Treenit Hakametsässä

Tänään treenailtiin Miinun kanssa Hakametsän jäähallin kupeessa. Meidän kennelyskäkaranteeni päättyy ensi viikolla, joten ensi keskiviikosta eteenpäin voin taas varata treenivuoroa halleista kennelyskän puolesta. Meidän hyppytekniikkatreenit niin houkuttaa, mutta kotipihassa on tällä hetkellä sen verran liukas pinta, etten uskalla nyt rakentaa siihen hyppysarjoja. Karanteenin vuoksi voidaan siis treenailla Miinun kanssa, sillä meidän koirilla on todennnäköisesti se sama kennelyskä. Ja Aron on ollut oireeton jo kohta kolme viikkoa, silti karanteenin päättymispäivä lasketaan siitä, kun lauman viimeisimmän koiran oireet lakkaa.
Pidettiin koiramme kuitenkin toisistaan tänään erillään, sillä sitä ei nyt tiedä mikä sitä Aronin kutittaa. Kun googletan Kapin, saan aivan kuin Aronin oireet. Toisaalta mietin voiko se kutina olla hiivaa. Kapiin hoito on helppo, mutta meidän pitää olla ensi viikollakin sitten karanteenissa, jos se sitä on. Ja kun alan oikein seurata koiriani, tuntuu, että Elviskin rapsuttaa tavallista enemmän itseään. No maanantai-iltana toivottavasti ollaan viisaampia, joten lääkärikäyntiä odotellessa.

Tänään kuitenkin Aron aloitti ja olin suunnitellut, että harjoitellaan ensin palkattomuutta. Siinä tehdään kolme meille melko varmaa liikettä kisamaisesti ja näiden jälkeen reilu palkkaus. Valitsin liikkeiksi luoksetulo, ohjattu ja ruutu. Miinu kutsui meidän kehään ja aloitettiin luoksetulolla. Tehtiin vielä niin, että kehään sisäänmeno ja luoksetulon aloitus oli kaukana toisistaan.

Toteutus:
Aron kulki yhdessä käskyllä melko kivasti luoksetulon aloituspaikkaan kanssani, melko helposti se haluaisi mennä kyllä ilman minua sinne kehään. Luoksetulon liike alkoi ja Aron kävi hyvin maahan, kävelin poispäin ja noin 10 metrin kohdalla koira nousi istumaan, Miinu sanoi että istuu ja käännyin siinä kohtaa koiraa kohti ja sanoin maa, koira jäi maahan ja nyt liike jatkui, niin kuin kokeessa jatkuisi. Luoksetulon stoppi valui, maahanmeno ok, siitä tänne ok, sivulle siirtymiseen lähti Miinun käskystä. Virheistä huolimatta reilut kisamaiset kehut ja siirtyminen ohjatun noudon alkuun.

Ohjatussa arvottiin vasen ja Aron istui rauhassa vierelläni, Miinu vei kapulat paikalleen ja käsky sanan annettuaan odotin muutaman sekunnin, että Aron irroitti katseensa Miinusta ja katsoi minua, tällä hetkellä sai heti luvan mennä merkille. Harmikseni merkille meno oli ihan yhtä säälittävän surkea ja taisi mennä ravilla sinne, jäi vielä vinoon seisomaan, mutta stoppasin koiran ennenkuin se itse pysähtyi. Yök!!!!!
Siitä huolimatta liike jatkui ja annoin suuntakäskyn, merkistä noin metrin päässä oli luminen kokkare, jonka Aron tarkisti lähtiessään, mutta sitten jatkoi hyvällä kaarella kapulalle, hyvä kapulan nosto ja tuonti, jäi kuitenkin vähän vinoon eteeni, muistaakseni irti-käskyllä irroitti hyvin, mutta pientä ennakointia sivulle siirtymiseen. Edelleen reilut kehut koiralle, joka oli itseasiassa valmiina säntäämään kehästä meidän lelulaatikolle, mutta vielä piti jatkaa ja ihan hillitysti kerroin koiralle, että merkki ja ruutu. Tästä siirryttiin ruutuunlähetyspaikkaan, nyt koira piippasi sivullani.
Liike alkoi ja merkille meno vähän parempi kuin ohjatussa, koiran nenä näytti kuitenkin ihan eri suuntaan kuin missä ruutu oli, koska ei suoristanut itseään merkin taakse, vaan jäi vähän puolitiehen. Siitä ruutukäsky ja koira meni suoraan, lujaa ja hyvin ruutuun, ei himmaillut lainkaan eturajalla ja stoppasin sen ihan ruudun takaosaan, siitä maahan ja hyvin oli koira ruudussa. (Edes jotakin opittu viime viikon harjoituksissa). Aron makoili hyvin ruudussa, vain Miinun käsky sanan kohdalla oli liikauttanut etutassuaan, mutta malttoi odottaa minun käskyä, tuli kivasti sivulleni. Tästä suuret kehut ja mentiin lelulaatikolle hakemaan lelu. Olispa lelu ollut taskussani, mutta menin kehään kuin kokeessa. Hyvä lelunrepimisen jälkeen tehtiin vielä tunnari.

Tunnarissa Miinu teki kisamaisen rivin ja se oma oli rivin aivan vasemmassa reunassa. Virittelin kuin kokeessa ja koira lähti hyvin kapuloille, haisteli riviä aloittaen ensin keskeltä, siirtyi oikeaan laitaan, sieltä kohti vasenta laitaa ja reagoi heti omaan ja lähti tuomaan sitä. Tästä jippii ja jes-huudot kun lähti oikea kapula suussa minua kohti. Sai pallon palkaksi ja minut hurjan iloiseksi. Tämä oli tämän vuoden ensimmäinen tunnari, missä reagoi heti omaan. Myös ensimmäinen tunnari, missa ei ollut jälkeäkään epävarmuudesta vaan alkoi heti hommiin. Todella hieno juttu. Aron sai mennä tämän jälkeen pallo suussa autoon saakka.


Joten hyvä treeni virheistä huolimatta ja ensi viikolla tehdään kyllä todella töitä noiden virheiden karsimiseksi. Luoksetulossa treenattaviin tulee tuo jääminen, en tiedä miksi se nousee sieltä istumaan. Stopit tulee nyt teholistalle, pitää leikkiä niitä nyt kaikkialla. Edessä pitäisi istua siihen saakka, kunnes minä annan luvan.
Ohjatussa edelleen ongelmana kokonaisuuksia tehdessä tuo merkki, merkille meno näyttää niin laiskalta. Ennakoi ja himmailee, auttaisikohan se, että jos jää noin etukäteen jo vajaaksi, pyydän uudestaan asettumaan paremmin uudella merkkikäskyllä ja palkka vasta siitä, kun on oikeasti oikealla paikalla? Pelkään vaan, että tässä kohta alkaa äännellä.
Ruudun aloituksessa koira äänteli, mutta luulen sen johtuvan siitä, että koira olisi halunut mennä sinne lelulaatikolle ja palkata jo itsensä. Yleensä mun lelulaatikko ei ole noin näkyvissä ja tyrkyllä, mutta nyt se oli, kun piti asettua keskittymään uuteen liikkeeseen eikä päässytkään palkalle, tuli piip. Ylipäätään mun on pakko taas kerran kirjoittaa, että näitä palkattomuuksia pitää tehdä enemmän ja itse treenissäkin tähän keskittyä, ettei se lelu ole se maailman tärkein juttu. Tosin viime viikolla palkkasin ihan kaiken motivaation nostamiseksi.

Kakkoskierroksella tehtiin vielä pari juttua. Taas aloitettiin sillä luoksetulon aloituksella, mutta nyt suunniteltiin, että palkkaan koiraa siitä, että pysyy siellä maassa. Nyt kävi maahan hyvin, jätä koira-käskyllä jätin aivan kuin hetki sitten, mutta palasin heti kahden askeleen jälkeen antamaan namin koiralle. Sitten jätin uudestaan ja kävin jonkun matkan päässä, palasin ja annoin namin maahan, siihen vapaa-käsky ja pallo palkaksi. sitten uusittiin, nyt jättö, kävin pysähtymässä siellä matka riittää paikassa ja palasin koiran luokse palkkaamaan. Nyt Aron oli näissä hyvin ja varman näköinen.

Sitten käytiin z-liike läpi. Törpöiltä lähdettiin ja Aron inasen edisti seuruussa, mutta lähti mukaan hiljaa. Ensimmäinen asento seiso- teki hyvin ja Miinu sanoi aina kun asento onnistui, käännyin ja palkkasin. Sitten koira takaisin seisomisasentoon ja otin mukaani seuraamaan, seuraavalla sivulla istu, taas onnistui ja viimeisellä sivulla maahan, onnistui. Palkka joka asennosta siis. Miinu sanoi, että Aron näytti tässä mielentilaltaan rauhalliselta ja keskittyneeltä, se ei äännellyt kertaakaan ja minunkin toiminta oli ollut selkeää,viileää ja rauhallista. Olipa hienoa, jos näin saadaan tämä liike joskus onnistumaan kokeessakin. Iloitsen, ettei äännellyt!

Aron pääsi autoon ja Elviskin sai tehdä. Olipa se seota onnesta. Riekkui ja haukkui. Tehtiin Elviksen iloksi suoria luoksetuloja, nouto ja kolme kertaa ruutuun menoa. Elvis oli niin innoissaan, että lähti aina liikkurin käskystä, mutta eipä tuo nyt haitannut, pääasia, että oli hauskaa.

Treenit oli myös kuin joulu-aattona, sillä Miinu oli lukenut mun blogia ja toteutti pari mun toivetta. Miinulla ei ollut autossaan läppäriä, mutta yllätyksenä siellä oli mulle lainaksi Susan Salon hyppytekniika dvd-paketti sekä Tavoitteena täysi kymppi-kirja. Voi miten ihanaa!! Kannattaa haaveilla :-)

Lopuksi lähdin koirieni kanssa vielä hyvälle remmilenkille. Kun kerta Tampereella oltiin, teki hyvää vaihtelua meille kävellä toisenlaisissa ympyröissä, joten lenkkeiltiin 8 km verran ja melkein käytiin keskustassa ja sieltä Kaupin sairaalan kautta takaisin kohti Hakametsää. Mukavaa oli.