Aikaisin aamulla Petra valitti huonoa oloa ja ei ihme, kuumetta reilusti yli 39, joten jäin viettämään lapsisairaspäivää. Siinä kun Petra katseli lastenohjelmia sohvalla maaten sain harjattua Jimmyn läpi, jes. Ja silloin kun Petra nukahti sohvalle, sain reenailtua Elvistä ja Aronia kotipihassa.
Aron harjoitteli ensin ohjatun suuntia. Nyt tein niin, että jätin koiran istumaan aina siihen viralliseen lähetyspaikkaan eli 10 metriä ennen merkkiä ja vein aina itse makupalat lautasille kävellen kummankin lautasen läpi. Näin ollen Aron ei tiennyt tarkkaan kumpaan laitoin makupalat. Tein kaikkiaan viisi lähetystä sitten koiran seistessä merkin takana ja nyt tuli niitä virheitä, sillä Aron ei osannut katsoa vielä käsistäni kumpi suunta, mutta ainakin se lähti aina toiselle lautaselle, kun annoin käskyn. Siis siitä plussaa että se malttaa odottaa käskyä ja seistä paikallaan siellä merkin takana. Kaksi kertaa se taisi mennä just niinkuin käsi näytti ja kolme kertaa meni väärän lautasen kautta. Nyt olenkin miettinyt, että otanko saman uudestaan vai muutanko strategiaa. Tosin myös aiemmista jutuista olen oppinut, että Aron tekee hyvin mielellään sen mistä viimeksi tuli palkka, eli jos viimeksi makupala oli vasemmalla lautasella, se lähtee vasempaan vaikka käsi näyttää oikeaa. Joten jos jatkan samalla linjalla ja Aronin pitäisi hoksata, että seuraa käsky niin pääsee suoraan palkkioon. Jäävissä liikkeissähän Aron teki aina sen mitä viimeksi sanottiin ja tänään tarkistin ulkona myös sen, että toimiiko käskyjen erottelut. Ja nämä toimi, eli maa, istu ja so- asennot Aron ottaa heti käskyn kuultuaan, mitään aikaa näiden pitoon ei ole harjoiteltu, riittää että se valitsee oikean asennon ja heti naks ja nami.
No vein kuitenkin ohjatun lautaset siitä merkin luota pois ja otin merkille lähetyksen kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla oli alusta merkin takana ja toisella kerralla ilman, kumpanenkin onnistui. Sitten loppuun hauskanpitoa, laitoin jakkaran keskelle pihaa ja kiertoja ja pallon heittelyä ja leikkiä. Naapuritkin sattuivat kävelemään siitä ohi ja halusivat nähdä mitä me tehdään ja siksi Aron teki vielä kaksi ylimääräistä kiertoa, mitä piti. Näissä kiertoharjoituksissa otin yhden stopin, kaksi kertaa kierrolta tänne ja loput oli vaan vapaa pallolle, joka lensi johonkin.
Elviksen vuoro oli myös kiertää jakkaraa ja se kiertää, tosin ravaten eli vauhtia saisi olla kympillä lisää. Sitten otin luoksetuloja ihan suoraan ja välillä kierrolla heittelin sille tennispalloa, tarkoituksena saada se skarppaamaan kun käteni nousee. Tuli onnistumisia. Vähän otin myös seuruuta, mutta tosi banaani, joten lopettettiin siihen, kun en jaksa sitä nyt suoria.
Illalla naksuilin vielä sisällä Aronin kanssa peruutuksia. Tänään tuli uutena juttuna peruuttaminen niin, että olen selin koiraan. Tähän asti me olemme olleet kasvotusten. Ja sitten kun se alkoi sujua, lähdin myös itse peruuttamaan. Tarkoituksena on saada tämä peruutus tuohon seuraamiseen, nyt toistaiseksi vielä kuitenkin ihan tempputasolla. Hauskaa oli ja tätä juttua sitten esittelin sohvalla makaavalle Petralle, jolla oli 39.7 kuumetta ja joka sai pienellä äänellä sanottua, että kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti