Jimmyn viimeinen päivä

oli tänään. Jimmy päästettiin koirien taivaiseen.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka sain Jimmylle ja Elvikselle antibiootit ja kipulääkkeet. Ja kirjoitin, kuinka Jimmyn hengitys rohisi ja siitähän se Jimmynkin tauti sitten alkoi. Jimmy sairasti viikon. Ensin yskien samaan tapaan kuin muut. Heti se siihen kyllä väsähti, mutta ruoka maistui lauantai-iltaan saakka ja eli ihan samaan tapaan kuin muutkin koirat meillä. Sunnuntai-iltana ei Jimmy enää syönyt, ei kyllä Elviskään ja silloin kummalekin nousi kuume, maanantaina saatiin aamusta lääkkeet. Jimmyn kuume ei kuitenkaan niillä laskenut, kuten Elviksen kävi. Elvis virkistyi ja tänään hotki ihan ruokansa aamulla, selvästi terveen merkki.

Jimmy sen sijaan heikkeni. Eilen aamulla näytti vähän virkeämmältä, enkä mitanut kuumetta, koska ajattelin sen olevan turhaa, antibiootit nyt pitävät siitä huolen. Ja kun Jimmy meni itse juomaan, oli sekin merkki, että hyvä, se juo. Eilen päivällä annoin päiväruuaksi maksalaatikkoa ja se söi ruokansa. Lähdin iltavuoroon, enkä ollut huolissani. Tulin iltavuorosta kotiin ja mitä hitsiä, Jimmy ei tule ovelle vastaan. Se oli jo päivällä kävellyt huterasti, kuin koira, joka herää nukutuksesta. Jimmy oli siis eilen illalla tosi huononkuntoinen jo ihan yleisilmeeltään. Makasi kylpyhuonoon lattialla eikä nostanut edes päätään vaikka puhuin sille. Kuume oli 40.9. Mitä on tehtävissä? Juttelin hoitovaihtoehdoista Riikan ja Kasvattaja Katjan kanssa ja päädyin, että annan sille ilta-antibiootin, nesteytän sitä ruiskulla suuhun niin paljon kuin pystyn. Klo 23 soitin pieneläinpäivystykseen Tuhatjalkaan heti sen jälkeen kun Jimmy oksensi kaiken, mitä olin sille saanut nestettä ja lääkkeitä sisään. Tuhatjalka jo maksoi 10 euroa heti ensimmäiseltä minuutilta ja sieltä tuli tylyä vastausta. Koirallani on jo lääkitys, Sanylox- antibiootti voi tehota vähän viiveellä ja jos koirallani on kennelyskä, siihen ei auta kuin lepo. Teki mieli kiljua puhelimeen, että koirallani on keuhkokuume, ääliöt. Käskivät juotella ja antaa uudestaan oksennetun antibiootin, josko se vaikka alkaisi tehota. Klo 1.00 oli pakko jättää Jimmy siihen ja mennä hetkeksi nukkumaan. Edessä on raskas päivä.

Klo 4.50 heräsin katsomaan Jimmyn tilaa, sen kuume oli edelleen 40 ja jotain. Se hengitti raskaskaasti ja oli lähes veltto. Jollain ihmeen voimalla sain sen laahustamaan etu-ovelle ja tekemään aamupissat siihen. Sen leukoja en saanut enää auki, että olisin voinut antaa aamu-antibiootin menemään,nesteestä puhumattakaan. Työvuoroon oli pakko mennä klo 7 ja työlistallani oli suuri määrä potilaita, kuka piti lähettää minnekin, laatia hoitotyön tiedoitteita, suihkuttaa, hoitaa haavoja ja ottaa vastaan uusia potilaita. Juoksin pihan yli eläinlääkärin juttusille ja todettiin tilan olevan vakava, mutta mieheni toisi Jimmyn kahdelta paikanpäälle, kun työvuoroni loppuu. Päivällä Jimmy oli laahustanut vesikipon ääreen ja juonut oikein kunnolla, tosin 20 min sen jälkeen se oli oksentanut kaiken juomansa.

Eläinlääkärissa mietittiin vaihto-ehdot. Keuhkoista kuului suuret pneumooniset rahinat, yleiskunto todella huono, Jimmy vaan makasi tutkimuspöydällä reagoimatta mihinkään. Yksi vaihto-ehto olisi yrittää vielä nesteyttää, vaihtaa antibioottia, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei olisi mitään hyötyä, päästäisiin vuorokausi tai kaksi eteenpäin ja oltaisiin samassa tilanteessa. Pitkälle edennyt keuhkokuume ensi kuussa 12 vuotta täyttävällä veteraanilla on melko mahdoton parantaa. Varsinkin kun koira oksensi kaiken vatsaan päätyneen.

Päädyimme siis armeliaampaan vaihtoehtoon ja päästimme Jimmyn lepoon. Tämähän on ihan kauhea päätös, mutta lääkäri sanoi, että koira on todella huonossa kunnossa, se oli kuumeillut tuolla 40 tienoilla maanantain, luulin että se laski tiistaina, mutta sama korkea kuume jatkui tähän viimeiseen hetkeen. Tutkimuspöydällä mitattuna kuume oli 40.7. Ikä sekä hyvin eletty elämä huomioonottaen tämä on armeliaampi vaihto-ehto. Koska työni puolesta olen nähnyt niin monen ihmisen lopun juurikin keuhkokuumeissa, en halunnut pitkittää sitä koirallani. Ihmisten kohdalla ei ole mahdollista päättää, että elämä lopetetaan nyt, heidän pitää hengittää niin kauan kuin sydän jaksaa pumpata, oloa voidaan yrittää lievittää tai pitkittää nestehoidoilla. Jos antibiootti ei pure niin mitä jää jäljelle?

Tulen vihaamaan kennelyskää lopun elämääni. Tulen sanomaan suorat sanat niille, joiden kuulen suhtautuvan vähätellen kennelyskäkaranteeneihin tai itse sairauteen. Tulen vihaamaan pieneläinpäivystys Tuhaljalkaa, jossa ei ollut minkäänlaista myötätuntoa tilanteeseen. Tosin vaikka he olisivat ottaneet Jimmy yöllä nesteytykseen, en usko, että tilanne olisi siitä paremmaksi kuitenkaan muuttunut.

Tulen ikuisesi kiittämään Katjaa elämäni hienoimmasta partacolliesta. Siitä jonka kanssa tehtiin ja koettiin vaikka mitä. Joka oli uskollisin, turvallisin ja leppoisin tyyppi päällä maan. Kiitos Riikka, että annoit tukesi. Kiitos kaikille matkassa eläneille. Kiitos eläinlääkärit Ari Sainio ja Sanna Aaltonen, he ovat hoitaneet koiriani niin myötä ja vastamäessä jo 15 vuotta. Tuttu Sarkku on meidät aina vastaanotolle ottanut ja se, että tunnetaan toisemme helpottaa näitä asioita. Surutyö alkaa vasta huomenna, en itse tajua tilannetta osittain väsymyksen ja huolen alta. On pakko keskittyä pitämään hengissä Elvis, jonka lämpö oli aamulla 38.9 eli siihen antibiootti auttaa. Aron ei tainnut nyt yskähtää kertaakaan iltapäivän pissalla, joten jos sillä tauti alkaisi helpottaa. Tänään en jaksa enää miettiä murheita kouluttajana, sillä mitä sillä on edes väliä.

Hyvästi Jimmy