Mouhijärven tokopäivästä tuli mukaan monta juttua, jotka ovat nyt treeniohjelmassa tällä viikolla.
Maanantaina tein jäävien asentojen testin. Siinä siis mitataan 30 sek aikaa ja yritetään saada mahd.monta asentoa tehtyä tuohon aikaan. Tarkoitus on, että kun koira ottaa ensimmäisen asennon jälkeen namia suuhunsa sanotaan samaan aikaan jo uusi käsky. Ja kun koira tekee oikean asennon käskyn kuultuaan naks ja namin heitto niin, että koiran on liikuttava asennosta saadakseen namin ja tehdäkseen asennon uudestaan. Mitä paremmin käsky on hallussa, se nopeammin koira homman suorittaa. Joten Aronin pohjaluvut eri asennoissa olivat maahanmeno 12, seisominen 8 ja istuminen 5. Tuo istuminen parani jo huomattavasti kakkoskierroksella, oli 11 istumista, ekalla kierroksella teki monta kertaa maahanmenon istu-käskyn kuultuaan. Eli eipä tarvitse ihmetellä, miksi tekee kisatilanteessa istumisen sijaan maahanmenon, kun tuo maa-käsky on vahvin.
Kaukokäskyjumppaa on tehty joka ilta ja paljon. Eritystarkastelun alla on kohta, missä Aron menee seisomisesta maahan. Tekee sen jotenkin vinoon. Joten erikseeen paljon seiso-maa-seiso jumppaa, niin ettei tassukaan liiku. Sitten huomasin, että tilanne on kokonaisessa sarjassa ihan eri, koska meillä setti istu-seiso-maa tapahtuu niin, että kun koira istumisesta siirtyy seisomaan, se liikuttaa vaan etupäätään, tässä etupää ei tule kovin pitkälle, koira seisoo siis aika tassut supussa, tästä maahanmeno ei olekaan enää liikeradoiltaan puhdas. Joten laajempi liike tuohon istumasta seisomaan, jolloin maahanmenon voi tehdä tassuja liikuttamatta. En tiedä tajusiko kukaan....
Suoraman kentällä treenailin tänään mm. ohjattua. Oli kiva huomata, että tänään kaikki merkillemenot on ihan kivoja. Laitoin kapulat ihan lähelle merkkiä, mutta ne eivät haitanneet, sillä Aronin itseluottamus merkille menoon on selvästi parantunut. Tein myös harjoitusta, missä heitin kapulan niin kuin aloittaisin noudon, mutta annan merkkikäskyn, Aron ei mennyt halpaan eikä siis lähtenyt kapulan perään vaan teki merkin niinkuin pitää. Sitten heitin uudestaan kapulan ja hae-käskyllä haki kapulan niin kuin pitikin. Eli varsinaisen hyvin meni. Lisäksi tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä hakien ensin vasemman, meni hyvin ja tämän perään uudestaan merkille ja haki oikean. Näyttää hyvin varmalta nuo suunnat merkiltä tällä hetkellä. Kyllähän niiden kanssa paljon tuskailin elo-syyskuussa, joten ihanaa, että johonkin saadaan varmuutta.
Seuraamista on tehty myös. Kotipihassa Aron on hiljainen. Nyt Suoraman kentällä vähän ihan aluksi yritti piipata, mutta autoin namiavulla ja lopuksi tehtiin pitkiä pätkiä hiljaa ilman namiapua.
Luoksetuloa treenailtiin tolpan kierrolla, stoppi hyvin mutta maahanmenokäskyllä stoppasi tässäkin. No stoppi siis vahvempi näistä kahdesta.
Että kaikenlaista treenaillaan. Jännitys tiivistyy täällä kotona, sillä perjantaina meidän pitäisi lähteä sitten maailmalle. Anna kera koirien, Jimmyn kasvattaja Katja kera kaverinsa Katjan kanssa lähdemme Tarttoon. Näyttelymenestystä tuskin tulee, mutta ehkä kokemusta. Aronin häntä sopisi paremmin karjalankarhukoirakehiin ja Jimmy lähentelee jo 12-ikävuoden pintaa, joten sen liikkeet eivät enää ole niin sulavat. Odotan kuitenkin erityisesti ihanaa syyslomaa, tuleekohan lapsia kova ikävä? Mutta pidetään peukkuja pystyssä, ettei kasvattajien ainakaan tarvitsisi meitä hävetä. Anna on jo nyt ohjeistettu tekemään pari jälkeä Aronille, sillä googlen kautta katselin, että meidän majoituksen edustalla on paljon hyvää metsää. Varmasti hyvää kokemusta tehdä jälki ihan vieraalla maaperällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti