Tänään ohjelmassa oli Nokia, Meirän halli ja Katja Kiviahon koulutuspäivä. Katja on omalla Zen-bortsullaan noussut huikeaa vauhtia tokoeliitin kärkeen. Joten odotukset koulutukselle oli tietysti kovat ja olin ilmoittautunut sinne Aronin kanssa. Elvikselle paikka olisi ollutkin turhan vaativa, sillä hallissa oli tokokentän vieressä kaksi agilitykenttää ja niillä pyöri reenit usean koiran voimin. Keinut kalahteli, koirat haukkui, ihmisiä kulki jne. joten melko häiriörikkaassa paikassa oltiin. Ja vastaavat häiriöt vie Elviksen keskittymistä kyllä itse asiasta.
Joten päivän yksi ehdoton plussa oli, että Aron pystyi tekemään hommia vaikka oli ensimmäistä kertaa tässä hallissa ja näissä häiriöissä
.
Olin ottanut etukäteen aiheeksi seuraamisen ja noudon pidot.
Seuraamisissa aloitin vaan naksuttellen ilman käskyjä ja näissä Aron oli vähän ulalla. Heti kun sanoin seuraa ja annoin ihan selkeät ohjeet työskentelyyn, terästäytyi Aronin ihan toisellalaillla. Tosin näiden käskyjen yhteyksissä ja varsinkin alussa Aron saattoi piipata, mutta tämä jäi kokonaan pois, kun työskentelyä jatkettiin. Eli taas tulin siihen lopputulokseen, että Aronille on epäselvää ja jos on epäselvää, se ääntelee. Katja myös huomautti, että voin huomattauttaa koiralle, kun se tekee ei-toivottua, joten jos se seuraamisessa ääntelee, niin heti palaute siitä koiralle. Saimme kuitenkin monta hyvää pätkää, joissa Aron oli hiljaa ja omasta mielestäni teki hyvin työtä. Kävimme läpi myös vasemmalle käännöksiä ja näissä Aron oli tänään hyvä, ei tullut huomauttamista siis, vaikka tein useamman näytiksi. Sitten tehtiin pieniä vasemmalle käännöksiä ja sivusuuntaan seuraamisia, nää on niin haasteellisia. Sivusuunnassa minun pitäisi nähdä mitä koiran takajalat tekee ja sitten oma asento vääntyy jne. Katsoimme myös perusasennon paikkaa ja sivulle tuloja, Katja sanoi, että kaiken kaikkiaan Aron on vähän edessä. Jatkossa itselleni siis tuli tarkemmaksi täsmentää kriteeriä, missä kohtaa koiran pitää olla, kun se istuu sivullani, eli jatkossa pari senttiä taaempana.
No sitten mentiin noutoihin, Aron teki noudon liikkeenä ja siinä eteen tulo kapula suussa ja kapulan pito olivat tosi kauheat. Viime lauantai jälkeen en ole harjoitellut kapulan kanssa ja tänään tulo eteeni oli vino ja kapula Aronilla kurkussa, jossa se kivasti pyörii. Joten tähän tuli edelleen pitoharjoituksia ja että näitä voisi tehdä ja ottaa nyt kuurina. Jos kapula pyörii suussa, niin huomautus väärästä ja kapula heti pois, kun koira pitää oikein niin kehut. Omaan koulutusideologiaan ei oikein täsmännyt nämä huomaukset vääristä asioista, sillä pelkään noudon luovutuksen muuttuvan liian haastavaksi ja vaikeaksi koiralle ja tämän myötä sitten ei miellyttäväksi tilanteenksi. Tosin pito-harjoituksia jatketaan ja liikkumista kapula suussa, se otetaan ohjelmistoon. Tätä liikkumista kapula suussa voi viedä niin pitkälle, että koira tekee vaikka kiertoja kapula suussa ja pääpointti on, että kapulasta pidetään hyvin kiinni.
Sitten päivän päätteeksi oli vuorossa paikka-olot. Nyt hallista oli lähteneet agilitaajat pois ja siellä oli hyvin hiljaista. Aloitimme paikka-istumisilla ryhmässä. Tämä oli Aronille elämän ensimmäinen ryhmä-istuminen ja se meni tosi hyvin. Aron istui ehkä vajaan minuutin, mutta hyvässä asennossa ja varman oloisena. Jes tästä meille kummallekin.
Mutta paikka makuu, tässä oltiin oltu jo hyvän aikaa, kunnes hallin ovi kolahtaa ja joku tulee sisään. Aronin vieressä kuukautta vanhempi koira nousee samantien ylös, tekee semmosen pöh pöh haukahduksen ja samantien Aroninkin mukana nousten ylös ja eteenpäin. Neljästä koirasta kolme lähti, ainoastaan Katjan Zen ei hievahtanutkaan. Hiljaisessa hallissa oven kolahdus siis sai aikaan turhan ison reaktion. Koirat vietiin takaisin paikalleen ja pysyivät loppuajan paikallaan, mutta Aron ei näyttänyt olevan enää siinä paikka-makuussa parhaimmassa mielentilassa, sen pää meni välillä maahan ja sitten se nousi, kun kävin välillä sen silmistä pois ja tullen takaisin näkyviin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan ja kehumaan ja se oli hyvä.
Tokoilujen lisäksi päivän parasta antia oli Miinun ja Bertta-bc:n antama vertaistuki sekä hyvät näyttelyharkat huomista varten. Ei ollenkaan mitään viime tipan reenaajia, mutta kun paikalla oli hyvin tuomarin näköisiä ihmisiä, niin kävivät katsomassa hampaita ja kopeilomassa koiriamme. Bertta kun on Aronia kuukauden vanhempi, se esiintyy huomenna myös samassa kehässä kuin me ja saatiin siis ihan toden tuntua kun seisotettiin koiriamme peräkkäin. Tässä näyttelyharjoitusten välissä Aron otti muuten tosi hyvän yksittäisen paikalla-makuu harjoituksen, sillä oli minun vuoroni kopeloida Berttaa ja jätin Aronin siksi aikaa paikkamakuuseen kun kävin Bertan luona. Aron pysyi ja nousi hyvin istumaan käskystä, kun olin sen sivulla. Joten ihan hyvä reissu ja koulutus, vaikka tunsin itseni niin huonoksi kouluttajaksi noissa tilanteissa. Tumppu mikä tumppu......
Saatiin kuitenkin paljon mietittävää ja nähtiin monenlaisia uusiakin juttuja. Esim. kuinka kehään tuleminen ja käyttäytyminen kokeessa, virittelysanojen mukaan otto liikkeisiin, mietintämyssyyn myös mitä tehdä kokeessa liikkeiden välissä. Näistä kehitys on toivottavasti vaan eteenpäin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti