Aloitettiin paikalla-oloilla. Ensin makuu, sitten istuminen.
Kuvassa valkkuryhmät koiria, Aron rivin ihan toisessa päässä.
Yksilösuoritus alkoi tunnarilla. Tätähän oltiin tehty jo kolme kertaa tänään kotipihassa, mutta jostain syystä vaikeuksia oli. Tunnareille piti mennä kohti yleisöä ja tämä oli Aronista jostain syystä vaikeaa, ei vaan pystynyt. Vaihdoin itse vähän lähetyskulmaa ja nyt yleisö jäi tunnarin vasemmalle laidalle, nyt Aron haki omansa, mutta luovutustilanne ihan yhtä huono kuin aina. Huokaus. Palkkasin kuitenkin, kun nyt toi sen oman.
Sitten alkoi meidän kokeenomainen tehdään liikkeitä kisapalkalla.
Ensin luoksetulo kokonaisena, aivan kamalan surkea, ennakoi kaikki välit, maasta tänne oli ehkä paras, mutta kokonaisuus ala-arvoinen. Voi kun olisin taas muistanut mitä Lentsu sanoi kesällä. Lentsuhan sanoi, että meidän pitänee ottaa aina ensin yksi suora luoksetulo näitä ennakointeja välttääkseen. Nyt yritän tehdä seuraavat 15 kertaa pelkkiä suoria luoksetuloja, kun näytti niin pahalta. Mutta tähän ei jääty sureen vaan kokeenomaisesti ja reippaasti seuraavan liikeen alkuun, joka oli kaukot.
Kaukot oli loistavat! Harmi kun kukaan ei nähnyt, Anu liikutti sitä kaukokylttiä ja oli niin, ettei nähnyt mitä Aron tekee. Mun silmään edestä päin näytti todella hyvältä. Jokainen vaihto oli hyvä ja mielestäni seisomasta istumaan teki oikein. Jes. Tästä iloisen kisakehun turvin ohjattuun.
Ohjatussa haettiin vasen. Ihan mukiinmenevä merkki, siitä hyvä haku vasemmalle, edessä istui kapula suussa, mutta taisi vähän piipata ja sikapossu, varasti sivulle. Tästähän just kirjoitin aamulla, että lähtee liikkurin käskystä sivulle. Voi ärsytys! Mutta ei auttanut, eteenpäin sano mummu lumessa ja vielä oli yksi liike edessä.
Ruudun merkille lähetys oli ihan toisten koirien edestä, ilokseni Aron lähti hyvin merkille, mutta taisi pienesti ulahtaa lähtiessä, ruudun löysi suoraan ja hyvin ja siellä olikin yllätys lelu valmiina. Siihen oli hyvä lopettaa meidän koe/ palkattomuustreeni.
Hyvää koko hommassa oli se, että koira aloitti suht mukavasti aina uuden liikeen, vaikkei edellisestä tullut kuin suullinen kehu. Ehkä se kuitenkin on vähän levoton perusasennossa, jos joudutaan yhtään odottamaan seuraavan liikkeen alkua. Ehkä tätäkin kohtaa pitää treenata. Ylipäätään mun on treenattava tuota palkattomuutta ja kokonaisuuksia vielä paljon.
Lopun höntsäilyosuuksissa jatkoin tunnareilla. Miinu oli kiltti ja teki sitä meidän kanssa, nyt kapuloita oli hujan hajan ja se oma siellä jossain. Meni kapuloille ja hetken seisoi kapuloiden vieressä, jotenkin hukassa olevan näköinen, katseli mitä muut teki ja sitten sanoin, etsi ja haisteli hyvin ja toi oman. Nyt luovutuskin oli parempi. Sitten vielä jatkettiin, nyt sama levällään oleva kasa, mutta tehtiin eri suunnasta, hyvin haisteli ja nosti oman, mutta meinasi viedä sen Miinulle. Hyvä siis, että oma löytyi, mutta jostain syystä halliolosuhde tai jokin tekee nyt koiran epävarmaksi. Taas kerran ollaan tässä pisteessä, että tunnari on vaikea. Ranteet auki!
Sitten tein itsekseni z-liikkeen. Kaikki teki ympärillä omia treenejään, joten hässäkkää oli. Asentojärjestys oli maa-seis-istu. Ensimmäisen maahanmenon teki hyvin ja kun otin mukaani seuraamaan, inahti seuraa-käskyn vuoksi äänellä. Enkä sitten tykännyt yhtään tykännyt, sanoin, että ei sovi ja aloittiin alusta. Tämän jälkeen Aron teki elämänsä parhaan z-liikeen kokonaisena, ääneti ja kaikki asennot ok. Jee! Edes jotain hyvää meidän surkeassa treenielämässä.
Tämän jälkeen seuruuta, joka tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta. Piti kontaktin ja oli oikein kiva ja hyvä. Ihkudaa.
Sitten niitä noutokapulan luovutuksia, tein hyppyllä Inton metallikapulalla ja tässä kohtaa muisti, mistä oltiin puhuttu. Eipä äännellyt yhtään luovutustilanteissa, possu vaan yritti mennä sivulle omatoimisesti, se ei sovi!
Ihan loppuun vielä lajin vaihto, keppejä pujoteltiin nyt enää ensin yhden verkonpalan voimin, sitten keppejä ilman verkkoja. Ja se pujotteli! Monta virhettä tuli kyllä toiseksi viimeisellä pujottelun kohdalla (siellähän se viimeinen verkon pala oli), mutta keppien sisäänmeno oli Aronille helppo. tehtiin varmaan 20 toistoa ja ainakin 10 kertaa se pujotteli koko keppirivin ilman verkkoja. Jotain edistystä jossain :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti