Kulunut viikonloppu on ollut melko lapsi ja työpainoitteinen, mutta jotakin silti on ehditty.
Kotitreeneissä Aron on temppuillut yhtä ja toista. Ollaan tehty peruutustreeniä olohuoneessa ja takapää pitää viedä tyynylle, jotta saa naksun aikaan. Sitten peruutusta ulko-oven kupeessa rappusilla. Pari rappua sujuu ihan kivasti, mutta se on vielä vaikeaa, että tekisi sitä rappusten puoleen väliin. Selvästi hankalaa, mutta iloitsen, että Aron joutuu entistä enemmän jumppaamaan takapäätään, kenties niitä sisäisiä lihaksiakin, joita se tarvitsee parempaan hyppytekniikkaan. Ja haluaisin sen entistä paremman seisomasta-istumaan kaukokäskyissä, joten toivon, että kaikki vahvistaa kaikkea. Ollaan myös naksun ja namin avulla harjoiteltu peruuttamsita seuruussa ja tämä on jostain syystä hankalaa Aronille, siinä olisi kiva vinkua ja kiihkoilla ja kun se ei nyt sovi. Tehdään siis yksi askel kerrallaan taaksepäin ja sitten kaksi eteen. Samoin kaikenlaisia pikkukäännöksiä ja sivuaskeleita sisällä. Kyllä siinä on ollut Aronilla pähkinöitä kerrakseen.
Tänään kuitenkin maneesitreeneissä. Paikalla oli varmastikin 8 koirakkoa ja tehtiin kahden tai kolmen koirakon ryhmissä. Ihan todella hyvää häiriötä siis tulee, kun kolme koirakkoa treenaa samaan aikaan maneesissa, kolme liikkuria käskyttelee ja jokusia tuomareitakin siellä pyörii :-) Tiesin etukäteen, että Aron on aina tuolla ylivireessä jostain syystä, joten parempi laatia sellainen treenisuunnitelma, ettei tehdä liian vaikeaa, mutta niin, että kehittyä pitää.
Joten suunnitelma ja toteutus meni näin:
-kehään meno, palkka perusasennosta. Sitten luoksetulo liikkuroituna palkka vauhdin ollessa paras. Tuli hyvää laukkaa tässä, ei ennakointia. Sitten luoksetulo koemaisesti, ainoastaan loppusivulletulon jätin tekemättä. Oma seisokäsky kuulosti ihmeelliseltä, tai mennä maneesihiekkaa just kurkkuun, mutta Aron teki just niinkuin osaa, ehkä 8 luoksetulo omasta mielestä, tässä seisominen saisi olla terävämpi, mutta siis tuollainen kasin tasoinen kokonaisuus. Palkka tuli edessä istumisesta.
-ohjattu nouto, liikkuri päätti kumpi haetaan ja meille osui nyt oikea. Merkille meno oli ihan ok, siitä oikean haku ok, oikealta tulee hiukan vinossa eteeni istumaan, joten jos alkaisin tekemään tuolle pian jotain. Palkka siitä, että istui kapula suussa edessäni, tässä kohtaa tulee herkästi piip, joten vapautin samantien kun sai pepun maahan. Palloa palkaksi.
-Sitten ruutu kokonaisena, tässä ohjeistus liikkurille, että jos peppu nousee, ei kutsuta sivulle, peppu nousi liikkurin käskystä ja liikkuri sanoi tämän minulle ja koiraa katsomatta sanoin reippaan maahan, jolloin peppu oli mennyt alas ja kun peppu pysyi maassa palasin koiran luokse ruutuun antamaan namipalkan. Unohdinkin, että ruutuun menossa koira ei mennyt riittävän syvälle ruutuun, jäi eturajalle ja odotin, näin ollen Aron peruutti pari askelta taaksepäin, jolloin hyväksyin palkan. Pitää nyt seuraavissa ruututreeneissä vahvistaa taas paikkaa. Niin oltiin siis vaiheessa, että koira on palkattu ruutuun namilla ja minä kävelen liikkurin ohjeen mukaan uudestaan, nyt kutsuin sivulle vasta toisen liikkurin käskyn jälkeen, kun oli maannut hyvin ruudussa. Tästä pallo palkaksi.
-Sitten oli vuorossa vielä tunnari, Aronin fiilikset olivat tosi korkealla, syöttelin vähän namia saadakseni mielentilaa rauhoittumaan. Tässä vaiheessa ympärillä suhahteli myös koiria, kuka otti luoksetuloa ja joku tais mennä ruutuun toisella puolen. siitä tunnarille, joka oli ympyrä, apua. Aron paineli kauheella vauhdilla kapuloille, ei pystynyt heti haistamaan sitä oikeaa ja teki uusintahaistelun, päätyi omaan ja toi sen. Hyvä suoritus kuitenkin korkeassa vireessä. Tunnareissa meillä on pääpaino vaan kerätä niitä onnistuineita tunnareita. Ja ylipäätään tänään treenissä oli pääteema saada vaan hyvä tekemisen meininki, jota en halunnut nyt laskea haasteellisemmissa olosuhteissa palkkattomuustreenillä tms. Siksi tänään palkka joka liikkeen jälkeen.
Erikseen tehtiin paikallolot, ensin makuu 4 min. Tässä muut koirakot olivat voi-tasoa, joten liikkurointi ei ollut ihan evl-meningillä. Mutta hyvin meni maahan ja pysyi, ylös nousut kaikki ok. Sen perään vaihdettiin vähän rintamasuuntaa, porukkaan tuli lyhyen paikallaolon suorittavia alo-avokoiria, jotka tekivät 2 min makuun siinä missä Aron 2 min istumisen. Jätin pallon mennessäni piiloon matkan varrelle ja halusin Aronin asenteeseen sellaista terävää ryhtiä. Luultavasti onnistui, istui kuitenkin kuulemma hyvin.
Lopuksi tein itsekseni vähän ruudun paikkaa, huomaamatta matkalla ruutuun olikin puolessa välissä joku törppö, jota Aron tarjosi nyt ruutuna. Höh, otettiin merkki pois ja sitten vaan lennossa ruutuun ja palloa, merkille ja pysähtymättä ruutuun. Näin sain sellaisen vauhdin aikaan, ettei todella ehtinyt hiljentää eturajalla vaan pelkän vauhdin vuoksi sinkosi sinne vähintään puoleen väliin ruutua. Erikseen myös seuraamista, nami kädessä mutta namikäsi aukeaa vasta hyvän pätkän jälkeen. Ja Aron seurasi hiljaa, kerran tai kaksi tuli piip, johon reagoin heti, autoin vähän namilla ja tämän jälkeen pitkät pätkä sekä käännöksiä hyvällä seuruulla. Tuntui loistavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti