Aamusta aikaisin kohti Sipoota ja siellä meillä paljon odotettu Riitta Jantunen-Korri, jolta saimme taas niin paljon ajateltavaa ja kotona tehtävää. Carita ja Onni näyttivät myös mitä olivat reenailleet ja kyllä Onni on tosi taitava, Elvis on valovuoden päässä veljestään ja mistähän se johtuu, minusta tietenkin.......
Aron aloitti ja kävimme läpi seuraamista. Aron meni ihan mukavasti, mutta kehittämiskohteita löytyi:
Riitta sanoi, että Aron teki huonosti käyttäen takapäätään vasemmalle käännöksiä, joten
Aron aloitti ja kävimme läpi seuraamista. Aron meni ihan mukavasti, mutta kehittämiskohteita löytyi:
Riitta sanoi, että Aron teki huonosti käyttäen takapäätään vasemmalle käännöksiä, joten
-perusasentojumppaa
-vasemmalle kääntymisiä ja takapään tehostamista
Näitä jälkimmäisia tehdään o tai u muotoisilla käännöksillä hitaasti ja naks siinä kohdassa, missä takapää menee oikein mukana, tarkoituksena olisi saada vähän kuin pohkeenväistöä, kai. Tehtiin näitä sitten ja Riitta sanoi, että Aron alkoi heti kehittyä oikeaan suuntaan.
-näiden lisäksi työlistalle tuli peruuttaminen. Tästä on ollut mainintaa jo vaikka kuinka monessa yhteydessä, mutta kun siitä taas kerran mainittiin, niin täytyy se ottaa nyt työn alla. Sitä kautta koira joutuu kontrolloimaan takapäätään.
Näytin myös sivulletulojamme, mutta tänään Aron teki kaikki ihan oikein, jopa ihan edestä istumasta sivu-käsky tuli yllättävän hyvin. Siihen ei sisältynyt mitään hypähdystä tms. mitä Riitta sanoi, että helposti tulee. Joten hyvä me, kun ollaan sitä peilin edessä harjoiteltu.
Sitten oli vuorossa nouto. Tein ensin aivan kokonaisena liikkeenä. Tässä Aron inahti, kun se lähti hae-käskyllä liikkeelle. Tämä ei saa jatkossa vahvistua. Sitten Riitta kehui noudon ja pidon, sanoi luulleensa, että tilanne on paljon pahempi. Tehtiin kaikkiaan kolme noutoa ja näissä tuli vain kotiläksyksi rauhallisia pitoja, Aron pitää kapulaa suussaan ja minä silitän Aronia samaan aikaan, vien käsiä kapulaa jne. ja kun ote on hyvä, saa irroittaa. Tärkeintä olisi luoda varma ja mukava tilanne koiralle, missä se istuu edessäni kapula suussa turvallisen oloisena. Alla olevissa kuvissa Aron tulee kapula suussa hyvällä laukalla ja istuu yllättävänkin rauhallisen näköisenä edessäni.
-vasemmalle kääntymisiä ja takapään tehostamista
Näitä jälkimmäisia tehdään o tai u muotoisilla käännöksillä hitaasti ja naks siinä kohdassa, missä takapää menee oikein mukana, tarkoituksena olisi saada vähän kuin pohkeenväistöä, kai. Tehtiin näitä sitten ja Riitta sanoi, että Aron alkoi heti kehittyä oikeaan suuntaan.
-näiden lisäksi työlistalle tuli peruuttaminen. Tästä on ollut mainintaa jo vaikka kuinka monessa yhteydessä, mutta kun siitä taas kerran mainittiin, niin täytyy se ottaa nyt työn alla. Sitä kautta koira joutuu kontrolloimaan takapäätään.
Näytin myös sivulletulojamme, mutta tänään Aron teki kaikki ihan oikein, jopa ihan edestä istumasta sivu-käsky tuli yllättävän hyvin. Siihen ei sisältynyt mitään hypähdystä tms. mitä Riitta sanoi, että helposti tulee. Joten hyvä me, kun ollaan sitä peilin edessä harjoiteltu.
Sitten oli vuorossa nouto. Tein ensin aivan kokonaisena liikkeenä. Tässä Aron inahti, kun se lähti hae-käskyllä liikkeelle. Tämä ei saa jatkossa vahvistua. Sitten Riitta kehui noudon ja pidon, sanoi luulleensa, että tilanne on paljon pahempi. Tehtiin kaikkiaan kolme noutoa ja näissä tuli vain kotiläksyksi rauhallisia pitoja, Aron pitää kapulaa suussaan ja minä silitän Aronia samaan aikaan, vien käsiä kapulaa jne. ja kun ote on hyvä, saa irroittaa. Tärkeintä olisi luoda varma ja mukava tilanne koiralle, missä se istuu edessäni kapula suussa turvallisen oloisena. Alla olevissa kuvissa Aron tulee kapula suussa hyvällä laukalla ja istuu yllättävänkin rauhallisen näköisenä edessäni.
Tämän jälkeen meidän lempi eli ruutu. Tämä meni oikein hyvin niin alustalla kuin ilman. Jatkossa ruutua pitäisi harjoitella erilaisissa olosuhteissa eri kentillä. Lisäksi nyt otettiin erikseen loppurimpsuakin siihen ruutuun. Vein Aronin makaamaan ruudun keskelle ja otettiin sieltä kaksi kertaa sivulle, ekalla kerralla ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, mutta uusinnalla jo tulikin. Tähän asti meidän ruutu on aina päättynyt seisomis-asentoon, nyt saatiin vinkiksi, että joka kymmenes ruutu voisi päätyä maahanmenoon. Alla olevissa kuvissa minä ensin mietin että siis ruutuun ja sitten Aron toteuttaa
Lopuksi kaukokäskyjä. Istu-maahan näytti sen verran hyvältä, että näihin voisi ottaa jo palkattomuuttakin mukaan. Eli ei joka käskyn jälkeen palkkaa, suullisella kehulla voi mennä eteenpäin esim. Maahan-seiso ei onnistunut nyt minun ollessa kauempana, otettiin sitä sitten aivan edestä, tässäkin edelleen samis kuin ennen, että naks ja nami lentää koiran taakse, jos nami tulee kädestäni, se ikään kuin kutsuu Aronia kohti minua. Istu-seiso-istu vaatii vielä ihan liikeradan edestakaista työstöä, tosin tämä on se meidän vaikein, jossa pitäisi hallita sitä takapäätä, joka ei ole vahvuus tällä hetkellä. Kuvassa Aron odottaa maa-käskyä.
Riitta sanoi Aronin kehittyneen oikein kivasti eteenpäin ja mm. noudoissa tuli maininta, että Aron on innoissaan kapulasta.
Elviksen vuoro alkoi myös seuraamisilla.
Elviksen asenne ja työskentely on oikein hyvää
mutta se banaaniasento, voi voi. Kulman jälkeen se saattaa sitä suoristaa. Joten Elviksellekin tuli läksyksi takapään työstöä, tämä oli ylivaikeaa Elvikselle. Ja yhtenä vinkkinä tuli, että aina seuraamisien alkuihin muutama vasemmalle käännös, se auttaa siihen suoruuteen seuraamisessa.Sitten luoksetuloon. Tähän saatiin paljon hyviä vinkkejä:
-itse seisahtumisen harjoittelua, ihan erilleen luoksetulosta. Esim juoksen koiraa piiloon kulman taakse, koira lähtee perään, minä tulen kulman takaa, että seis ja koira olettavasti stoppaa terävästi ja tähän palkka. Näitä paljon, nyt Elviksen seisahdus ei ole terävä eikä täpäkkä.
-sitten jos tiedän, että nyt luoksekutsuessa Elvis varmastikin ennakoi, niin heti luoksetulokäskystä lelu esiin ja saadaan aikaan koira joka tulee kohti hyvällä innolla. Riitta sanoi, että ennakoinnilla on tapana jäädä päälle, ei siis anneta enää tilaisuutta ennakoida.
-sitten niitä stoppeja, missä samaan aikaan kun käsky tulee, lentää lelukin. Ja sain huomautuksen, että onko minulla sellaista lelua, joka olisi helppo heittää koiralle. Saatiin lainata Onnin narupalloa ja tämä olikin tosi hyvä.
Tämän jälkeen vuorossa ruutu. Eipä ollut hurraamista meidän esityksessä. Saatiin hyviä koti-ohjeita, itse-asiassa ihan samoja, mitä jo itse aikaisemminkin mietin, mutta Riitta sanoi, että ruutuun menossa Elviksen motivaatio on tiessään. Ei lähtenyt ruutuun edes ensimmäisestä käskystä, vaikka olin jo kuiskutellut missä ruutu-höpötykset. Joten ensiksi pelkkää alustaa, siihen hyvä motivaatio. Sitten ruutua, jossa se ihana alusta. Ja alustattomiin ruutuihin pallon lento ennenkuin alkaa etsimään, että missä on se alusta. Kuvassa virittelyä ruutuun ja Elviksen katse näyttää hyvin suuntautuneen kohteeseen, mutta silti maali hukkuu matkalla.
Loppuun kaukoja ja näissä tehtiin vain avo-siirtoja eli istu ja maahan. Nämä näyttivät nyt hyviltä, ihan ensimmäiseen siirtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten meni kaikissa ihan oikein ja malttoi. Kuitenkin ihan alussa kun jätin Elviksen maahan, se meni maahan, mutta nuoli lunta siinä maatessaan. Riitta sanoi, että tästä voi ihan huomauttaa, kyllä siellä kuuluu maata skarppina. Sitten ennen koetta meidän täytyy vielä harjoitella niin, että liikkeenohjaaja on Elviksen takana ja heilauttaa käsiään tai rapistaa takkiaan. Tärkeintä on kuitenkin saada Elvis tuntemaan itsensä turvalliseksi siinä tilanteessa, joten jos näyttää, että takahäiriö on liikaa, pitää tämä liikkuri saada myös hiljenemään.
-itse seisahtumisen harjoittelua, ihan erilleen luoksetulosta. Esim juoksen koiraa piiloon kulman taakse, koira lähtee perään, minä tulen kulman takaa, että seis ja koira olettavasti stoppaa terävästi ja tähän palkka. Näitä paljon, nyt Elviksen seisahdus ei ole terävä eikä täpäkkä.
-sitten jos tiedän, että nyt luoksekutsuessa Elvis varmastikin ennakoi, niin heti luoksetulokäskystä lelu esiin ja saadaan aikaan koira joka tulee kohti hyvällä innolla. Riitta sanoi, että ennakoinnilla on tapana jäädä päälle, ei siis anneta enää tilaisuutta ennakoida.
-sitten niitä stoppeja, missä samaan aikaan kun käsky tulee, lentää lelukin. Ja sain huomautuksen, että onko minulla sellaista lelua, joka olisi helppo heittää koiralle. Saatiin lainata Onnin narupalloa ja tämä olikin tosi hyvä.
Tämän jälkeen vuorossa ruutu. Eipä ollut hurraamista meidän esityksessä. Saatiin hyviä koti-ohjeita, itse-asiassa ihan samoja, mitä jo itse aikaisemminkin mietin, mutta Riitta sanoi, että ruutuun menossa Elviksen motivaatio on tiessään. Ei lähtenyt ruutuun edes ensimmäisestä käskystä, vaikka olin jo kuiskutellut missä ruutu-höpötykset. Joten ensiksi pelkkää alustaa, siihen hyvä motivaatio. Sitten ruutua, jossa se ihana alusta. Ja alustattomiin ruutuihin pallon lento ennenkuin alkaa etsimään, että missä on se alusta. Kuvassa virittelyä ruutuun ja Elviksen katse näyttää hyvin suuntautuneen kohteeseen, mutta silti maali hukkuu matkalla.
Loppuun kaukoja ja näissä tehtiin vain avo-siirtoja eli istu ja maahan. Nämä näyttivät nyt hyviltä, ihan ensimmäiseen siirtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten meni kaikissa ihan oikein ja malttoi. Kuitenkin ihan alussa kun jätin Elviksen maahan, se meni maahan, mutta nuoli lunta siinä maatessaan. Riitta sanoi, että tästä voi ihan huomauttaa, kyllä siellä kuuluu maata skarppina. Sitten ennen koetta meidän täytyy vielä harjoitella niin, että liikkeenohjaaja on Elviksen takana ja heilauttaa käsiään tai rapistaa takkiaan. Tärkeintä on kuitenkin saada Elvis tuntemaan itsensä turvalliseksi siinä tilanteessa, joten jos näyttää, että takahäiriö on liikaa, pitää tämä liikkuri saada myös hiljenemään.
Lopuksi Riitta sanoi, että huomaa, ettei Elviksen kanssa ole tehty läheskään yhtä paljon kuin Aronin kanssa. Ja tämähän sai ääneen sanottuna melkein kyyneleet silmiini. Olenkin miettinyt sitä koko kotimatkan ja voi miten minua harmittaa. Eihän tämä mitenkään uusi tieto ollut ja itsekin sen olen huomannut, mutta kun se sanotaan ääneen, niin siitä tulee totta. Ja sitten tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Anna Elvis anteeksi, pakko yrittää olla jatkossa tasapuolinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti