Kriisi kouluttajana, harmittaa oma toiminta.

Ehkä tällä kennelyskällä oli todella tarkoituksensa, sillä treenipäiviä odotellessa ehdin miettimään kaikkia tekemiäni virheitä koirieni koulutuksessa ja ehkä tätä kautta nousen vielä paremmaksi kouluttajaksi.

Kun mietin Aronin seuraamista, sen taso laski koe kokeelta huonommaksi. Bh-kokeessa alkukaudesta se oli vielä hyvä, pientä edistämistä lukuunottamatta, mutta sen jälkeen taso tippui tippumistaan. Se ei vielä alkukaudesta häiriintynyt tokon liikkuroinnista ja nyt se ottaa siitä valtavat vireen nostatukset. Joten kun me päästään joskus vielä treenaamaan, mun pitää ottaa tuo huomioon ja sitten ihan erikseen siedättää Aron kestämään liikkurointia. Mitenkähän onnistuisi, jos nauhotan Iphoneeni liikkurointi-ääntä ja se soi meidän tehdessä seuruuta? Mutta sen mielentila on saatava vakaammaksi ja tietty motivoituneemmaksi tuohon liikkeeseen, sen jälkeen se ehkä kestää sen liikkurin äänenkin tai on välittämättä siitä.

Kadun ihan suunnattomasti sitä treenikertaa, missä tallilla tehtiin tunnaria ja Aron toi väärän kapulan tunnarissa kahteen eri otteeseen. Vieressä olevat agitreenit vaan vei sen ajatukset pois keskittyneestä haistelusta. Itsehän olin aivan kypsä tuosta suorituksesta ja keskeytin treenin ja sanoin Aronille, että noin ei voi tehdä. Muistan kuinkan mua ärsytti, että tuo väärää vaikka pitäisi tietää aivan hyvin mitä tehdään. Tätä suurta virhettä paikkaan kyllä lopun elämääni. Olenhan saanut sen jo vähän nousemaan tuon jälkeen, mutta meillä on vielä todella pitkä matka siihen tunnariin, missä koiran itseluottamus on huipussa ja se menee ja nappaa heti sen oikean. Ja kun olen seurannut muiden tunnareita, tämä jos mikä on mielentila liike, jos tunnarin vahvistehistoriaan liittyy vaikeuksia matkan varrella, ne usein nousevat silloin tällöin esiin, kuten kisatilanne. Jos olisin vaan muistanut tuolloinkin, että koira ei tee koskaan tahallaan väärin, virheen tekemiseen vaikuttaa usein ympäristö tai koiran motivaatiossa on jokin pielessä. Jos sitä korjaa rankaisulla, voi siitä seurata erittäin ikäviä jatkoseuraamuksia.

Voi kumpa oppisin pitämään koirani motivaation nyt korkealla, suunnittelemaan askel askeleelta entistä paremmin treenit. Miettimään, miten päästään aina siihen lopputulokseen, että koira onnistuu joka ikisessä treenissä. Jos se tekee virheen, rankaisenko siitä. Mitä koira oppii rankaisusta? Ja minun rankaisu ei ole koskaan koiraan kiinni käymistä, pelkkä sanallinen murahduskin/ nuhtelu on ollut jo ihan riittävä. Ja koira tekee kyllä oikein, jos sen koulutushistoria kyseistä liikettä kohtaan on nousujohteinen, esimerkiksi meidän esineruutu sai hienoa nousujohdetta syksyllä, kun maltoin tehdä niitä esineitä, joissa yhdessä vietiin Aronin kanssa ensin esineet paikalleen ja näin motivaatio koko hommaa kohtaan nousi hienosti.
Olen huomannut, että myös idari on liike, jossa tuo itseluottamus saattaa tehdä tepposet. Itselläni on mielessä, että hitsi se keskimmäinen asento menee aina väärin. Jo lähestyessäni keskimmäistä asentoa tiedän tämän ja ihan varmasti se vaikuttaa tapaani antaa käsky. Onneksi syksyllä tajusin tämän ja tehtiin erikseen paljon niitä eri asentoja. Käsky istu-vahvistui ja ainakin sisätiloissa kun Aronille sanoo istu, vaikka noin vaan ohimennen, se istuu juuri sille paikalleen, missä se on, siinä missä partacolliet, jotka eivät ole treenanneet tätä pitkään aikaan, tulevat ensin eteeni, heittäytyvät maahan ja siitä istumaan. Eli kyllä sillä runsaalla pelkän asennon vahvistamisella etunsa on.

Olen kuitenkin lukenut useista eri paikoista, että treenataan vain niin, että koiralla on hauskaa. Ja sitten kun meitä on treenihulluja bordercollieden ohjaajia, joilla on kymmenittäin treenikertoja viikossa, monia toistoja päivittäin/ viikoittain, aamulla ja illalla vielä kolmetkin treenit. Liika on liikaa, mutta kohtuus kaikessa on ehdottomasti liian vähän-teemalla. Onko koirasta hauskaa treenata paljon? Oppisiko se paremmin vähemmällä toistoilla/ laadukkaammilla treeneillä? Tuossakin minulla taitaa olla oppimista vielä paljon.

Ja jos me joskus päästään takaisin agikentille, teen seuraavat kontaktitreenit vain vahvistaen sitä ota-käskyä niin, että vien sen koiran nakilla suoraan sinne on-off tilaan ja siitä palkka. Kyllä tavoite on, että koira pyrkii nopeiten siihen paikkaan, eikä niin, että joudun sanomaan kolme ota käskyä, joista kolmannella se on siellä on-off tilanteessa. Eli omalla käytöksellä (käskyn painokas varmistaminen) sain koiran epävarmaksi tuossa. Ja taas täällä hakataan päätä seinään.

Eli kyllä tämä sellaista jatkuvaa oman käytöksen/ koiran käytöksen analysointia on. Toivottavasti opin joskus ja anteeksi kaikki koirani, te joudutte oleman mun opettajia näissä mun omien linjojen ja rajojen hakemisessa. Lupaan olla tänä vuonna parempi, pitkämielisempi ja suunnitelmallisempi, motivoimampi.