa piipittää ja tarjota kaikenlaista. Välillä se on liian edessä tai liian kaukana sivulla ja se ääntelee. Ja meisti naksauttaa milloin mistäkin. Kokeeksi vaihdettiin ihan toiseen liikkeeseen ja ääntely loppuu heti. Välillä otettiin vähän kaukoja ja liikkeestä istumisia. Näissä äänetön, mutta heti kun tulee sivulle ja sanon seuraa, epävarmuus alkaa. Miinu huomasi, että jo ensimmäisessä perusasennossa Aron oli hiukan liian edessä ja kun siitä lähden liikkeelle, se meneekin vasta eteen ja en voi naksauttaa, kun ei ole kohdallaan ja sitten se oravanpyörä alkaa. Joten nyt ei auta kuin pilkkoa tämä liike taas alkutekijöihin ja tässä tarttee jo Supo-äiteen Outin apua, onneksi kuulin huhuja, että Outi on Kangasalla ensi viikonloppuna. Outi Apua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti