Mun työn haittapuoliin kuuluu kolmivuorotyö, yövuoroja mun ei ole tarvinnut tehdä 4 vuoteen, mutta nyt on taas niidenkin aika. Aron raukka oli ollut näistä ihan ihmeissään, kun lähdin töihin, se oli jäänyt puoleen yöhön asti nukkumaan eteisen oven eteen, aivan kun odottamaan, että tulen kohta takaisin. Kun se oli lopulta todennut, etten tulekaan, oli siirtynyt meidän parisänkyyn mun paikalle mieheni viereen nukkumaan, siellä ne miehet oli köllötelleet keskenään aamuun asti.
Iltapäivästä käytiin sitten jopa 20 min hihnakävelyllä, ilmankin oli kuin morsian, aurinko paistoi ihanasti.
Kotipihassa Aron etsi yhden tunnarikapulan hangesta, nyt se paikallisti kapulan melko pian, mutta pyöräytti kapulan varmaan tassullaan sitä etsiessään vielä syvemmälle hankeen ja tovi siinä vierähti, kun se nuuskutteli sitä esiin lumen seasta.
Sitten jatkettiin seuraamisharjoituksilla, Naksuttelin vaihtelevasti eri askelmääristä. Idea oli tehdä suoria seuraamisia, joissa ei sovi siirtyä eteen, siksi naksun jälkeen heitin namin aina taakseni ja sieltä Aron tuli uudelleen sivulleni seuraamaan, vaihtelevasti 2-20 askeleen välein tuli naks. Muutaman kerran täyskäännöksestä heti, kun pysyi niin hyvin mukana. Aronin vire ja ilme pysyi tasaisena.
Sitten kertasin jäävät, näistä maahanmenosta lyhyt luoksetulo, tämä oli hyvä. Sitten seisominen, kappas, istui kun käännyin koiraa kohti, uusittiin, nyt seisoi, lopuksi istuminen, tämä ok.
Myöhemmin sisällä vielä naksuttelin kaikkia jääviä asentoja vaihtelevassa järjestyksessä, nyt ei yhtään virhettä. Lisäksi tehtiin vielä vähän perusasentoja ja askelsiirtymisiä olohuoneessa, Aron oli hyvin mukana.
Pk-lehti tipahti tänään postilaatikosta ja oli kyllä ilahduttava lehti. Siellä olisi meillekin muutama 2-luokan jälkikoe tyrkyllä ja ihan lähimatkojen päässä. Voi kun päästäisiin pian jatkamaan meidän hyppyprojektia, sillä se metrisen yli hyppääminen on kovin tärkeä saada kuntoon. Tämä pirun kennelyskä vaan siirsi vähintään kuukaudella meidän etenemistä. Maaliskuussa alkaa Tavesin kenttävuorot sunnuntaisin ja siellä uutena säännöllisenä juttuna on laukausten harjoittelu, olispa mulla nyt mahdollisimman monta sunnuntaita vapaana, niin päästäisiin taas kentällekin. Meidän kennelyskäkaranteeni luultavasti päättyy maaliskuun alussa, mikäli kaikki menee nyt niin kuin toivon.
Olen alkanut muuten hiihtämään. Nyt kun koirat on olleet levossa, mun on silti ollut pakko jotain tehdä ja luisteluhiihtolenkeistä on tullut tärkeä juttu. Viikon sisällä on tullut hiihdettyä jo 24 km luisteluhiihtäen. Päätin, että tänä talvena opettelen sen tekniikan ja löysinkin kirpputorilta käytetyt luistelusukset monoineen, uudet sauvat löytyi kaupasta ja siitä se lähti. Ekalla kertaa jo 3 km tuntui maratoonilta, mutta pikkuhiljaa alkaa kunto nousta ja tekniikka löytyä. Liikuntana se on edelleen mun mielestä sikarankkaa, sillä hiki tulee ja sydän hakkaa, mutta se fiilis, mikä siitä tulee sen jälkeen :-) Toivottavasti lunta on maassa vielä jonkun aikaa, että ehdittäisiin Aronin kanssa hiihteleen myös yhdessä. Odotan niin paljon maaliskuun järvenjäällä viiletystä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti