Tokon treenausta

Ollaan Aronin kanssa vähän treenailtu :-) Ulkona on olleet hyvät kelit, Aron on innosta piukeena ja meillä on ollut kivaa.

Olen yrittänyt mm. z-liikettä harjoitellessa pitää yllätyksellisyyttä ja Aron ei tiedä koska se palkka tulee. Ollaan tehty kaikkia kolmea jäävää tasapuolisesti törppöjen kera kotipihassa ja koulunpihassa, mutta lelu voi lentää heti kun tekee yhden asennon oikein, kahden asennon jälkeen tai pudotan lelun sinne, missä käyn itse tekemässä täyskäännöksen ja vapautan koiran lelulle mieleisessä kohtaa. Tämä on tuonut koiralle varmuutta/terävyyttä itse asentoihin sekä siihen asennossa pysymiseen, lisäksi ääni voi tulla helposti siinä kohtaa, kun otan seuraamaan mukaan, mutta nyt sekin homma on pysynyt tällä vaihtelevalla palkalla kurissa. Luultavasti tein syksyllä tyhmänä liian monta kertaa kaikki kolme asentoa, seuruut ja kulmat ja vasta sitten palkka.

Luoksetuloissa olen tehnyt erikseen stoppia kierroista ja vahvistanyt pallon avulla heti käskyyn reagoimista. Tänään näytti hyvältä. Erikseen olen tehnyt jättöjä ja kutsunut eri pituisilta matkoilta suoraan luokse tai yllättänyt koiran ja heittänyt sille lelun palkaksi pelkästään siitä, että makaa kiltisti ja odottaa käskyä.

Ruutua ollaan otettu nyt ilman naruja ja tyhjään ruutuun, keskeistä on ollut se paikan haku, koiran pitää laukata keskelle ruutua. Merkki on ollut aikas lähellä ja lyhyiltä matkoilta olen siirtänyt koira ruutuun ja sitten sieltä takaisin merkille. Hyvästä merkistä on tässä yhteydessä tullutkin se palkka. Jotkut ruutuun menot on olleet huonoja, Aronin jo vanha juttu, jos ei ole reunanauhoja ruudussa, menee herkästi banaanina vasemmasta reunasta sisään. Ja tämän jälkeen tekee sen uudestaan ja uudestaan. Tilanne paranee, kun vaihdan itse merkin paikkaa ja lähetän ruutuun eri suunnasta, tämän jälkeen menee suoraan sisään ja pelottavasti jopa takarajalle saakka. Hyvä siis treenata sitä, ettei ruudussa ole aina niitä nauhoja ja paikka ei selvästikään ole ihan varma. Aronin asenne merkkiin on parantunut, varsinkin kun frispii lelu palkkana on tässä Aronin mielestä parasta.

Seuraaminen on ainoa, mikä ei vaan toimi. Olen palkannut runsaasti naksun ja namin avulla, mutta en vaan tiedä mikä tässä oikein mättää. Ollaan saatu hyviäkin pätkiä aikaiseksi ja äänetömiä, mutta vaikein liike ihan ehdottomasti. Tein myös niin pähkähullua, että yritän saada Aronin tottumaan siihen liikuuroituun malliin, joten sanelin puhelimeeni seuraamiskaavion, sitten se on siinä etutaskussa ja puhelin päälle. Liike alkaa ja siitä se lähtee. Aronille tuntuu tulevan tässä joku tuska ja se alkaa äännellä ja katsella muualle.

Muuten Aronin asenne on motivoitunut ja nyt me pidetään tää motivoinut linja. Heti huomasin, että sisänaksuttelu kapulan pidossa ja luovutuksessa tekee hallaa, jostain syystä myös tähän tulee sellaista ihme venkurtelua ja ääntelyä. Kun pihassa ottaa noutona, tekee hyvällä asenteella ja eikä silloin piippaile, kuten sisätreenissä. Eli nyt ei kannata hinkata, vaan meidän pitää muistaa nauttia tästä matkasta.

Yksi murhe meillä kyllä on, Aron rapsuttelee itseään kyynäristä. Lisäksi se nuolee oikeaa etutassuaan ja jotakin pientä näppyä sillä on kainaloissa, kyynärissä ja etutassussa. Näyttää kutisevan kaikista mun kotihoidoista huolimatta. Homma alkoi jo viime vuoden puolella, kun Aron raapi korvalehteään, puhdistusaineella putsailemalla korvanlehtikutina parani, mutta laskeutui kyynäriin ja kainaloihin. Selkeästi voimistui kennelyskälevon aikana, lieko koiralla oli enemmän aikaa sellaiseen? Meillä on ensi maanantaiksi varattu tästä lääkäriaika, enkä uskalla nyt tehdä ruokavaliomuutoksia ennen sitä. Jos se johtuu ruuasta, harkitsen kaiken aikaa, että Aronkin siirtyy raakaruualle. Jos se on joku hiiva tai kapi tai kutka, se varmaan paranee oikealla diagnoosilla/ lääkityksellä. Ja kyllähän Elvis on nyt terveyden perikuva raakaruokittuna koirana, joten raakaruokinta on ehdottomasti terveellisempi vaihto-ehto, Aron on syönyt Eukanuban nappulaa pennusta saakka ja erityisesti itse olen siihen niin urautunut.