Joten Aronille 7 normaalia pienempää keppiä jotka mahtuivat hyvin käteen..
Jälki itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, pituus 0.73, kävin tekemässä sen Vatialan hautausmaan taakse ja jäljen vanhentuessa ehti hyvin käydä ruoka-ostoksilla Prismassa. Ajattelin, että nuo keppien löytymiset on nyt tärkein juttu, joten tänään en tehnyt jäljelle mitään teräviä kulmia tai haasteellisia maastojuttuja. Yksi kävelytien ylitys oli, mutta se on helppoa Aronille. Jälkeä tehdessä ilma oli sateinen, Prismaan mennessä vettä tuli kuin aisaa ja kaupasta ulostullessa paistoi aurinko. Ihan ihmeellinen valo-ilmiö oli siis meidän jäljestämisen aikaan verrattuna eiliseen...
Jäljellä ei ollut nyt juurikaan janaa, lähetin Aronin kävelytieltä jäljelle ja sehän laittoi kaasun pohjaan ja meni reippaasti yli jäljestä, joka kulki ehkä 5 m kävelytieltä, onneksi Aron tajusi itse, että yli meni ja kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan jäljellä. Ja jippii, kaikki kepit löytyi. Maasto oli sellaista sammal/matala varvikkometsää, mutta kivasti pääsin 7 kertaa kehumaan Aronin maasta taivaisiin, leikkimään pikkukepeillä ja syöttämään kissanruokaa. Aron hyvin tohkeissaan ja molemmat lähdettiin hyvillä mielin kotiin.
Spårhunden och lukterna -kirjan kirjoittajat suosittelevat takajälkiongelmaan yksinkertaisesti vain sitä, että niitä ei erityisesti treenata. Eli palataan askel taaksepäin ja tehdään paljon sellaisia jälkiä, joissa koira päästetään suoraan jäljelle. Näin se oppii siihen, että jälkeä ajetaan aina oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaVoin huomenna kaivella sen kirjan esiin, jos vaikka löytäisin jotain perusteita vielä. Muistaakseni kirjoittajat vain totesivat, että heidän kokemuksensa mukaan tuo on paras keino puuttua takajälkiongelmaan.
Hei! Olen tehnyt Hiskin kanssa koko syksyn (25 jälkeä) juuri näin, vaikka en edes tiennyt, että joku guru sellaista suosittelee. Me olemme vain lähteneet kävelemään jälkeä kohti ilman mitään sen kummempia lähetyksiä. Meillä tämä on auttanut aivan selvästi ongelmaan.
VastaaPoistaKesällä teimme erikseen paljonkin janatreenejä eikä niitä ollut mitään hyötyä. Ei myöskään kädellä laappimisista eikä jäljen polkijan menon näkemisestä...
Ihania vinkkejä! Itse en ole tainnut oikein koskaan onnistua erillisissä janatreeneissä, käden laappaisu on auttanut parissa jäljessä, vauhtia janalla Aronilla on ihan liikaa muutenkin, joten jälkentekijän näkeminen luultavasti vain lisäisi tätä. Joten yksinkertainen ratkaisu on vaan kävellä jälkeä kohti :-) terkuin Heidi
VastaaPoistaNo, ainakin meillä näyttää toimivan se, ettei jäljelle menosta tehdä mitään "numeroa". Vähän niinkuin vahingossa törmätään jälkeen - en tiedä, onko kyse siitä, että koira (ainakin Hiski) jotenkin paineistuu siitä janatouhusta ja alkaa sählätä vai mikä siinä on. Kisoista viime kesänä meillä ainakin tämä takajälkiongelma alkoi.
VastaaPoista